Hoitajien ammattitaito ei synny tyhjiössä – koulutusrahoitukseen ei saa kajota

Mieleeni on hiipinyt pelko, jonka toivon osoittautuvan turhaksi: sote-alan säästötoimet iskevät seuraavaksi hoitajien lisä- ja täydennyskoulutukseen. Hoitajan työ kun ei ole vain fyysisesti vaativaa, vaan se edellyttää myös vankkaa tietoperustaa, jatkuvaa oppimista ja ammattitaidon syventämistä. 

Jokainen hoitaja tuntee nahoissaan hoitotyön vaatimusten jatkuvan lisääntymisen teknologian kehityksen, uusien hoitomenetelmien ja väestön ikärakenteen muutosten myötä. Hoitajan on pysyttävä ajan tasalla esimerkiksi lääkinnällisistä laitteista, uusista vaihtoehdoista lääke- ja hoitotuotteissa sekä pitkäaikaissairauksien hoidossa. Siksi koulutusrahoituksen turvaaminen on suora sijoitus ammattiosaamiseen, joka on potilaille kirjaimellisesti elämän ja kuoleman kysymys.

Terveydenhuollon ammattihenkilöt, kuten sairaanhoitajat, ovat sitoutuneet lakiin ja ammattieettisiin velvollisuuksiin. Laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä kertoo selkeästi, että jokaisen hoitajan on ammattitoiminnassaan sovellettava kokemusperäisiä ja yleisesti hyväksyttyjä toimintatapoja koulutuksensa mukaisesti.

Ammattitaidon ylläpito ja kehittyminen ovat jatkuva velvollisuus, joka hoitajan tulee päivittäin työssään täyttää. Nämä eivät ole ainoastaan kauniita sanoja, vaan ne on määritelty laissa. Laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä ottaa kantaa koulutukseen myös ammattieettisenä velvollisuutena.

Työnantajalla on velvollisuus seurata ja mahdollistaa täydennyskoulutus, mutta kuinka tämä käytännössä toteutuu, jos rahoitusta jatkuvasti leikataan? Ilman resursseja hoitajat eivät pääse osallistumaan riittävästi ammatillisiin täydennyskoulutuksiin.

Koulutusrahoituksen leikkaaminen voi kuulostaa tehokkaalta ratkaisulta budjettivajeen paikkaamiseen, mutta todellisuudessa se kasvattaa kustannuksia pitkällä aikavälillä. Kun hoitajien koulutusmahdollisuuksia kavennetaan, ammattitaidon puutteet voivat johtaa virheisiin, potilasturvallisuuden vaarantumiseen ja pahimmillaan hoitovirheisiin, joiden korjaaminen on kallista sekä inhimillisesti että taloudellisesti.

On myös syytä muistaa, että hoitajat kantavat valtavaa vastuuta työssään. Heidän ammattitaidollaan varmistetaan, että oikeat lääkkeet annetaan oikeaan aikaan, potilas saa tarvitsemansa avun nopeasti ja turvallisesti, ja elvytystilanteessa toimitaan tehokkaasti. Tämän osaamisen taustalla on vuosien koulutus, harjoittelu ja jatkuva oppiminen.

Hoitajien koulutusrahoitus ei ole kulu, vaan sijoitus terveydenhuollon tulevaisuuteen. Se on investointi turvalliseen hoitoon, henkilöstön jaksamiseen sekä koko järjestelmän vakauteen ja suomalaisten huoltovarmuuteen. Kun sairaalan ovet avautuvat ja ensihoitoyksikön ovet sulkeutuvat, haluamme jokainen luottaa siihen, että hoitaja tietää, mitä hän tekee.

Luottamus potilaisiin ei synny tyhjiössä – se rakentuu riittävän koulutuksen ja osaamisen varaan. Onkin selvää, ettei koulutusrahoituksesta voi enää leikata ilman, että samalla leikataan niistä perusarvoista, joihin suomalainen terveydenhuolto nojaa: turvallisuudesta, asiantuntevuudesta ja inhimillisyydestä.

Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.