Lapsi on lapsi, vaikka hän olisi tehnyt rikoksen. Kuvitus: Helena Syrjä

”Olisi ollut mieluummin vaikka murha.” Läheisen seksuaalirikos on vaikea paikka – Kuinka tukea omaista?

Seksuaalirikollisen omainen saattaa tuntea valtavaa syyllisyyttä. Hän kaipaa kuuntelijaa – ei neuvoja tai päivittelyä.

Olisi ollut mieluummin vaikka murha”, sanoi eräs vangin puoliso joskus Noora Alaselle.

Läheisen tekemä seksuaalirikos on vaikea paikka.

Vangit ovat marginaaliryhmä, mutta seksuaalirikoksesta tuomitut ovat marginaalia vielä vankienkin joukossa.

Noora Alasen työpaikka on Kriminaalihuollon tukisäätiö. Noora työskentelee siellä lapsi- ja läheistyön vastaavana ohjaajana.

Hän tapaa vankien läheisiä puhelimessa, Teamsissa ja kasvotusten. Noora on mukana myös perheleireillä, joihin vanki perheineen voi osallistua. Leireillä keskitytään olemaan jotakin muuta kuin vanki – siellä puhutaan vanhemmuudesta ja parisuhteesta.

Välillä säätiön työntekijät tapaavat omaisia vankilan pihalla vankilan tapaamispäivänä. Mukana on kahvia ja pullaa. Vierailut varsinkin Vantaan ja Jokelan vankiloihin ovat tärkeitä, sillä niissä on tutkintavankeja ja vankeuden alussa omaisilla on suurin tuen tarve.

Noora valmistui hiljattain seksuaalineuvojaksi. Lopputyössään hän tarkasteli, millaista tukea seksuaalirikollisen omainen kaipaisi.

Ei ole tavatonta, että omainen kieltää läheisensä rikoksen.

Eräs seksuaalirikollisen äiti kertoi Nooralle käyneensä kerran psykiatrisen sairaanhoitajan luona, ”mutta ei tarvitse mennä toiste”.

Aihe voi olla sote-ammattilaiselle vieras, mutta käynnin ei pitäisi lisätä omaisen häpeää eikä hänen pitäisi joutua lohduttamaan ammattilaista.

Omaiselle tilanne on ristiriitainen – lapsi on lapsi, vaikka tämä olisi tehnyt rikoksen.

”Syyllisyys on usein massiivista. Moniin äiteihin on ehkä muutenkin sisäänrakennettu syyllisyys, ja tällaisissa tilanteissa se korostuu. Ihminen saattaa miettiä, olenko luonut hirviön”, sanoo Noora.

Seksuaalirikokseen liittyy erityistä stigmaa. Tapahtuneesta ei juuri tee mieli kertoa työpaikalla tai sukulaisille, sillä häpeä ja syyllisyyden tunne on omaisillakin suuri. Aiheesta puhutaan harvoin asiallisesti, koska se nostattaa tunteita.

”Seksuaalirikollinen mielletään puskissa liikkuvaksi raiskaajaksi, mutta todellisuus on usein toinen. Usein rikoksen kohteena on ollut tuttu ihminen. Jos elämässä on muutenkin paljon väkivaltaa, rajat voivat tässäkin suhteessa hämärtyä.”

Vankilan käytännöt ovat monille omaisille uusia ja vieraita. Seksuaalirikolliset ovat vankilassa usein hierarkian pohjalla, joten läheiset pelkäävät usein, miten he siellä selviävät.

 

Mistä seksuaalirikollisen läheinen saa apua – vai saavatko he?

”Usein heidän oma ajatuksensa on, että he eivät edes ansaitse apua tai tukea. Toivoisin, että he saisivat avun olemassa olevista palveluista, tapahtui se sitten työterveyshuollossa, neuvolassa tai terveyskeskuksessa. Ydin on, että ihminen ja hänen hätänsä kohdataan. Taivastelu tai päivittely ei vie asiaa eteenpäin.”

Joissakin seurakunnissa on kriminaalityön diakoneita, joiden puoleen voi kääntyä. Apua voi saada myös kunnan päihdepalvelujen kautta. Nooralla on työpaikallaan Kriminaalihuollon tukisäätiön lapsi- ja läheistyössä kaksi kollegaa, yksi Helsingissä ja yksi Turussa, joten heidän resurssinsa ovat rajalliset.

”Kuulemme usein, että vangin omainen kuulee sote-palveluissa kauhistelua, paheksuntaa tai puhdasta uteliaisuutta: Mitä se sun miehesi siis tekikään? Se vie pois ajatusta siitä, millaista apua omainen itse tarvitsisi.”

Häpeän vastalääke on empaattinen ymmärrys.

”Emme halua vähätellä rikosta, mutta sen tekijä on muutakin kuin se rikos. Uusintarikollisuuden ehkäisyn kannalta on tärkeää, että vangilla olisi jonkinlainen tukiverkko.”

Joskus aihe voi tulla liian lähelle auttajaa. Auttaja voi mennä tilanteessa lukkoon. Hoitaja itse tai hänen läheisensä on voinut joskus joutua seksuaaliväkivallan kohteeksi.

”Tärkeä ammatillisuuden osa on tunnistaa, millaiset asiakkaat ovat minulle vaikeita. Jos mahdollista, sellaisen voi ohjata kollegalle.”

Ei ole tavatonta, että omainen kieltää läheisensä rikoksen.

”Puoliso voi sanoa, että toinen ei ole tehnyt rikosta, sillä totta kai hän olisi jättänyt tämän, jos hän oikeasti olisi siihen syyllistynyt.”

Kyseessä voi olla suojamekanismi. Ehkä ainut suojamekanismi, jonka avulla ihminen pysyy koossa.

”Sote-ammattilaisen tehtävä ei ole arvioida syyllisyyttä. Tärkeintä on auttaa ja kuulla omaista. Syyllisyyden arviointi kuuluu muille.”

Toisaalta, jos rikoksen tehnyt itsekin kieltää tai vähättelee rikostaan, muutos käytöksessä ei pääse alkuun.

Ammattilaisen kannattaa pidättäytyä hyvää tarkoittavista neuvoista.

”Puoliso joutuu usein perustelemaan ystävilleen ja sukulaisilleen, miksi hän on yksissä rikoksen tehneen kanssa. Kunpa hän ei enää ammattilaiselle joutuisi sitä tekemään, sillä varmasti hän on itsekin asiaa jo moneen kertaan miettinyt.”

”Moni puoliso ajattelee, että jos jään suhteeseen, muut ajattelevat, että hyväksyn rikoksen.”

Läheisen joutuminen vankilaan on usein omaiselle kriisi. Kriisi se on varsinkin silloin, jos se tulee täytenä yllätyksenä. Vankeustuomio voi olla helpotuskin, jos läheisen elämä on ollut päihteiden täyttämää ja levotonta – ainakin silloin tietää, missä tämä on.

Kriisin jälkeen vie aikaa, että elämä palaa uomiinsa ja tapahtuneen pystyy hyväksymään osaksi omaa elämäänsä. Aluksi voi riittää, että hengittää, syö ja nukkuu. Jos perheestä lähtee toinen aikuinen, jo käytännön arjen pyörittäminen muuttuu.

Tunteet voivat olla sekoitus häpeää, vihaa ja raivoa.

”Tilanteita on monenlaisia ja ne vaativat auttajalta eettistä pohdintaa. Samaa kaavaa ei voi aina käyttää. Usein omaista auttaa, että hän saa puhua asiasta ääneen. Palikat menevät siinä eri tavalla järjestykseen. Joskus parasta on se, että hän saa paikan, missä itkeä.”

Miten kohdata seksuaalirikollisen omainen?

  • Kiitä omaista rohkeudesta, kun hän kertoi asiasta.
  • Kysy, miten hän voi. Samat hyvän kohtaamisen säännöt pätevät tässä kuin muissakin kohtaamisissa. Ihmisen on tärkeää tulla nähdyksi hätänsä kanssa.
  • Kysy, miten arki sujuu. Muistuta, että läheisen joutuminen vankilaan on usein kriisi. Poikkeustilassa ei ole ihme, jos arki ei suju kuten ennen. Voit kysyä esimerkiksi: ”Mitä olet ajatellut tehdä seuraavaksi?”
  • Pidättäydy neuvomasta. Vangin puoliso on varmasti itsekin miettinyt, pitäisikö suhde lopettaa. Rikoksen päivittely tai kauhistelu ei vie asiaa eteenpäin. Älä lisää omaisen häpeää.
  • Varmista, mitä asiakas sanoo. ”Ymmärsinkö oikein, että sanoit...” Voit myös kysyä, oletteko puhuneet tänään siitä, mistä asiakas on halunnut puhua.
  • Kysy toiveita: ”Mikä saisi sinut ajattelemaan, että tänne kannatti tulla?”
  • Jos et siinä tilanteessa löydä oikeita sanoja tai kysymyksiä, voit soittaa aina perään.

Asiantuntijoina erityisasiantuntija Tanja Simola Pelastakaa Lapset ry:stä ja vastaava ohjaaja Noora Alanen Kriminaalihuollon tukisäätiöstä.

Suomessa on keskimäärin 2 800 vankia. Heistä seitsemän prosenttia on seksuaalirikollisia.

Rikosseuraamuslaitos

Lue lisää:

Vankilasta voi tulla käännekohta - Näin fysioterapeutti hoitaa vangin kipua