”Luin väitöskirjani iltasaduksi lapsilleni”, sanoo lasten neuvolatoiveita tutkinut Laura Ortju

Selvitit yhdessä esikouluikäisten lasten kanssa, mitä he toivovat neuvolakäynniltä. Mitä selvisi? Entä miten neuvolan ammattilaiset voivat helpottaa lapsen oloa ja lisätä osallisuuden kokemusta?

Lapset toivovat neuvolaan enemmän leikillisyyttä ja huumoria. Terveydenhoitajan itsensä ei tarvitse olla mikään vitsiniekka – jo leikin ja vitsailun salliminen on lapselle suuri asia.

Uutena tietona nousi esiin se, että lapset arvostavat palkintona pientäkin leikkihetkeä esimerkiksi ikävän toimenpiteen jälkeen. Hetki voi kestää vaikka vain puoli minuuttia: katsotaan, kumpi näistä pikkuautoista menee kovempaa, kun annetaan niille vauhtia. Lapselle on palkitsevaa, että aikuinen on läsnä leikin kautta. Kaikki muukin sanallinen palkitseminen on tärkeää – tarroja ja ksylitolipastilleja unohtamatta.

Liikkumisen salliminen sekä lelujen ja hoitotarvikkeiden tutkiskelu ja kädessä pitäminen saattavat rauhoittaa lasta. Jos esimerkiksi verenpaineen mittaaminen jännittää, lasta helpottaa, kun hän saa tutkia ensin mittaria.

Lapselle on tärkeää kertoa, mitä, miksi ja miten tehdään. Totta kai joskus on pakko tehdä jotakin ilman lapsen suostumusta, mutta tiedon antaminen tukee yleensä lapsen suostumuksellisuutta. Kun lapsi tietää, miksi rokotetaan, miten se käytännössä tapahtuu ja missä vaiheessa käyntiä toimenpide on odotettavissa, hän tulee helpommin mukaan prosessiin.

Ammattilaisen tulee ohjata myös vanhempaa tai muuta saattajaa, jos tämä pyrkii puhumaan paljon lapsen päälle ja vastaamaan kysymyksiin hänen puolestaan. Joskus on syytä myös rauhoitella vanhempaa, sillä lapsi menee vahvasti mukaan tämän tunnetilaan.

Lapsen kanssa kannattaa kommunikoida myös muuten kuin puhuen. Miten?

Puhe ei ole pienen lapsen ensisijainen kommunikointitapa, vaan hän ilmaisee itseään kehollisesti: ilmeillä, eleillä ja leikillä. Sen takia neuvolan ammattilaisen tulee mukauttaa vuorovaikutustaan lapsen luontaisiin tapoihin. Se edistää lapsen osallisuuden kokemusta ja antaa ammattilaiselle enemmän informaatiota lapsesta.

Käytännössä käynnillä voi käyttää apuna kuvatukea. Esimerkiksi Papunetistä saa tulostettua kuvia maksutta. Vaa’an viereen voi sijoittaa punnituskuvan, ja rokottamisesta voi kertoa vaihe vaiheelta etenevän kuvasarjan avulla.

Ammattilainen käyttää esinekommunikaatiota, kun hän näyttää lapselle, miten vaikkapa nallelta mitataan päänympärys. Eleet, kuten nyökkäykset ja peukutukset vahvistavat viestiä, samoin äänenvoimakkuus ja puheen tempo. Katsekontakti ja lapsen korkeudelle asettautuminen on niin ikään tärkeää.

Lapselle kannattaa antaa aikaa, sillä hän ei välttämättä ole heti valmis kommunikoimaan. Useat lapset lämpenevät sosiaalisiin tilanteisiin hitaammin kuin aikuiset.

Ammattilaisen kannattaa kirjata kommunikointiin liittyvät huomiot ylös. Niistä on apua seuraavalla kerralla itselle tai kollegalle.

Miksi kiinnostuit tutkimaan juuri tätä aihetta?

Olen työskennellyt terveydenhuollossa, lastensuojelussa ja varhaiskasvatuksessa. Havahduin eri työtehtävien aikana siihen, että lapsen ääntä ei kuulla riittävästi. Vaikka lapsen osallisuudesta puhutaan paljon, se jää useimmiten näennäiseksi.

Lisäksi maailma tuntuu olevan suunniteltu pitkälti aikuisten tarpeisiin. Päiväkodit ovat tästä poikkeus, ja niissä osataan käyttää kuvatukea. Siellä kaikki on lapsen korkeudella. Varhaiskasvatuksen hyviä käytäntöjä voisi tältä osin viedä terveydenhuollon puolelle. Nallekellon voisi siirtää oven päältä lapsen silmien tasolle ja odotushuoneen radiokanavan vaihtaa lastenmusiikkiin.

Neuvola tavoittaa suurimman osan perheistä, joten sitä kehittämällä pääsee vaikuttamaan monen lapsen ja perheen elämään.

Viimeistään omien lasten myötä havaitsin, että lapset tietävät paljon asioita, mistä aikuisilla ei ole mitään tietoa. Heiltä kannattaa kysyä, ja heillä on arvokkaita mielipiteitä. He myös painavat mieleensä ja muistavat asioita, joita sitten käsittelevät leikin kautta. Niinpä jokaisella kohtaamisella on merkitystä.

Laura Ortju on tutkija, terveystieteiden maisteri, terveydenhoitaja ja erikoisasiantuntija. Hänen väitöstutkimuksensa voi lukea täältä.