Malliruokailut ovat jatkuvaa kamppailua nuorten vääristyneitä sisäisiä ääniä vastaan. Ääniä, jotka haukkuvat riutuneita teinejä oksettavan läskeiksi syöttöporsaiksi tai saavat nuoret pitämään itseään niin arvottomina, etteivät ansaitse ruokaa.
Äänet estävät syömästä, ja niitä vastaan minä taistelen esimerkin ja läsnäolon voimalla. Aivan kuin kehoni huutaisi: katso minua, minulle ei tapahdu mitään pahaa, vaikka syön aamupalan, lounaan, päivällisen ja iltapalan joka ikinen päivä – ja toisinaan vielä pullakahvitkin iltapäivällä!
Itseinhon siemenet kylvetään jo paljon ennen kuin yksikään lapsi selailee instafeedista fitnessjulkkisten pyykkilautavatsoja.
Syitä nuorten kehonkuvan häiriöihin on helppo etsiä sosiaalisen median kiiltokuvamaailmasta, ja paljon aihetta sieltä kieltämättä löytyykin. Silti väitän, että itseinhon siemenet kylvetään jo paljon ennen kuin yksikään lapsi selailee instafeedista fitnessjulkkisten pyykkilautavatsoja.
Osoitan meitä aikuisia. Miten lapsemme uskaltaisivat olla tyytyväisiä vartaloihinsa, jos jatkuvasti päivittelemme kilojamme lapsiemme kuullen. Tai jos sukujuhlien jälkeen pääpuheenaiheenamme on, kuka oli lihonut tai laihtunut minkäkin verran. Tai jos koko perheen viihdeohjelman katselu on pelkkää ulkonäköjen arvostelua.
Meistä jokainen ansaitsee tulla nähdyksi kokonaisena ihmisenä kehonsa sisällä. Erityisen tärkeää se on lapsille ja nuorille. Kenenkään ihmisarvo ei tiivisty tomumajansa mittoihin.
Sitä se ei silti tarkoita, ettei kehoista tulisi pitää huolta. Päinvastoin: ovathan kehomme ainoat kotimme päiviemme päähän asti.
Emmi Suomalainen on sairaanhoitaja ja sanataiteen opiskelija, jota kiinnostavat ihmisyyden mysteerit. Siksi hän pysähtyy mielellään asiakkaidensa tarinoiden äärelle.
