Laboratoriohoitaja Seija Korpi ottaa verinäytettä äitinsä Henna Karjalaisen sylissä olevalta 5-kuukautiselta Miro-pojalta.

Näin otat verinäytteen lapselta – lue konkarihoitajien parhaimmat vinkit

Tärkeintä on, mitä tapahtuu ennen näytteenottoa, sanovat kokeneet näytteenottajat.

Verinäytteen ottaminen lapselta saattaa jännittää, jos sitä tekee harvoin. Uuden lastensairaalan laboratoriossa työskentelevät laboratoriohoitaja Seija Korpi ja apulaisosastonhoitaja Marja Nikiforow ovat tottuneet ottamaan verinäytteitä kaiken ikäisiltä lapsilta. Pienimmät ovat sairaalan osastolla tehohoidossa olevia, alle kilon painoisia keskosia.

Lasten ja heidän vanhempiensa kanssa toimiminen vaatii psykologista silmää. Korven ja Nikiforowin kokemuksen mukaan tärkeintä on se, mitä tapahtuu jo ennen näytteenottoa.

Mainos (teksti jatkuu alla)
Mainos

– Lapsen ja vanhemman kohtaaminen on oleellinen hetki. Kun perhe tulee ovesta sisään, tervehdin kaikkia mukana olevia, Korpi kertoo.

– Samalla on hyvä yrittää aistia, minkälainen perhe on, miten vanhemmat käsittelevät lasta ja minkä tyyppiseen toimintaan heillä on totuttu. Joidenkin perheiden kanssa voi edetä nopeasti itse näytteenottoon, mutta toisten kanssa kannattaa jutella pidempään ja sopia jokaisesta yksityiskohdasta, Nikiforow neuvoo.

Tilannetta voi tunnustella kysymällä, onko lapselta aikaisemmin otettu verinäytettä ja kuinka se on mennyt. Vastauksista voi päätellä, kuinka on parasta edetä.

Kun varsinainen näytteenotto alkaa, lapsen on hyvä istua vanhemman sylissä näytteenottotuolissa, sillä vanhemman läheisyys antaa lapselle turvaa. Läheisyys vähentää myös kivun tunnetta. Vielä 10-vuotiaskin mahtuu hyvin istumaan sylissä.

Myös näytteenottaja löytää näin hyvän työasennon.

– Otan laskimonäytteen vauvoiltakin niin, että he ovat vanhemman sylissä. Saan itse istua ja pääsen lähelle vauvaa. Näytteenottotilanteenhan pitää olla hallittu. Jos vauva olisi hoitopöydällä, hän pääsisi liikkumaan enemmän, Nikiforow sanoo.

Kättä tai jalkaa, josta näyte otetaan, pitää tukea. Paras on rauhoittava, vakaa ja turvallinen kosketus lämpimin käsin. Jos potilas on kovin pieni, saattaa olla hyödyllistä pyytää toinen hoitaja pitelemään kättä tai jalkaa paikallaan, jotta näyte saadaan otettua turvallisesti.

Lasten kanssa toimiessa auttaa, jos näytteenottaja hallitsee monta näytteenottotekniikkaa, kuten näytteenoton vakuumitekniikalla, siipineulalla, avotekniikalla sekä ihopistonäytteenoton kantapäästä ja sormenpäästä. Näin lapsen toiveisiin näytteenotosta voidaan vastata paremmin. Samalla turvataan näytteiden hyvä laatu.

Näytteenottajan kannattaa kertoa jo hyvin pienelle lapselle, mitä tekee seuraavaksi. Rehellisyys ja luotettavuus on tärkeää.

– Suurin haaste on, ettei näytteenottaja voi luvata, että yhtään ei sattuisi. Jokainen lapsi kokee näytteenoton omalla tavallaan. Yleensä sanon lapselle, että se tuntuu samalta kuin jos painaisin ihoon vähän kynnellä, Korpi sanoo.

Korpi ja Nikiforow eivät suosittele vertaamaan tuntemusta esimerkiksi ampiaisen tai hyttysen pistoon.

– Siipineulaa nimitettiin aiemmin perhosneulaksi. Sen kerrottiin aiheuttavan joissakin lapsissa pelkoa perhosia kohtaan, Nikiforow sanoo.

Näytteenottaja ei voi myöskään luvata saavansa näytettä ensimmäisellä pistolla. On varauduttava nöyrään asenteeseen.

– Voin kertoa, että minulla on paljon kokemusta lasten näytteenotosta, mutten voi etukäteen luvata, miten kaikki onnistuu. Kerron tekeväni parhaani ja yrittäväni onnistua ensimmäisellä kerralla, Korpi sanoo.

Jos näytteenotto on itkettänyt lasta, hänen lohduttelunsa jälkikäteen on tärkeää.

– Vauva kannattaa taputella ja paijailla tyytyväiseksi. Lohduttelu on yhtä tärkeää isommillekin lapsille. Heille voi jutella ja tarjota vaikka tarraa palkkioksi, Korpi sanoo.

Pois lähtiessään halauksen antavat ja ovelta hymyillen vilkuttavat lapset tekevät näytteenottajan työstä ainutlaatuista.

 

Neulat ja lansetit

1. Turvaneulaa käytetään isompien lasten näytteenotossa. 2. Neonataalineulalla voi ottaa näytteen hyvin pienistä suonista. 3. Avonäytteenottoneuloja pienimmille lapsille. 4. Siipineulaa käytettäessä käden liikkuminen ei haittaa näytteenottoa. 5. Sormenpäälansetteja. 6. Kantapäälansetteja.

 

Putket

Vasemmalla 500 mikrolitran putkia lasten pienille näytemäärille. Verta voi ottaa noin 1,5 millilitraa painokiloa kohden vuorokaudessa. Esimerkiksi kolmekiloiselta lapselta saa ottaa siis vain 4,5 millilitraa. Oikealla vakuumiputkia isommille näytemäärille.

 

Kiinnitä huomio muualle

Uuden lastensairaalan laboratoriossa pienimpiä potilaita viihdytetään näytteenottotilanteessa muun muassa soittorasioiden ja leikkikännykän avulla. Puhuva ja vilkkuva auto tai tööttäilevä kirja toimivat leikki-ikäisillä. Isoimpia lapsia rauhoittaa stressipallon puristelu – myös suoni pullistuu silloin hyvin esiin.

 

Puuduta

Etenkin pelkäävälle lapselle voi tarjota kivunlievitystä. Paikallispuudute levitetään pistokohtaan noin tuntia ennen verinäytteen ottoa. Annostus riippuu muun muassa lapsen iästä. Puudute peitetään ilmatiiviillä peittositeellä.

 

Etsi oikea asento

Ihopistonäytteen otossa on tärkeää kiinnittää huomiota oikeaan näytteenottoasentoon. Kantapäänäytteenotossa vanhempi voi olla avuksi pitelemällä kiinni lapsen säärestä ja rauhoittamalla lasta. Parasta olisi, jos lapsi pysyisi levollisena ja rentona.

 

Lämmitä

Lapsen kantapää, sormenpää tai kyynärtaive kannattaa lämmittää ennen näytteenottoa. Lämmitys tehdään pitämällä näytteenottokohtaa muutama minuutti noin 40 asteen lämpötilassa esimerkiksi sopivan lämpöistä vettä sisältävällä muovipussilla tai kertakäyttöhanskalla, joka suojataan pesulapulla tai kankaalla.

 

Pelkääkö lapsi tai vanhempi?

  • Tärkein pelkoa hillitsevä seikka on vanhemman läsnäolo.
  • Leikki ja toiminta ovat pienelle lapselle luontaisia tapoja selvitä pelosta. Lapselle voi antaa näytteenoton ajaksi keskittymistä vaativaa tekemistä, esimerkiksi vanhemman kännykässä pyörivän videon katsottavaksi.
  • Etenkin isommille lapsille on tärkeää kertoa, mitä tapahtuu, ja sopia pelisäännöistä.
  • Näytteenottajan rauhallinen ja luottamusta herättävä käytös tyynnyttää lasta.
  • Pelkäävälle lapselle voi tarjota kivunlievitystä.
  • Pelokas vanhempi saattaa tartuttaa pelon lapseen. Jos näytteenottaja huomaa, ettei vanhempi kykene tukemaan lasta riittävästi, kannattaa pyytää paikalle toinen hoitaja, joka voi viihdyttää lasta näytteenoton ajan.

Teksti Ulla Ojala Kuvat Kirsi Tuura

Mainos
Mainos