Estä itsemurha – kysy ja kuuntele

Puhuminen saattaa helpottaa itsetuhoisen potilaan ahdistusta.

Kuvateksti
Itsemurha-aikeista kysyminen ei lisää itsemurhariskiä. Kuva: iStock

Uskalla ottaa puheeksi.

Itsemurha-aikeista kysyminen ei lisää itsemurhariskiä. Ymmärretyksi tulemisen kokemus päinvastoin vähentää potilaan ahdistusta. Jo empaattinen kuuntelu itsessään auttaa ja voi estää itsemurha-aikeita.

Potilas voi harkita itsemurhaa, vaikka ei ota sitä itse puheeksi. Ammattilaisen pelottomuus käsitellä arkaa asiaa voi rohkaista potilasta puhumaan.

Kysy suoraan.

Helpointa on kysyä suoraan, onko potilaalla itsetuhoisia ajatuksia tai onko hän ajatellut vahingoittaa itseään. Myönteisen vastauk­sen jälkeen on tärkeää selvittää aikeen laukaisseet taustatekijät – ajatukset, tunteet ja käyttäytyminen sekä ulkoiset olosuhteet. Riskitekijöiden tunnistaminen helpottaa tilanteen analysoimista ja oikean hoidon löytymistä.

Varaa aikaa.

Keskusteluun on varattava riittävästi aikaa. Potilasta ei saa kiirehtiä eikä johdatella. Anna potilaan kuvailla tilanne ja tapahtumat itse, sillä se edistää vuorovaikutuksen ja luottamuksen syntyä. Älä syyllisty hyvää tarkoittavaan vähättelyyn tai kyseenalaistamiseen.

Pysy ystävällisenä, asiallisena ja helposti lähestyttävänä. Tunnista omat tunteesi ja käsittele niitä jo etukäteen. Näin pystyt keskittymään potilaaseen ammatillisesti.

Hanki tietoa.

Itsemurhien taustatekijät ovat moninaisia, mutta keskeisimpiä riskitekijöitä ovat mielenterveyden häiriöt. Potilas saattaa puhua toivottomuudesta, avuttomuudesta ja yksinäisyydestä. Vakava masennus, päihdehäiriöt ja ennen kaikkea aiemmat itsemurhayritykset kertovat itsemurhavaarasta. Myös fyysisen kivun merkitys pitää ottaa huomioon: kroonisesta kivusta kärsivillä potilailla on kohonnut itsemurhariski.

Valmiudet tunnistaa itsemurhavaarassa oleva potilas kehittyvät kokemuksen myötä. Tieto mielenterveyteen vaikuttavista tekijöistä, hyvät vuorovaikutustaidot ja luottamussuhteen luominen parantavat valmiuksia.

Tunne vastuusi.

Perusterveydenhuolto on usein itsemurhan tehneen viimeisin terveydenhuollon kontakti. Itsetuhoisista ajatuksista on keskusteltu silti vain 22 prosentissa niistä vastaanottokäynneistä, joiden jälkeen potilas on tappanut itsensä. 

Duodecim 15/2017

Julkaistu Tehy-lehdessä 1/2019