Hoitajakin saa mokata – mutta kuinka virheestä pääsee yli?

Epäonnistumiset kannattaa myöntää reilusti, sillä peittely johtaa uusiin virheisiin.

"Apua, potilas sai väärän lääkkeen.” ”Kun käänsin selkäni, hän kaatui. Minun olisi pitänyt varmistaa, ettei niin tapahdu.” ”En saanut asiakastani suostuteltua toimenpiteeseen, vaikka se olisi hänelle elintärkeä. Koen epäonnistuneeni.”

Mokaaminen tuntuu pahalta. Se hävettää ja pelottaa. Mitä muut ajattelevat minusta? Tuleeko seuraamuksia? Olenko huono ihminen? Uskallanko enää yrittää?

Varovaisuus on geeneissämme: yllätetyksi tuleminen ja virheiden tekeminen ovat historian hämärissä olleet hengenvaarallisia. On ollut tärkeää pystyä ennakoimaan ja minimoimaan riskit.

Hoitoalalle hakeutuu persoonallisuudeltaan tunnollisia ihmisiä.

Psykologi Tuija Matikka arvelee, että hoitoalalle hakeutuu persoonallisuudeltaan tunnollisia ihmisiä, joten virheitä saatetaan pelätä ja ne voivat kirpaista tavallista enemmän.

Mainos (teksti jatkuu alla)
Mainos

– Vanhempi väki muistaa varmasti, miten koulussa koepaperista laskettiin kaikki virheet. Sitä ei huomioitu, miten paljon oli tehnyt töitä kokeiden eteen.

Terveysala on myös hyvin säännelty. Jos virheitä epäillään, tekijä voi joutua siitä vastuuseen. Ihmisillä on oikeus valittaa hoitovirheestä ja kohtelusta.

Kaikki asiat eivät kuitenkaan ole hallittavissa, vaikka kuinka haluaisimme – edes hoitoalalla. Virheitä ja epäonnistumisia tapahtuu sellaisissakin asioissa, jotka on suorastaan pakko tehdä oikein. Ihminen ei ole robotti.

Tuija Matikka erottaa toisistaan erheen ja virheen.

Erhe on kyseessä silloin, kun tarkoitamme hyvää emmekä osaa arvata ikävää lopputulosta etukäteen. Voimme vasta jälkikäteen huomata tehneemme virhearvion, kun olosuhteet muuttuvat tai asiasta paljastuu uusia tietoja, jotka ovat johtaneet vikaan menneeseen ratkaisuun.

Virheeksi Matikka määrittelee tilanteen, jos olemme alun perin tienneet, miten olisi pitänyt toimia, mutta teemme silti väärin.

Kun Thomas Edison keksi hehkulampun, läpimurtoa edelsi lukuisia epäonnistuneita kokeiluja. Mestari totesi tyynesti pilkkaajilleen, että hän on keksinyt tuhansia tapoja, joilla lamppu ei toimi ja yrittävänsä vielä toiset tuhat lisää. Ehkä sitten tärppää!

Esimerkiksi lääketiede yrittää kehittää vastaavalla tavalla toimivia lääkkeitä. Ilman virheitä olisi tuskin syntynyt suuria innovaatioita. Samoin se, mikä näyttää tänään todistetulta, voi tiedon ja tutkimusmenetelmien karttuessa osoittautua vääräksi ja antaa tilaa uudelle totuudelle.

Jos toimitaan aina kuten ennen, virheiden mahdollisuus pienenee, mutta uuttakaan ei synny, Tuija Matikka toteaa.

Hoitotyössä pitää osata jakaa lääkkeet oikein ja käyttää laitteita moitteettomasti. Aina kaikki ei kuitenkaan mene niin kuin pitää. Väsyneenä, uupuneena ja kiireessä tulee helpommin virheitä.

Virheenä voi pitää sitäkin, että hoitaja kohtaa potilaansa väärällä tavalla.

– Toinen tykkää hurtista huumorista, mutta toinen pitää sitä loukkaavana. Toinen vaatii teitittelyä, toinen haluaa itseään sinuteltavan. Vaikka noudattaisi ohjeita orjallisesti, jokaisella potilaalla on oma historiansa. Esimerkiksi jo tietty äänensävy voi saada toisen karvat pystyyn.

Vaikeasti sairas tai kuoleva potilas voi toivoa suorasukaista totuuden kertomista. Kun se kerrotaan, hän ei kestäkään sitä. Oliko kyseessä siis virhearvio?

Ystävällisyys kannattaa. Tutkimusten mukaan potilaisiin myötätuntoisesti suhtautuvista lääkäreistä tehdään vähemmän valituksia kuin lääkäreistä, jotka toimivat kylmäkiskoisesti.

Vanhempi hoitaja näkee jo yhdellä vilkaisulla, mitä potilas todella tarvitsee.

Hoitajia tutkittaessa on huomattu, että uran alkuvaiheessa potilaita hoidetaan tarkkojen tehtävälistojen mukaan. Kun ammatillinen osaaminen kehittyy, hoitaja uskaltaa luottaa enemmän kokemukseensa ja intuitioon.

– Kun kokenut hoitaja jättää joitakin asioita tekemättä, se voi tuntua nuoremmasta virheeltä tai fuskaamiselta. Vanhempi hoitaja näkee kuitenkin jo yhdellä vilkaisulla, mitä potilas todella tarvitsee.

Miten suhtautua omiin virheisiin? Parhaimmillaan ihminen ottaa opiksi virheistään, eikä tee niitä uudelleen. Jotta näin tapahtuisi, virhe pitää ensin tunnustaa.

Osa ihmisistä ei tähän pysty, vaan selittää asiat parhain päin. Osa haluaisi vajota maan rakoon: virheet harmittavat ja masentavat. Itsesyytökset ovat valtavat. Kun toiset vielä syyttävät ja arvostelevat, ihminen voi mennä kokonaan lukkoon.

Huono työilmapiiri johtaa virheiden piilotteluun.

– Jos työyhteisössä on kateutta ja skismaa, toisten mokaaminen nostetaan herkästi tikun nokkaan. Muut saattavat yrittää hyötyä siitä. Virheen tehnyt saatetaan myös sulkea hienovaraisesti pois ryhmästä. Ei pyydetä kahville tai projekteihin mukaan. Ammattitaito kokee kolauksen.

Huono työilmapiiri johtaa virheiden piilotteluun. Peittelystä seuraa, ettei virheisiin puututa, jolloin tilanne pahenee. Kun virheiden tekemistä pelätään, ei uskalleta myöskään kokeilla uutta.

Hyvässä työyhteisössä toimitaan eri tavalla: ammatti-ihmiset puolustavat ja tukevat toisiaan.

Tuija Matikka ehdottaa, että kokenut työntekijä toimisi epäonnistumisen hetkellä nuoremman mentorina ja vertaistukihenkilönä. Toinen saisi purkaa sydäntään ja kertoa oman näkökulmansa. Tällöin hän saattaisi havaita, ettei maailma kaatunut virheeseen, ja epäonnistuminen olisi helpompi sulattaa.

Koko työyhteisön käsittelyyn hän ei asiaa veisi. Se voisi olla liian ankara paikka, varsinkin, jos työyhteisössä ei vedetä yhtä köyttä.

– Jos on tehnyt virheen tai erheen, kaipaa ymmärrystä itseltään ja muilta. Jos ei kuitenkaan ole valmis korjaamaan virhettään, silloin asiaan pitää puuttua johtamisen keinoin.

Esimiestä hän kehottaa muistamaan, että valituksia voidaan tehdä monista syistä. Jotkut potilaat saattavat närkästyä aika pienistä asioista. Potilas tai omainen voi syyttää surussaan hoitotyöntekijöitä, vaikka he ovat tehneet tilanteessa parhaansa.

 

Virheiden yli

  • Anna itsellesi lempeää ensiapua: tunnusta virhe, vaikka se harmittaa. Jos yrität taistella tunteita vastaan, ne ottavat tiukemman niskalenkin. Jokainen tekee joskus virheitä.
  • Suhteuta vahinko. Mieti, miltä moka näyttää viiden vuoden päästä. Puhu ystävän kanssa.
  • Minimoi vahinko. Korjaa, minkä pystyt. Pyydä anteeksi ja anna itsellesi anteeksi.
  • Yritä oppia virheestä. Älä tee sitä toiste.
  • Jos virheitä alkaa tulla usein, käännä katse terveydentilaasi. Oletko uupunut? Saatko nukuttua? Jaksatko vuorotyössä? Hae apua.

Teksti Merja Perttula, kuvitus Pia Holm