Haavan ei tarvitse välttämättä olla suuri.
Kehitysmaissa tilanne on toinen. Vastasyntyneiden jäykkäkouristukseen kuolee vuosittain kymmeniätuhansia vauvoja sekä paljon äitejä. Sairastumisia aiheuttavat kotisynnytykset alkeellisissa olosuhteissa sekä likaiset instrumentit, joilla katkaistaan vauvan napanuora.
Jos äiti on rokottamaton, vastasyntyneelle ei ole kertynyt minkäänlaista suojaa tetanusta vastaan. Useimmiten tapaukset sattuvat alueilla, joissa ei ole terveydenhuoltoa. Tapaukset jäävät raportoimatta, koska vauvat kuolevat yleensä jo alle kolmen viikon ikäisinä. Tautia sanotaankin hiljaiseksi tappajaksi. Erityisen hankala tauti on alueilla, joissa tapahtuu luonnonmullistuksia.
Jäykkäkouristus on Clostridium tetani -bakteerin aiheuttama yleisinfektio. Bakteeria esiintyy ihmisen normaalissa suolistofloorassa, mutta sitä löytyy myös runsaasti maaperästä ympäri maailmaa. Kun bakteeri pääsee maaperästä ihmiseen ihorikon kautta, se alkaa erittää myrkkyä haavan kuolleessa kudoksessa. Haavan ei tarvitse välttämättä olla suuri, joskus riittää jopa ruusunpiikin pisto.
Jäykkäkouristus on ainoa rokotteella ehkäistävä sairaus, joka ei leviä ihmisestä toiseen. Taudin sairastamisesta ei saa suojaa, vaan rokotuksen on oltava aina voimassa. Suomessa vauvat rokotetaan jäykkäkouristusta vastaan kolmen, viiden ja kahdentoista kuukauden iässä.
Varoitukset ruosteiseen naulaan astumisesta ovat edelleen ajankohtaisia.
Nelivuotiaille pistetään tehosterokote ja koululaisille annetaan 14–15-vuotiaana jäykkäkouristus-kurkkumätä-hinkuyskä -rokote. Ennen vuotta 1997 syntyneet on rokotettu jo 11–13-vuotiaina. Jäykkäkouristus-kurkkumätärokote tuli aiemmin uusia 10 vuoden välein, mutta nyt THL:n ohjeen mukaan dT-tehoste annetaan 45 ja 65 vuoden iässä, ja tämän jälkeen 10 vuoden välein.
Rokotteen uusiminen kuuluu kansalliseen rokotusohjelmaan ja se on kaikille ilmainen.
– Rokotuksen uusiminen on kansalaisvelvollisuus, josta jokaisen pitää huolehtia itse. Terveydenhuollossa työskentelevien kannattaa muistuttaa ihmisiä tästä, sillä kyseessä on todella vakava tauti, Mari Kanerva muistuttaa.
Vanhat varoitukset ruosteiseen naulaan astumisesta ovat edelleen ajankohtaisia. Jäykkäkouristusriski liittyy myös eläimen puremaan.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen rokotusohjeistuksessa kerrotaan, kuinka onnettomuustapauksessa tulee toimia. Jos haava on likainen ja jäykkäkouristussuoja on puutteellinen eli potilas on saanut vähemmän kuin kolme rokotetta, potilaalle annetaan immonoglobuliinia. Kaikissa haavatapauksissa tarkistetaan, mikä on rokotussuojan tila ja annetaan lisärokotusta tarpeen mukaan.
Jäykkäkouristuksen oireet alkavat keskimäärin viikon, viimeistään kolme viikkoa sen jälkeen, kun bakteeri on päässyt lisääntymään likaisessa haavassa. Toksiini leviää ihmisen hermostoon ja tuhoaa hermopäätteitä lihaksistossa. Hermovälittäjäaineiden toiminnot menevät sekaisin ja relaksoivien eli rentouttavien lihaksien toiminto estyy. Tästä seuraa kivuliaita lihaskramppeja, mikä on jäykkäkouristuksen pahin oire.
Ensimmäinen taudin oire on tyypillisesti leukalukko eli leukojen jäykistyminen, mikä tulee kolmelle neljästä sairastuneesta. Jäykistyminen aiheuttaa kasvoihin ivallisuutta muistuttavan irvistyksen. Muita oireita ovat pääsärky, jäykkä niska, hengityksen salpautuminen ja nielemisvaikeudet. Jäykkäkouristus voi myös ilmetä paikallisesti jossain kohtaa kehoa, yleensä niska-hartiaseudulla.
Myrkky vaikuttaa myös autonomiseen eli tahdosta riippumattomaan hermostoon, jolloin oireina voivat olla hikoilu, kuume, liian nopea syke ja korkea verenpaine.
Lääkäri tekee diagnoosin oireiden perusteella, mikä ei yleensä ole vaikeaa. Useimmissa tapauksissa potilaalla on märkivä haava, joka täytyy myös puhdistaa kunnolla. Jos tarve vaatii, lääkäri poistaa kuolleen kudoksen kirurgisesti. Potilaalle annetaan tetanusimmunoglobuliinia. Pääsääntöisesti aloitetaan myös metronidatsolia tai penisilliiniä sisältävä antibioottihoito.
Tämän jälkeen hoito on oireenmukaista, usein tarvitaan myös tehohoitoa hengityksen ylläpitämiseksi. Jotta potilas kestäisi kouristukset, vaaditaan myös nukuttamista ja rentouttavia lääkkeitä.
Hoidosta huolimatta useampi kuin joka kymmenes kuolee, vanhuksista vielä suurempi määrä. Kuolema johtuu yleensä hengityselinten halvaantumisesta tai sydämen toiminnan häiriöistä. Selviytyneelle toipuminen halvauksista vie useita kuukausia. Taudin aikainen toteaminen ja hoidon aloittaminen tarpeeksi ajoissa auttavat selviämään.
THL: Rokottajan käsikirja, WHO, Duodecim
Teksti Maija Joutjärvi
Julkaistu Tehy-lehdessä 13/2014
Juttuun päivitetty ajantasainen tieto dT-tehosteista 9.5.2019 .
