– Unettomuutta kannattaa hoitaa melkein keinolla millä hyvänsä. Vastikään alkaneen unettomuuden tunnistamisella ja hyvällä hoidolla voidaan ehkäistä pitkäaikaisen unettomuuden kehittyminen, painottaa unilääketieteeseen erikoistunut psykiatri Juha Markkula Turun yliopistollisesta keskussairaalasta.
Usein unettomuus luokitellaan sen keston perusteella. Tilapäinen unettomuushäiriö kestää alle kuukauden, lyhytkestoinen 1–3 kuukautta ja pitkäkestoinen yli 3 kuukautta. Häiriödiagnoosi vaatii, että unettomuutta esiintyy vähintään kolmena yönä viikossa.
– Kaikki riippuu kuitenkin siitä, millaista kärsimystä tai haittaa unettomuudesta on ihmiselle, Markkula korostaa.
Tilapäinen unettomuus kuuluu tavanomaiseen elämään. Jos uusi työtehtävä jännittää tai on menossa poikkeuksellisen kiireinen viikko, nukkuminen voi olla vaikeaa. Uni palaa, kun stressi helpottaa. Joskus taas satunnainen unettomuus iskee niin rajuna, että ihminen on työkyvytön jo viikon jälkeen. Tällöin on kyse kiistatta unettomuushäiriöstä.
– Jos taas herää säännöllisesti aamuneljältä viiden tunnin yöunien jälkeen ja on kuitenkin virkeä koko päivän, en puhuisi häiriöasteisesta unettomuudesta.
Unettomuutta ylläpitää usein unettomuuden pelosta aiheutuva noidankehä. Unettomuuteen perehtynyt psykoterapeutti Soili Kajaste onkin määritellyt näin: Jos ihminen on huolissaan jostakin eikä nuku sen takia, kyseessä on tilapäinen unettomuus. Jos taas ihminen ei nuku siksi, että murehtii sitä, että ei nuku, kyseessä on unettomuushäiriö.
Unettomuuden taustat on aina selvitettävä hyvin, sillä unettomuus voi olla oire neurologisesta, somaattisesta tai psyykkisestä sairaudesta.
– Noin puolella uniongelmaisista on ahdistuneisuushäiriö tai masennus. Tällöin on hoidettava molempia. Unettomuuden hyvä hoito edistää myös masennuksesta parantumista, Markkula korostaa.
Unettomuutta hoidetaan Käypä hoito -suosituksen mukaan ensisijaisesti lääkkeettömästi.
Tilapäisen unettomuuden hoidossa se tarkoittaa potilaan tukemista, taustalla olevien syiden ja laukaisevien tekijöiden etsimistä ja käsittelemistä sekä ohjausta omatoimiseen unen huoltoon.
Pitkäkestoisessa unettomuudessa parhaat tulokset saavutetaan kognitiivis-behavioraalisilla menetelmillä eli CBT-menetelmillä.
CBT-menetelmillä pyritään pureutumaan unettomuutta ylläpitäviin tekijöihin. Kokonaisuuteen kuuluu muun muassa hyvistä nukkumistottumuksista huolehtiminen, rentoutuminen, vuoteessa olon rajoittaminen sekä kognitiiviset menetelmät kuten huolten ja pelkojen hallinta sekä tietoisuustaidot.
Ongelma on se, että perusterveydenhuollossa ei ole juurikaan tarjolla CBT-hoitoa. Turun yliopistollinen keskussairaala selvittelee parhaillaan, millaista hoitoa Suomessa saa uni-valverytmien häiriöihin ja miten tilannetta voisi parantaa.
– Tarvitsemme lisää unihoitajia, jotka olisivat perehtyneet CBT-hoitoihin ja pystyisivät toteuttamaan lääkkeettömiä hoitojaksoja. Olemme aloittamassa Varsinais-Suomessa laajempaa unihoitajakoulutusta, ja esimerkiksi Husin alueella on jo käynnissä koulutustoimintaa.
Tarvetta on kuitenkin laajemmalle järjestelmälle. Siksi Tyks on kehittämässä Husin, Suomen Unihoitajaseuran ja muiden tahojen kanssa systemaattisempaa valtakunnallista koulutusta ei-lääkkeellisiin hoitoihin.
Myös ihminen itse voi tehdä paljon nukkumisensa eteen. Ohjeita hyvään uneen löytyy pilvin pimein lehdistä ja kirjallisuudesta.
Joskus uni voi olla pienestä kiinni. On esimerkiksi ihmisiä, joilla verensokerin lasku saattaa vaikuttaa yleistilaan niin, että uni hiipuu aamuyöstä. Tällöin voi auttaa tukevampi syöminen iltaisin.
Lääkkeilläkin on unettomuuden hoidossa paikkansa. Ne tuovat välittömän avun ja voivat katkaista unettomuuden alkuunsa. Lääkehoito ei saisi kuitenkaan olla ainut vaihtoehto. Joskus voi olla tarpeellista käyttää sekä lääkettä että CBT-menetelmiä.
Lääkehoito pitäisi mahdollisuuksien mukaan pitää lyhyenä, mutta Markkulan mukaan lääkityksen kesto on arvioitava yksilöllisesti.
– Jos on esimerkiksi taipuvainen masentumaan, voi olla syytä hoitaa unettomuutta pienellä lääkeannoksella pitkänkin aikaa.
Vanhusten unilääkitystä Markkula kehottaa harkitsemaan hyvin tarkkaan. Vanhuksilla unilääkkeet voivat pahentaa muun muassa muistiongelmia ja tokkuraisuutta päivällä.
Perinteisiä unilääkkeitä eli bentsodiatsepiineja käytetään edelleen laajasti, vaikka unettomuuden hoitoon on tullut muitakin lääkkeitä. Niin sanotut Z-lääkkeet eivät ole rakenteeltaan bentsodiatsepiineja, mutta niiden vaikutusmekanismi on sama. Myös väsyttäviä antihistamiineja ja rauhoittavia masennuslääkkeitä hyvin pieninä annoksina voidaan käyttää unen parantamisessa.
Melatoniini toimii Markkulan mukaan joillakin hyvin, toisilla taas ei lainkaan.
Unettomuuden taustalla voivat olla myös vaihdevuodet, sillä estrogeenin puute aiheuttaa usein unihäiriöitä. Tällöin vaihdevuosien hormonihoito voi auttaa.
– Unettomuuden hoito on hyvin yksilöllistä. On lääkärin ammattitaitoa selvittää syyt, pohtia hoitoa ja punnita lääkityksen hyödyt ja haitat.
Lähteenä unettomuuden päivitetyt Käypä hoito -suositukset ja Käypä hoito -suositukset CBT-menetelmien käytöstä pitkäkestoisen unettomuuden hoidossa.
Teksti Tiina Suomalainen
UKK-instituutti on tuottanut uniterveysopintojakson sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille: www.ukkinstituutti.fi/vesote
