Johanna kokeili toimialan vaihtoa. Muutos rahoitusalan kärkikahinoista viestintäpäälliköksi rakennusalalle oli valtava. Silti ammatillinen polku tuntui loppuun tallatulta. Oli vaikea asennoitua siihen, että 1 000 kiloa painavasta betonilegosta pitäisi tehdä mahdollisimman mediaseksikäs lehdistötiedote.
– Rämmin eteenpäin neljä vuotta. Tajusin, ettei työ muuttunut eikä muutu. Olin tullut polun päähän keräämään rohkeutta, että uskalsin hypätä tuntemattomaan.
Kun edellisvuoden tulos oli julkaistu, Johanna irtisanoutui ja jäi sapattivapaalle yhdeksäksi kuukaudeksi. Muutos vaati aikaa ja tilaa pysähtyä. Sairaanhoitajuus oli ollut mielessä jo nuorena. Olisiko nyt sen aika?
Kun Johanna valmistui Helsingin Sihteeriopistosta, hän haki pankkiiriliikkeeseen johdon assistentiksi. Rahoitusmaailma näyttäytyi heti kylmäkiskoisena, mutta se imi silti nopeasti mukaansa. Ei ollut muuta mahdollisuutta, jos halusi pärjätä.
Mitä enemmän Johanna alkoi tehdä varsinaisen työnsä ohessa organisaatioviestinnän tehtäviä, sitä lujemmin viestintä alkoi vetää puoleensa. Ammatillista kehittymistä tuki myös täydennyskoulutus tradenomiksi.
Johanna sanoo, että jokainen voi kuvitella, millaista on olla työpaikassa, jossa ainoa merkitsevä asia on raha. Esimies ei esimerkiksi ymmärtänyt, miksi Johanna halusi ylityöt vapaina.
Oma arvomaailma muuttui elämänkokemuksen seurauksena. Nuorempana oli ollut ehkä naiivi ja mennyt sen virran mukana, joka sattui kohdalle – kuten moni muukin.
Lopulta Johannalle kävi selväksi, että muutos on välttämätön.
– Mittasin itsekin asioita vinoutuneesti. Työtapaaminen oli liian kaukana, jos en pystynyt hakemaan Stockmannilta lounasta ilman takkia, nauraa Johanna aiemmalle käytökselleen.
Ammatinvaihto viestintäpäälliköstä hoitajaksi on tarkoittanut roimaa ansiotulon pudotusta. Moni sanoi, ettei Johanna ainakaan rahan perässä vaihda.
– Se oli tietoinen päätös. Ei raha merkitse kaikkea, ei se ainoastaan tuo onnea. Elämästä on tullut nyt hyvällä tavalla pelkistetympää.
Hoitoala ei ollut millään tavalla entuudestaan tuttu. Johanna halusi ihmisläheisen työn, jossa olisi myös hyvät työllisyysnäkymät.
Suhtautuminen oli pääosin kannustavaa. Jotkut tosin ihmettelivät, miksi hän halusi juuri hoitoalalle.
Johanna valmistui sairaanhoitajaksi vuonna 2015. Opintoihin kului vain reilut kaksi vuotta. Suunnittelua ja ideoimista rakastavan aikuisopiskelijan mielestä aikataulu ei ollut edes kovin tiukka. Jos vielä opintojen alussa olikin outoa koskettaa vierasta ihmistä, siitäkin tuli nopeasti rutiinia.
Parhaillaan Johanna opiskelee töiden ohella akuutin hoitotyön ylempää ammattikorkeakoulututkintoa Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa. Todennäköistä on, että hän aikoo jatkaa opiskelujaan hoitotieteissä.
Johanna on erittäin tyytyväinen uuteen ammattiinsa. Hänelle muutos on aina mahdollisuus. Urallaan hän on edennyt nopeasti apulaisosastonhoitajaksi, mutta potilastyöstä Johanna ei halua luopua kokonaan.
Hoitoalan arvostuksen puolesta Johanna on valmis barrikadeille. Hän muistuttaa, että ammattiylpeys lähtee jokaisesta itsestä.
Yksi ikävä asia hoitoalalla yllätti.
– Kurja puoli on naisvaltaisen alan nokkimisjärjestys. Jos et lähde siihen mukaan, olet out.
Teksti Minna Ruotsalainen
