Ensimmäisenä huomio kiinnittyi odotushuoneessa rupatteleviin isiin. Vau, onpa ihanaa, terveydenhoitaja Elina Purhonen. ajatteli. Hän oli aloittanut uudessa työpaikassaan oslolaisessa neuvolassa eikä ollut tottunut kohtaamaan Suomessa yhtä paljon isiä lapsineen samassa tilassa. Vuonna 2018 näky oli Gamle Oslon alueen toimipisteessä tavanomainen.
Norjassa Elinan ammattiosaamista on arvostettu alkumetreiltä asti. Arvostusta ei ole heikentänyt edes se, että ensimmäisinä Norjan-vuosinaan hänen norjan kielen taitonsa oli heikko. Hän saattoi ihmetellä, miksi kollegat puhuivat aikakauslehdistä, journaleista, kunnes selvisi, että kyse oli potilasasiakirjoista.
Elina on työskennellyt Norjassa muutamaan otteeseen vuodesta 2000 lähtien. Nykyisin Elina kysyy sujuvasti norjaksi, mitä kaikkea vauva osaa. Enää hänen ei tarvitse ryömiä tai kontata lattialla, jotta vastaanotolle tullut äiti ymmärtäisi neuvolatädin kysymyksiä.
”On iso juttu, kun ei osaa sanoa asioita. Silloin on löydettävä kiertotie. Hauskaa meillä äitien kanssa silti oli.”
Norjan lisäksi Elina käyttää työssään englantia ja joskus suomea. Työpaikan asiakaskunta on hyvin kansainvälistä, ja tulkkipalvelut ovat ahkerassa käytössä.
”Asiakkailla on oikeus saada palveluja omalla äidinkielellään.”
Uteliaisuus vei Norjaan
Kouvolasta kotoisin oleva Elina uskoo olleensa aikanaan Suomen nuorin kätilö.
”Hain kätilökouluun 16-vuotiaana ammatinvalinnan psykologin suosituksesta. Sain silloin vielä lapsilisää. Elin ja kasvoin nuoruuteni kätilöopintojen parissa. Valmistuin vuonna 1994 Kuusankosken terveydenhuolto-oppilaitoksesta kätilö-sairaanhoitajaksi. Olin silloin 20-vuotias”, Elina kertoo.
Ura käynnistyi Kouvolan alueella, mutta suunta muuttui, kun kätilökollega kertoi pohjoisnorjalaisesta Kirkenesin synnytyssairaalasta.
”Innostuin hänen positiivisista kokemuksistaan.”
Suomalaisia sairaanhoitajia houkuteltiin ahkerasti Norjaan. Kun Suomen ja Norjan työvoimatoimistot järjestivät Lahdessa vuonna 2000 yhteisen koulutuksen työvoiman rekrytoimiseksi, Elina osallistui ja oppi alkeet norjan kielestä ja norjalaisesta hoitokulttuurista.
Pian olikin työtä tarjolla pienellä paikkakunnalla Trondheimin eteläpuolella.
”Soitin Førden keskussairaalaan, mutta en osannut sanoa paljon muuta kuin nimeni ja ammattini. Sain työpaikan.”
Elina muutti vuonojen maahan miehensä ja kahden pikkulapsensa kanssa. Hän oli vaatinut töitä myös puolisolleen, ja se myös järjestyi.
Ulkomaan pesti olisi poikinut vakituisen viran, mutta perhe palasi Suomeen perhesyistä. Kouvolassa Elina jatkoi työskentelyä lasten-, ehkäisy- ja äitiysneuvolassa ja kouluttautui työn ohessa terveydenhoitajaksi.
Lasten aikuistuttua veri veti jälleen Norjaan. Ensimmäinen etappi sijoittui keskiseen Norjaan Namsskoganiin, seuraava pohjoiseen Kaarasjoen kuntaan.
”Kaarasjoella 80 prosenttia väestöstä puhui saamea. Minä en sitä puhunut. He olivat kuitenkin ikionnellisia, että saivat terveydenhoitajan. Surivat, kun lähdin Osloon.”
Gamle Oslon neuvolaan Elina päätyi vuonna 2018. Ensin hän työskenteli henkilöstövuokrausyrityksen välittämänä, mutta järjestely oli työnantajalle liian kallis. Kahdeksan kuukauden jälkeen esimies tarjosi hänelle puolen vuoden sijaisuutta kunnan palveluksessa. Elina irtisanoutui vuokrausfirman listoilta ja meni töihin Oslon kunnalle. Gamle Oslo on yksi Oslon 15:stä kaupunginosasta.
”Sitten asunnosta pitikin maksaa itse, kun firma oli ennen maksanut vuokrat. Se oli shokki!”
Toisiaan seuranneet sijaisuudet päättyivät lopulta vakituiseen terveydenhoitajan virkaan.
Asumiskuluihin on tullut huojennusta, sillä nykyään Elina jakaa kerrostaloasuntonsa Oslossa keikkailevan suomalaisen sairaanhoitajan kanssa.
Työ keskittyy olennaiseen
Terveydenhoitajan työ lastenneuvolassa on Elinan mukaan rennompaa kuin Suomessa, jossa perheiltä oli kartoitettava Elinan mielestä ”triljoona asiaa” ja täytettävä valtava määrä lomakkeita.
”Täällä työaika menee lomakkeiden täyttämisen sijaan olennaiseen. Jokaisella perheellä on omat tarpeet, jotka selvitetään. Terveydenhoitaja tekee kotikäynnin tulevien vanhempien luokse jo raskausaikana, jos he odottavat ensimmäistä lastaan, ja toisen kerran heti synnytyksen jälkeen. Lapsella on koko ajan sama terveydenhoitaja.”
Neuvolassa käydään viisivuotiaaksi asti. Kuusivuotiaana lapset aloittavat Norjassa koulunkäynnin.
Positiivista Norjassa on ollut sekin, että vaikka verotus on Suomea kireämpi, palkka on pompsahtanut ylöspäin ja rahaa jää säästöön. Töitäkin on vähemmän.
”Suomessa olin tottunut vähintään tunnin vastaanottoaikoihin, mutta täällä käyntiaika on yleensä puoli tuntia. Kuusiviikkoisille, kolmen kuukauden ikäisille ja neljävuotiaille on tunnin ajat.”
Elinalla on iso määrä kollegoita: terveydenhoitajia on 21, kätilöitä 11 ja fysioterapeutteja 2,6 viran edestä. Työpaikan henki on hyvä ja avulias. Jos tulee kiire, kollegoilta voi pyytää apua sisäisen viestijärjestelmän kautta. Sairastuminen ei pudota pienelle päivärahalle, vaan palkka juoksee pitkään täysimääräisenä.
”Yksi iso ero Suomeen verrattuna on se, että täällä ollaan vähän väliä sairauslomalla. Ensimmäisten vuosien aikana ihmeteltiin, että olen aina töissä!”
Unelma toteutui yrittäjänä
Norjan-vuosinaan Elina on petrannut paitsi norjan taitojaan myös täydentänyt ammatillista osaamistaan. Koronavuonna 2020 hän opiskeli seksuaalineuvojaksi ja sen jälkeen seksuaaliterapeutiksi Sexpon koulutuksessa. Koulutukset hän maksoi säästöistään.
Valmistuttuaan hän toteutti pitkäaikaisen unelmansa perustamalla oman yrityksen, Easy Flow Seksuaaliterapian.
”Kätilönä tulee halu laajentaa osaamista seksuaaliterveyteen. Siitähän ei monikaan asiakkaalta kysy, ihan kuin seksuaalisuutta ei olisi olemassakaan. Minä olen usein ensimmäinen, joka siitä puhuu.”
Yritystoiminnan perusteita Elina on opetellut Norjan veroviraston sekä Norjan seksologian yhdistyksen (NFKS) kursseilla. Asiakastyötä hän tekee terveydenhoitajan työn rinnalla. Yrityksensä nimen hän on rekisteröinyt tavaramerkiksi.
Opintojen nälkä on kasvanut syödessä, Elina vitsailee. Parhaillaan hän opiskelee kolmevuotisessa kansainvälisessä koulutuksessa keholähtöistä traumaterapiamenetelmää, joka hoitaa trauman, stressin ja shokin oireita ja päättyy Somatic Experiencing Practitioner (SEP) -tutkintoon. Ensimmäinen ryhmä Suomessa valmistuu tämän vuoden lopulla.
Vapaa-ajan ongelmia ikuisella opiskelijalla ei ole. Kalenteriin mahtuu kuitenkin iloisia tapaamisia ystävättärien kanssa, retkeilyä kollegoiden kanssa ja vierailuja Suomeen aikuisia lapsia ja sukulaisia tapaamaan.
