Kooltaan aurinkokeratoosit vaihtelevat muutamasta millimetristä muutamaan senttimetriin. Niitä voi olla yksi tai kymmeniä. Vaurioita esiintyy usein auringolle paljailla alueilla kasvoissa, päänahalla, korvissa, hartioilla, kaulalla ja käsivarsilla.
Toinen aurinkokeratoosin muoto, aktiininen keiliitti, on toistuvasti rohtuva ja kuoriutuva ihomuutos alahuulessa.
Altistajana on ennen kaikkea auringonsäteily, mutta myös solariumin ja UV-valohoitojen ultraviolettisäteily, tupakointi sekä immuunivastetta heikentävät lääkitykset voivat edistää aurinkokeratoosin syntyä. Riskitekijöitä ovat vaalea ihotyyppi, korkea ikä, miessukupuoli, palaminen etenkin lapsena sekä aurinkoaltistus ylipäätään.
– Tiedetään, että ulkona työskentely altistaa aurinkokeratoosille. Myös muutama harvinainen ihotauti kuten albinismi sekä lääkkeistä esimerkiksi hyljinnänestolääkkeet voivat altistaa taudille, Kyrklund selvittää.
Tavallisin paikka altistua auringolle on yllättäen oma puutarha.
Etelänmatkailu lisää aurinkoaltistusta, mutta Ruotsin säteilyturvakeskuksen kyselyn mukaan tavallisin paikka altistua auringolle on yllättäen oma puutarha.
– Silloin ei välttämättä miellä ottavansa aurinkoa, Kyrklund huomauttaa.
Sellaisenaan aurinkokeratoosi on vaaraton, ja se voi hävitä itsekseen. Hoitamattomana se uhkaa kuitenkin johtaa pinnalliseen ihosyöpään ja mahdollisesti edelleen pahanlaatuiseksi okasolusyöväksi. Arviolta 2–10 prosenttia muutoksista kehittyy pahanlaatuisiksi.
Yleensä okasolusyöpä on paikallinen syöpä ilman etäpesäkkeitä, mutta joskus se voi levitä muualle kehoon ja olla tappava. Syöpäriski on sitä suurempi, mitä enemmän aurinkokeratooseja on ihossa. Kehittyminen syöväksi kestää parista kuukaudesta vuosikymmeneen.
Aurinkokeratoosi diagnosoidaan kliinisen kuvan tai koepalan avulla. Iho on tärkeää tutkia huolella, sillä potilaalta löytyy usein myös muista syistä johtuvia ihosyöpiä tai niiden esiasteita.
Yksittäistä aurinkokeratoosi-aluetta hoidetaan tavallisimmin kryohoidolla eli jäädyttämällä ihoa nestetypellä lääkärin vastaanotolla.
Lisäksi voidaan käyttää erilaisia voiteita, jotka aikaansaavat iholla paikallisen tulehdusreaktion. Näin kehon oma immuunijärjestelmä aktivoituu ja hävittää aktiiniset keratoosialueet. Työkalupakista löytyy lisäksi fotodynaaminen terapia eli valohoito. Siinä ihon pinta rikotaan, siihen levitetään voidetta ja huonoja soluja tuhotaan valon avulla.
Aurinkokeratoosia hoidetaan tavallisimmin jäädyttämällä ihoa nestetypellä.
Eri hoitomuotoja vertailtiin viime vuonna New England Journal of Medicine -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa, jossa oli mukana 624 potilasta. Heillä oli useita aktiinisia keratooseja. Heitä hoidettiin erilaisilla paikallisesti kohdistetuilla voidehoidolla ja valohoidolla. Parhaimmat tulokset saatiin niillä koehenkilöillä, joita hoidettiin fluorourasiili-voiteella.
Kyrklund huomauttaa, että vaikka yksittäinen aurinkokeratoosi hoidetaan pois, myöhemmin uutta hoidettavaa ilmestyy usein alueen viereen tai muualle aurinkoalueille.
– Joskus hoidetaan kerralla kokonaisia ihoalueita. Tätä kutsutaan kenttähoidoksi. Nopeimmin toteutettava kenttähoito on valoaktivaatio- eli PDT-hoito, joka kestää kokonaisuudessaan vain pari tuntia.
Teksti Lauri Seppälä
Lue lisää:
”Aurinkopurjeita päiväkotiin, kiitos!” – lastenhoitaja peräänkuuluttaa pihoille varjopaikkoja
