– Tässä on niin rentouttavaa, että voisin melkein nukahtaa.
Keinuminen on yksi monista keinoista, joilla Sanna houkuttelee unta. Hän asuu kaksikerroksisessa kerrostalossa, jonka suurelle pihamaalle on hankittu hänen aloitteestaan puutarhakeinu. Välillä Sanna keinuu myös lasten pihakeinussa.
Sanna haaveilee myös perinteisestä kiikkustuolista, mutta se ei mahdu asuntoon. Keinutuolia voisi käyttää uneen tuudittajana, kun herää liian aikaisin.
Toinen haave on sauna. Sen lämpimissä löylyissä voisi herätellä yövuoron jälkeen väsymystä. Aamuhetken kruunaisi aamupalaksi nautittu kaurapuuro.
– Niiden päälle nukuttaisi ihan varmasti. Nyt teen usein niin, että syön töissä puuron aamukuudelta ja otan kotona lämpimän suihkun ennen nukkumaanmenoa.
Eri rentoutumiskeinojen löytämisestä Sanna kiittelee Heinolan reumasairaalaa, jossa häntä hoidettiin aikoinaan reumaperäisen selkäsairauden takia. Sairaus todettiin vuonna 1997.
Sairaalan reumalääkäri sanoi, että Sannan on mahdotonta rentoutua, koska kivusta johtuva jännitys on jäänyt kehon muistiin. Sanna käytti sairaalan hoitojaksojen aikana fysioakustista tuolia, joka tuottaa matalataajuisia ääniaaltoja.
– Sen avulla opin rentoutumaan.
Nykyään meditaatio on yksi keinoista, joilla Sanna saa katkaistua kehässä pyörivät ajatukset. Usein jo pelkkä hengityksen rauhoittaminen rentouttaa.
Kivusta johtuva jännitys oli jäänyt kehon muistiin.
Sannan selkä on leikattu kahdesti ja polvet neljästi. Sairaudesta johtuvat kivut ovat pakottaneet Sannan jättämään lähihoitajan työn. Vuonna 2010 Sanna valmistui uudelleenkoulutustuen avulla sosionomiksi.
Samana vuonna Heinolan reumasairaala meni konkurssiin ja toiminta lakkasi.
– Se oli iso menetys, sillä sieltä sai kokonaisvaltaista parantavaa hoitoa.
Nykyään Sanna työskentelee Mehiläiseen kuuluvassa mielenterveys- ja päihdekuntoutujien Ykköskoti Tiltussa Iitissä. Kun Sanna pyydettiin töihin Mehiläiseen, hän ajatteli, että kolmivuorotyö lähihoitajana on taakse jäänyttä elämää. Toisin kävi.
– Olen sosionomina, mutta pääasiassa teen hoitotyötä kolmessa vuorossa lähihoitajien kanssa.
Sanna on sanonut työnantajalle, ettei pysty tekemään kolmea yövuoroa enempää. Tätä on kunnioitettu.
– Kolmantena yönä olen niin huonossa kunnossa, että kieltäydyn ottamasta vastuuta lääkkeiden tarkastamisesta. Ja nivelet särkevät varsinkin silloin, jos teen pidemmän vuoron, kun emme saa sijaisia. Olo on kuin olisin ollut suofudiksen MM-kisoissa.
Sanna puhuu kokemuksesta, sillä vielä jokunen vuosi sitten hän kuului suopotkupallon Iitin naisjoukkueeseen.
Työ mielenterveys- ja päihdekuntoutujien kanssa ei ole Sannan mielestä fyysisesti yhtä rankkaa kuin esimerkiksi vanhustenhoito. Työhön kuuluu ruokahuoltoa ja lääkkeidenjakoa, mutta esimerkiksi hampaiden harjaamisessa ja huoneiden siivoamisessa asukkaita kannustetaan omatoimisuuteen.
Yövuorossa Sanna ei syö ateriaa, vaan hän valmistaa itselleen smoothien marjoista ja rahkasta. Juotavana Sanna suosii kylmää ja raikasta makuvettä. Makeannälkään hän söi ennen irtokarkkeja, mutta sitten hän keksi taatelit.
Yöllä pahin aika on kello 2.30–4.30.
– Silmiä ja päätä särkee ja hartioihin koskee. Joudun ottamaan särkylääkettä, jotta pystyn olemaan töissä.
Yön vaikeimpia tunteja helpottaakseen Sanna leipoo.
Sairauslomalle Sanna ei ole silti jäänyt. Se onkin asia, mistä hän on saanut kuulla.
– Minulle sanotaan, että ethän sinä ole ollut sairauslomalla etkä sairaan näköinen. Mikä sitten on sairaan näköinen, kysynpä vaan.
Yön vaikeimpia tunteja helpottaakseen Sannan on ottanut tavakseen leipoa. Pikkutunneilla syntyy marjapiiraita, sämpylöitä ja suolaisia piiraita.
– Jos joku asukkaista sattuu heräämään yöllä, juttelen siinä samalla rauhallisesti hänen kanssaan.
Sanna on oppinut, että yövuoron jälkeen on turha yrittää unta ilman väsymyksen tunnetta.
– Jos ei nukuta, ajan polkupyörällä Kymijoen rantaan ja sieltä kotiin kuten tänäkin aamuna.
Sanna saa makuuhuoneen pimeäksi ja viileäksi kuumimpia hellepäiviä lukuun ottamatta. Nukkumaan mennessä hän ottaa kaveriksi unikirjan.
– Luen paljon. Lukeminen on hyvä keino rentoutua ja päästä uneen.
Historialliset, tosiperäiset tarinat ja jännityskertomukset ovat Sannan suosikkeja. Dekkareista parhaita ovat ruotsalaisten, norjalaisten ja tanskalaisten kirjoittamat.
– Minulla on kirjoja joka paikassa. Samaan aikaan on aina monta kirjaa kesken.
Hiljattain Sannaan teki syvän vaikutuksen Enni Mustosen Syrjästäkatsojan tarinoita -kirjasarja, joka kertoo muun muassa säveltäjä Jean Sibeliuksen perheen elämästä lapsenpiian silmin.
Jos uni ei tule lukemisenkaan jälkeen, Sanna nousee ylös ja tekee jotain muuta. Vasta sen jälkeen kannattaa yrittää uudestaan.
– Ei auta tuijottaa kelloa ja hokea itselleen, että sun täytyy nyt nukkua.
Myös perhe antaa voimaa. Sanna laskee perheeseensä poikansa ja kaksi aikuista tytärtään perheineen, äitinsä, siskonsa ja veljensä perheet sekä joukon läheisiä lapsuudenystäviä. Lastenlapsia on kahdeksan. Kaikki asuvat lähellä veljen perhettä lukuun ottamatta.
– Pienetkin ipanat tietävät, milloin yritän nukkua yövuoron jälkeen ja milloin he voivat tulla soittamaan ovikelloa.
Sannan unikeinot yövuoron jälkeen
1. Lämmin suihku. ”Jos minulla olisi sauna, menisin aamusaunaan, mutta suihku saa nyt kelvata.”
2. Kaurapuuro. ”Puuron syön jo töissä aamukuudelta ennen kotiinlähtöä.”
3. Pimeä ja viileä makuuhuone. ”Nukkumaan mennessä luen hetken kirjaa, mieluiten historiallista romaania.”
4. Pyöräily. ”Jos ei nukuta, lähden ajelemaan. Sen jälkeen yritän unta uudestaan. Pelkästä sängyssä pyörimisestä ei ole apua.”
5. Keinuminen. ”Jos uni katkeaa kesken, saatan rentoutua puutarhakeinussa. Liike rauhoittaa.”
Lue myös:
Tuntuuko yötyö aivan liian raskaalta? Vaihda työtä ennen kuin uuvut, sanoo unilääkäri
Konkarihoitajan oivallus: ”Oman rajallisuuden ymmärtäminen on tärkeä taito”
