Susanna on osastonhoitaja Novassa: ”Parasta ovat ihmiset. Teen kaikkeni, että he jaksavat työssään.”

Susanna Lantusen työpaikalla käytetään Työote-mallia. Sen avulla leikkauspotilaan sairausloma ja työhönpaluu mietitään yksilöllisesti. Pian malli otetaan käyttöön läpi Suomen. Uusien toimintatapojen jalkautus on yksi pala osastonhoitajan työtä.

Kuvateksti
Susanna Lantunen on osastonhoitaja sairaala Novan kirurgian poliklinikalla, joka kattaa oikeastaan koko leikkauspotilaan prosessin lukuun ottamatta itse leikkausta.
Kuva: Kristiina Kontoniemi

Takavuosina polven tai lonkan tekonivelleikkausta seurasi kolmen kuukauden sairausloma. Nykyään sairausloman tarve mietitään Keski-Suomen sairaanhoitopiirissä yksilöllisesti.

Sairaala Novan kirurgian poliklinikan osastonhoitajalla Susanna Lantusella, 50, on ollut tärkeä rooli mallin juurruttamisessa.

Tiedonkulku on oleellista: Tietosuojan vuoksi jokaiselta työikäiseltä potilaalta kysytään, voiko tiedot leikkauksesta lähettää työterveyshuoltoon. Tämän varmistaa hoitaja. Hän myös kertoo potilaalle, miten Työote-malli toimii. Alkuun sairauslomaa kirjoitetaan kuukausi.

Työterveyshoitaja ottaa kontaktin potilaaseen, joka saa ajan lääkärin työkykyarvioon. Siellä mietitään, miten töihin paluu onnistuu. Keski-Suomessa tässä ovat mukana kaikki työterveyshuollot.

”Tämä kuuluu ihan parhaisiin hankkeisiin. Tulokset ovat hyvin mitattavissa”, sanoo Susanna.

Vielä vuonna 2013 työikäiset potilaat palasivat selkäleikkauksen jälkeen töihin 78 päivän jälkeen. Uuden toimintamallin ansiosta sairausloma lyheni 38 päivään. Mallissa on mukana noin 20 potilasryhmää, joista valtaosa on kirurgian ja ortopedian vastuualueilta. Keski-Suomi on mallin edelläkävijä, ja samaa jalkautetaan nyt muualle Suomeen.

”Moni selkäpotilas on pitkään sairauslomalla jo ennen leikkausta. Se vaikuttaa mielialaankin. Töihin paluuta auttaa, kun työterveydessä ja työpaikalla mietitään yksilöllisiä keinoja paluuta helpottamaan. Ratkaisu voi olla vaikka lyhyempi työpäivä tai etätyö. Työterveyshuolto tuntee ihmisen työolot paremmin kuin me täällä sairaalassa.”

Parasta ovat ihmiset

Susanna on huomannut Työote-mallin toimivuuden esihenkilönäkin. Myös hoitajat kaipaavat työn keventämistä esimerkiksi leikkauksen jälkeen. ”Osa-aikatyö ja työkokeilut ovat lisääntyneet viime vuosina huomattavasti. Nova on iso työnantaja, ja sopiva uusi työnkuva voi löytyä vaikka työkokeilun kautta.”

Susanna Lantusella on noin 80 alaista. Hän vastaa yhdessä osastonhoitaja Riikka Kumpulaisen kanssa kirurgian poliklinikasta, joka kattaa oikeastaan koko leikkauspotilaan prosessin lukuun ottamatta itse leikkausta. Poliklinikalla tehdään tosin myös pientoimenpiteitä, kuten suonikohjujen leikkauksia.

Susanna kertoo olevansa ylpeä novalainen, kun kierrämme ympäri uudenkarheaa sairaalaa. Ulospäin tummalta näyttävä rakennus on sisältä valoisa. Taidetta on paljon.

Ennen muuttoa Susannalla oli oma huone ja neukkaripöytä. Novassa omia huoneita ei ole, ja Susanna jakaa sermeillä rajatun tilan työparinsa kanssa.

”Opettelemista on ollut siinä, mikä tila kannattaa mihinkin tapaamiseen varata.”

Kierrämme katsomassa leikkauspotilaiden vastaanoton ja tarkkailutilan. Tässä osassa yksikköä otetaan joka arkipäivä vastaan noin 150 potilasta. Heistä 50–60 tulee leikkaukseen. Muut tulevat esimerkiksi tähystyksiin, syöpäkontrolliin tai asiantuntijasairaanhoitajan vastaanotoille. Asiantuntijahoitajia on Susannan yksikössä useita: avannehoitajia, uroterapeutteja, syöpäsairaanhoitajia, kipuhoitajia, haavahoitajia ja osteoporoosihoitaja.

Kotiutusyksikössä on 16 vuodepaikkaa. Siellä yöpyvät yhden yön sairaalahoitoa tarvitsevat potilaat, ja täältä kotiutetaan myös kaikki päiväkirurgiset potilaat.

”Osastonhoitajan työ koostuu monesta. Se on nopeaa reagointia muuttuviin tilanteisiin. Taustalla kulkevat pitkän aikavälin kehittämissuunnitelmat. Työssä on oltava tuntosarvet ojossa. Parasta ovat ihmiset. Teen kaikkeni, jotta he jaksavat työssään.”

Hoitajapulasta huolimatta kirurgian poliklinikalle on riittänyt hakijoita. Jokaisen hoitajan työ vaatii huolellisen perehdytyksen. ”Täytyy tietää paljon ja osata käyttää laitteita. Työ vaatii, mutta myös antaa.”

Oma kasvupaikka

Susanna muistaa uransa alun, jolloin polven tekonivelen saanut makasi sairaalassa kaksi viikkoa. Nyt potilas patistellaan vikkelään jaloilleen ja hän saattaa kotiutua leikkauksen jälkeisenä päivänä. Prosessi on hiottu ortopedian tiimissä Lean-menetelmän avulla mahdollisimman sujuvaksi.

Susannan vahvuus on, että hän tuntee kirurgian poliklinikan työt hyvin. Hän aloitti täällä sairaanhoitajana 20 vuotta sitten. Osastonhoitaja hän on ollut pian viisi vuotta. ”Olen kasvanut tässä yksikössä.”

Tiimivastaavia poliklinikalla on kuusi. Heidän kanssaan Susanna ja hänen työparinsa palaveeraavat joka torstai-aamu.

Viime aikoina yksikössä on otettu huimia harppauksia digihoitopoluissa. Esimerkiksi rintasyöpäpotilas voi ladata puhelimeensa sovelluksen, jonka avulla hän seuraa hoitopolkuaan. Joka päivä joku hoitajista vastaa chatin kysymyksiin.

Vähän kimuranttia on, että yksikkö on jakautunut kolmeen kerrokseen. Askelia kertyy työpäivän aikana paljon.

”Hankalinta työssäni on, että yksikkömme on lonkeroitunut moneen. Riittämättömyyttä koen välillä ajan jakamisen suhteen. Enää en pelkää vaikeita palavereja, joihin liittyy tunnereaktioita.”

Muutosten keskellä

Muutto, korona... Kauniisti sanottuna Susannan työssä on riittänyt viime aikoina haasteita. Mutta toisaalta, niistä hän myös pitää.

Uuteen sairaalaan muutto tapahtui alkuvuonna 2021. Sitä ennen prosessit oli mietitty mahdollisimman sujuviksi, ja muut hankkeet rauhoitettiin muuton ajaksi. Uutena kirurgian poliklinikalle tuli tarkkailutila. Se koettiin tarpeelliseksi, sillä monen leikkauksen esilääkitys on vahva ja osa tarvitsee seurantaa tähystyksien ja pientoimenpiteiden jälkeen. Lasten leikkaustoiminta siirtyi puolestaan yksiköltä pois.

Pestini on laaja, mutta en tiedä, mitä muutakaan tahtoisin tehdä. Tykkään työstäni tosi paljon.

Susanna pitää korona-ajan ja muuton yhdistelmää uransa kovimpana rupeamana. Se oli päivittäistä kriisijohtamista. ”Kokoonnuimme joka aamu tiimivastaavien kanssa sopimaan, miten menetellään ja mitä perutaan. Alussa ilmassa oli pelkoakin, kun rokotuksia ei vielä ollut.”

”Pestini on laaja, mutta en tiedä, mitä muutakaan tahtoisin tehdä. Tykkään työstäni tosi paljon”, hän sanoo.

Työn vastapainoksi Susanna on himolukija. Dekkareita on joskus mennyt kolmen lomaviikon aikana viisitoista.

Lähikuva työvuorolistasta

Työpäiväni: Tulipalojen sammuttelua ja fiilisten aistimista

7 Aamukahvit juon leikkauspotilaiden vastaanotossa. Katson siellä tiimivastaavan kanssa, mikä on henkilöstötilanne ja joudutaanko tekemään siirtoja.

8.15 Koko sairaalan lyhyt tilannekatsaus Teamsilla. Sen jälkeen on päivästä riippuen erilaisia palavereja: kehittämishankkeita, uusien toimintojen jalkauttamista, tapaan ylihoitajaa, käyn kehityskeskusteluja ja työterveysneuvotteluja.

11 Lounas. Käyn Novan ruokalassa tai syön eväitä. Lounaan jälkeen erilaisia juoksevia tehtäviä. Joka päivä tulee jotakin uutta.

13 Käyn kotiutusyksikössä katsomassa, mikä tilanne on – tuleeko meille esimerkiksi muualta potilaita.

14 Päivän viimeiset kahvit pyrin juomaan ortopedian tiimin luona. Yritän joka päivä käydä jokaisessa työyksikön pisteessä. Ne ovat hajallaan, joten askelia kertyy paljon. Sen jälkeen meilejä ja puheluja. Hankalia potilaskeissejä on joka päivä jossakin.

15–16 Työt päättyvät.