”Meneeks näis kauan?” kysyy potilas laboratoriokäynnin päätteeksi

Päivystysaikana tyypillinen kysymys laboratoriokäynnin päätteeksi on ”Meneeks näis kauan?” 

Vastaus kysymykseen on vähän miten sen ottaa. Menneinä vuosikymmeninä laboratoriotutkimusten vastausten saamiseen meni varmasti järjestään päiviä. Analysoinnin kehittyminen ja odotusajan lyheneminen päivillä on varmasti tuntunut huikealta edistykseltä. Onhan eri asia todeta maanantaina, että vastaukset saadaan perjantaina – sen sijaan, että joutuisi levittelemään käsiään ja toteamaan niiden tulevan ehkä ensi tai sitä seuraavalla viikolla. Siinä kohtaa vastaus hyvinkin kirkkaasti helähtäisi, että ”ei näissä ollenkaan kauaa mene nykyjään tietkö”.

Toisaalta, jos kuljemme ajassa riittävästi taaksepäin, on meininki ollut vallan nurinperin. Laboratorioalan ammattilaisten esi-isinä ja esi-eminä lienee tomivat muinaisten sairaaloiden vahtimestarit. He tekivät virtsanäytettä nuuhkaistuaan tarkan arvion näytteenantajan ruumiin- ja sielunvoimista. Tulokset julistettiin todennäköisesti välittömästi, jo ennen kuin kukaan ehti kestoa kysellä. Mitä pahempi löyhkä, sen tuimempi suoneniskentä.

Suora siirto nykypäivään. Mitenkäs se sitten nykyisin on? Vastaukset tulevat nopeasti, mutta riittääkö se Homo Sapiens Instantcukselle? Eri analyysit vievät eri tavalla aikaa. Jotkut valmistuvat minuuteissa, joissakin kestää vielä nykyäänkin päiviä. 

Melko autuaaksi nuhakuumeisen potilaan tekevän päivystysanalyysipaketin tulokset luvataan meillä HUS Diagnostiikkakeskuksessa kahdessa tunnissa. Yleensä vastausviive jää varsin reilusti alle tuon kahden tunnin. Homo Sapiens Instantcus kylläkin monesti pyörittelee silmiään ”kahdelle tunnille” ja huokaisee syvään. Vaan sen kanssa on hänenkin elettävä, pieniä poikkeuksia lukuun ottamatta. 

Poikkeuksena ovat POC (point-of-care) testit. Ne ovat pika-analyysejä, jotka tehdään potilaan vierellä esimerkiksi jo sairaalaan sisään kirjautuessa tai osastolla potilaan sängyn vieressä. Niiden tarkoituksena on antaa nopeasti alustavaa tietoa potilaan tilasta ja auttaa siten tekemään hoitosuunnitelmaa. Pikatestien tulokset varmennetaan tarvittaessa myöhemmin varsinaisilla analyyseillä.

Joten kyllä nykypäivänäkin vastaan alun kysymykseen, ”ettei ollenkaan mene kauaa, vaan on varsin nopeaa ja vaivatonta kaikinpuolin. Nih ja luotettavaa!” Ja saatanpa näyttää juuri sopivasti ylpeältäkin tehokkuudestamme.

Hyvää kannattaa odottaa, se on hyvä muistaa.  Tässä kohden haluan tarkentaa, että tarkoitan hyvällä hyvää laatua. Potilaan kannalta suotuisaa tulosta ei aina voi luvata, vaikka potilas kärsivällisesti odottaisikin. Mutta kun tutkimusten laatu on hyvää, se edesauttaa omalta osaltaan hoidon onnistumista.

Olisiko oikea vastaus että ”näis menee tarvittava aika”, sillä ihan täsmälleen ei koskaan pysty sanomaan. Tai jotain sinne päin. Mieluiten potilasta tukien ja rohkaisten, kun eihän se odottelu kipeänä kivaa ole, eikä muutenkaan, mutta tarpeen ja joskus välttämätöntä.

Ja kärsivällisyyttä oppii, kun opettelee kärsivällisesti.