Lähisuhdeväkivallan uhrin kokemus jää palvelukohtaamisissa usein taka-alalle. Vakavaa väkivaltaa selitetään kohtaamisissa vuorovaikutusongelmilla tai parisuhderiidoilla.
Tilanne käy ilmi raiskauskriisikeskus Tukinaisen toteuttamasta kyselystä, joka tehtiin yhteistyössä Amnestyn kanssa.
Kysely osoittaa, että väkivaltaa kokeneiden palvelut ovat riittämättömiä. Esimerkiksi pitkäkestoinen tuki on pirstaleista tai olematonta.
Vastaajat kokivat eniten ongelmia poliisin, sosiaalityön, lastensuojelun, perusterveydenhuollon ja oikeusprosessien kanssa.
Noin 88 prosenttia vastaajista kertoi virheistä, epäasiallisesta kohtelusta tai puutteista pitkittyneen väkivallan tunnistamisessa ja kirjaamisessa.
Väkivaltaa vähäteltiin tai ohitettiin kokonaan: se kirjattiin vuorovaikutusongelmaksi, uhrin pelko ei näkynyt päätöksissä, eikä väkivallan jatkumisen riskiä arvioitu riittävästi.
54 prosenttia vastaajista oli tehnyt rikosilmoituksen. Ilmoittamatta jättämisen syitä olivat häpeä, pelko, epäluottamus viranomaisiin ja kokemus siitä, ettei ilmoittaminen johtaisi muutokseen.
Rikosprosessi näyttäytyi monelle kuormittavana riskinä, ei keinona saada oikeutta.
Järjestöt esittävät, että keskeiset ammattiryhmät saavat koulutusta väkivallan tunnistamisesta.
Palvelupolkuja on kehitettävä kriisistä pitkäkestoiseen toipumiseen, ja rikosprosessia ja kirjaamiskäytäntöjä on tehostettava. Lisäksi väkivallan jatkumisen riski ja turvallisuus on arvioitava aina, kun väkivallasta on viitteitä.
Väkivallan kohteena olleet tarvitsevat matalan kynnyksen maksuttomia palveluita.
“Järjestöihin kohdistuvat avustusleikkaukset uhkaavat avun saannin ja toipumisen mahdollisuuksia. Ilman järjestörahoituksen merkittävää kasvattamista Istanbulin sopimuksen lupaus pitkäkestoisesta tuesta ei toteudu", sanoo Tukinaisen johtava kriisityöntekijä Johanna Linner Matikka.
Hallitus leikkaa sosiaali- ja terveysalan järjestöiltä 140 miljoonaa euroa vuoteen 2027 mennessä. Tämä on yli kolmannes kaikkien sote-järjestöjen valtionavustuksesta.
Kyselyyn vastasi 114 henkilöä, joista valtaosa oli naisia. Useimmat olivat kokeneet samanaikaisesti: seksuaaliväkivaltaa , henkistä väkivaltaa, fyysistä väkivaltaa, taloudellista väkivaltaa sekä vainoa.
