Jatkuuko työni entisellään, sairastunko, kestääkö talous?
Miten selviydyn esityksestäni, onko työkaverilla jotakin minua vastaan, teinkö väärän valinnan?
Mieltämme painavat isot ja vähän pienemmät huolet.
Tehyläisten oma lehti
Yhteen päivään mahtuu jopa satatuhatta ajatusta. Läheskään kaikissa ei ole järkeä.
Jatkuuko työni entisellään, sairastunko, kestääkö talous?
Miten selviydyn esityksestäni, onko työkaverilla jotakin minua vastaan, teinkö väärän valinnan?
Mieltämme painavat isot ja vähän pienemmät huolet.
Usko pois, huolehtimisessa on paljon hyvää. Kun epäilet asioita ja huomaat uhkia, et tule niin helposti huijatuksi ja osaat välttää riskejä. Kun huolehdit toisista ihmisistä, sinulla on kyky välittää muista. Monet huolenaiheet kertovat myös siitä, mikä on itsellesi merkityksellistä.
Todelliset ja hyödylliset huolet kannattaa kuitenkin erottaa sellaisista, joille et voi tehdä mitään ja jotka ovat vain omien ajatustesi tuotoksia. Turhien huolien vatvominen rasittaa itseäsi eikä vie asioita eteenpäin.
Kaikilla ihmisillä on evoluutioon perustuva, luontainen kyky ennakoida uhkia, pelätä ja epäillä. Mutta jos murehtiminen menee liialliseksi, se tuottaa kärsimystä ja huonontaa elämänlaatua.
Psykologi Mikael Saarinen auttaa ihmisiä kognitiivis-analyyttisella psykoterapialla ja puhuu ruminaatiosta eli ajatusten ja tunteiden märehtimisestä ja ajatusten kehään jumiutumisesta. Taustalla vaikuttaa usein pelottava tai häpeällinen tunnekokemus. Esimerkiksi sosiaalisten tilanteiden jännittäminen tai paniikkioireet ovat monesti saaneet alkunsa nolatuksi tulemisen tunteesta tai kontrollin pettämisestä.
– Huoliajatuksia lisää myös nykyajalle niin tavallinen ylivirittyneisyys, Mikael Saarinen sanoo.
Persoonallisuuspiirteistä neuroottisuus altistaa murehtimiselle. Myös kasvuympäristöllä ja lapsuuden kiintymyssuhteilla on merkitystä. Turvattomissa kiintymyssuhteissa eläneet ovat kokeneet kosolti enemmän huolenaiheita kuin turvallisissa kasvaneet, mikä näkyy elämässä myöhemmin.
– Kysymys kuuluukin, miten pystyisin kaikesta huolimatta elämään epävarmuuksien kanssa sekä osaisin säädellä tunteitani ja rauhoittaa itseni.
Murehtiminen on tietynlaista ongelmanratkaisua ja valmistautumista tulevaan. Sitä ei siis tehdä ilman syytä. Se saattaa antaa tunteen, että pyrimme tekemään asioille jotakin. Ajatusten pyörittelyllä yritämme muka valmistautua pahimman varalle.
– Joskus löydämmekin vatvomalla ratkaisuja, mikä palkitsee. Tämä osaltaan vahvistaa murehtimistaipumusta, selittää hyväksymis- ja omistautumisterapiaan (HOT) näkemyksensä perustava psykologi Arto Pietikäinen.
Päivällä pidämme itsemme niin kiireisinä, ettei huolille jää aikaa.
HOT-terapian mukaan voimakas pelko tai ahdistus toimii yleensä murehtimisen moottorina. Ihminen voi pelätä pohjimmaltaan esimerkiksi kuolemaa, sairastumista tai joutumista taloudellisesti heitteille. Koska ydinpelkoa on vaikea kohdata sellaisenaan, otetaan helpommat keinot käyttöön: aletaan pyöritellä asioita kielellisesti ajatusten maailmassa.
– Tämä on olevinaan selviytymistapa, jossa vältellään syvän ja pelottavan tunteen kohtaamista. Päivällä pidämme itsemme niin kiireisinä, ettei huolille jää aikaa. Kun meidän pitäisi hiljentyä nukkumaan, emme voi enää juosta niitä karkuun. Uni ei tule tai heräämme aamuyöstä, jolloin ajatuspyörä lähtee käyntiin.
Huoliajatuksia ei pidä tukahduttaa väkisin niin, että pyrkisi vain ajattelemaan asioista positiivisesti.
– Silloinhan ihminen kokee, ettei saa ajatella näin. Tutkimustiedon mukaan se saattaa lisätä murehtimistaipumusta. Paras ratkaisu on kohdata omat epämiellyttävät tunteensa, Arto Pietikäinen sanoo.
Mikael Saarinen havainnollistaa samaa asiaa esimerkillä. Jos sinulle sanotaan, että älä ajattele punaista palloa, niin mitä tapahtuu? Mieleesi ilmestyy heti punainen pallo. Samalla tavalla jos toinen sanoo sinulle, että älä nyt turhaan kanna siitä huolta, huoliajatuksesi voimistuvat ja häpeät vielä itseäsi.
Moni miettii, että minun on pakko tehdä tämä tai tapahtuu hirveitä. Todellisuudessa näin käy harvoin.
Yhteen päivään mahtuu jopa satatuhatta ajatusta.
– Läheskään kaikissa ei ole järkeä. Moni miettii, että minun on pakko tehdä tämä tai tapahtuu hirveitä. Todellisuudessa näin käy harvoin. Pakkoajatuksista syntyy turhaa pelkoa ja ahdistusta. Usein tehokkaimmat keinot päästä ajatusjumeista eroon eivät ole ajatuksellisia, vaan ne ovat toimintaa, sosiaalista tukea ja kehollisia kokemuksia.
HOT-terapian mukaan on tärkeää erottaa hyödyttömät huolet hyödyllisistä. Jo se, että teet huolenaiheistasi listan ja luokittelet ne vastaamalla kolmeen tarkistuskysymykseen, auttaa erottelemaan pois huolet, joihin et voi vaikuttaa ja joihin ei löydy ratkaisuja.
Kysy ensimmäiseksi itseltäsi, kuinka todennäköistä huolen toteutuminen on? Esimerkiksi kuinka iso on riskini joutua työttömäksi?
Toiseksi: Mitä tarkkaan ottaen pelkään? Mikä olisi pahinta, mikä voisi tapahtua? Kun työpaikalla tapahtuu vaikkapa muutoksia, kysy, mitä pelkään omalla kohdallani? Onko pelko realistinen?
Kolmanneksi: Mikä on tämä asia, jota minun pitäisi ratkoa? Voinko tehdä sille jotakin? Jos toteat, että pystyt tekemään, kysy vielä: Mitä tarkkaan ottaen voin tehdä? Vaikuttavatko tekoni järkeviltä? Aiheuttaisivatko ne enemmän haittaa kuin hyötyä?
Huoliajatukset ovat liiallisia silloin, kun ne aiheuttavat univaikeuksia etkä pysty rauhoittumaan ja rentoutumaan. Liiallinen murehtiminen saattaa johtaa myös siihen, että ihminen on alttiimpi niin sairauksille kuin sosiaalisten suhteiden vaikeuksille.
Kognitiivisen käyttäytymisterapian mukaan tärkeintä on aluksi huomata oma tilanteensa: ”Minulla on tapoja, jotka tekevät minut ahdistuneeksi ja jännittyneeksi.”
Jos pelkäät jo etukäteen, ettet saa unta, on turha jäädä tuskaisena sänkyyn.
– Vasta tämän jälkeen voi lähteä liikkeelle: Omaksua uusia kehoa ja mieltä rauhoittavia rutiineja sekä harhauttaa vähän mieltä, Mikael Saarinen toteaa.
Esimerkiksi jos kärsit unettomuudesta ja pelkäät jo etukäteen, ettet saa unta, on turha jäädä tuskaisena sänkyyn. Digilaitteisiin ei kuitenkaan kannata kajota, sillä ne lisäävät virittymistä. Parempi on tehdä jotakin kehollista, valmistaa kuppi kuumaa tai mennä vaikka lämpöiseen suihkuun.
Kun huolet heikentävät huomattavasti elämänlaatua, kannattaa hakea apua. Noin 5–10 prosentilla ihmisistä voidaan diagnosoida yleistynyt ahdistuneisuushäiriö. Sen hoidossa tarvitaan ammattilaisen apua.
Teksti Merja Perttula