Tapaamani ihmiset olivat sympaattisia, huumorintajuisia ja puheissaan niin inspiroivia. Tuntui huojentavalta huomata olevansa turvallisessa paikassa.
Tunsin helpotusta siitä stressistä, jota valvontahoitotyö oli aiheuttanut. Niistä ammatinharjoittamiseen ja maahanmuuttoon liittyvistä vaatimuksista, joita suoritin täyspäiväisen työn ja muun elämän ohella. Kaikesta siitä odotuksesta, joka huipentui lähtöä edeltäviin hetkiin.
Minut otettiin vastaan kunnioittavasti kokeneena ammattilaisena. Sanallisestikin ilmaistu arvostus tuntui vilpittömämmältä kuin koskaan aikaisemmin. Sanat saivat jopa liikuttumaan, koska tajusin entistä syvällisemmin, että koulutukseni ja ammattitaitoni eteen näkemästäni uurastuksesta pitää todellakin olla ylpeä.
Ammattiylpeys saa täällä ulottuvuuden, jollaista en ole kokenut Suomessa. Arvostuksesta mainitaan juhlapuheissa, mutta silti ammattiimme suhtaudutaan itsestäänselvyytenä. Täällä arvostus on näyttäytynyt myös konkreettisesti. Esimerkiksi vuokra-asuntoa etsiessäni monet vuokranantajat tarjoavat tuntuvaa vuokranalennusta. Kehtaisiko tällaisesta edes haaveksia Suomessa? Sairaanhoitajat ovat olleet päinvastoin palkanalennusten kohteena.
Spesialistini sanoi uuden elämän rakentamisesta: jos on joku kehen luottaa, se on suomalainen sairaanhoitaja – rehellinen, tunnollinen ja itsenäinen. Suomalainen, joka opettelee olemaan nöyristelemättä tuodessaan esille itseään ja omia taitojaan. Suomalainen, joka haluaa täyttää ammatillisen potentiaalinsa paikassa, jossa kaikki on mahdollista.
Unelman toteuttaminen on vaatinut paljon työtä ja kärsivällisyyttä, mutta kaikki vaiva on ollut sen arvoista. En kadu, että joudun ainakin osittain rakentamaan elämäni alusta alkaen uudestaan.
Olen kiitollinen siitä, että saan olla täällä, elämäni seikkailulla. Siitä, että saan kokea todellista arvostusta ammattini vuoksi. Siitä, että välitysfirmani työntekijät tekevät kaikkensa helpottaakseen siirtymistäni amerikkalaiseen elämään ja sairaanhoitajan rooliin.
Toisinaan elämä vaatii riskin ottamista ja suurta harppausta, jotta pääsee kehittymään ihmisenä ja ammattilaisena.
Kolumnistimme Rayan Hämäläinen on sairaanhoitaja, joka bloggaa Tehy-lehden verkkosivuilla.