Huumorin haarniskan alla

Asiakastyössäni olen huomannut, että jotkut kertovat elämänsä kipeistä kokemuksista naureskellen. Kollegoideni keskuudessa kyseinen käytös on joskus aiheuttanut ihmetystä. On hämmästelty, eikö asiakas ymmärrä, että lapsuusaikainen kaltoinkohtelu, päihtyneenä töpeksiminen tai seksuaalisen väkivallan uhriksi joutuminen ovat vakavia, usein pitkäaikaisesti traumatisoivia tapahtumia, eivätkä mitään naurun asioita. 

Ehkä itsekin olisin saattanut ajatella samoin ilman omaa vastaavanlaista käytöshistoriaani. Oman kokemukseni pohjalta uskon, että naureskelevan ja tilannetta vähättelevän puhetavan takana on osin tiedostamaton halu testata, hyväksyykö vai hylkääkö tuo toinen ihminen, kun saa tietää tämänkin kiusallisen yksityiskohdan. 

Hylkäys on huomattavasti helpompi ottaa vastaan, jos asian on alun perinkin esittänyt kepeäksi etäännytettynä. Silloin voi uskotella itselleen, ettei asialla oikeastaan ollutkaan väliä ja jatkaa elämää eteenpäin torjunnan jälkeen, kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Minun on helppo nähdä edellä kuvatun bluffin taakse, mutten silti tee mitään, sillä prosessia ei kannata hoputtaa. Vähitellen asiakassuhteen kestäessä ja luottamuksen kasvaessa vaikeisiin elämänkokemuksiin liittyvät todelliset tunteet kaivautuvat esiin huumorin haarniskan alta. 

Häpeä, syyllisyys, suru, pettymys ja viha uskaltautuvat näyttämölle tilassa, jossa tunteita ei arvoteta positiivisiksi tai negatiivisiksi. Tunteet vain ovat. Ne tulevat ja menevät ja niillä on tärkeä tehtävä viestinvälittäjinä sekä toiminnan motivoijina. Mikä mahtava sisäinen tiedotusjärjestelmä meillä onkaan!

Mihin tahansa järjestelmiin voi tulla häiriöitä. Esimerkiksi masentuneena kyky kokea mielihyvää usein heikkenee. Epävakaassa persoonallisuushäiriössä äärimmäisen voimakas tunnetila voi jäädä päälle päiväkausiksi. Häpeä puolestaan saattaa synkimmässä tapauksessa olla niin syvälle minuuden perustuksiin juurtunutta, että se rajoittaa elämän kaikkia osa-alueita.

Onneksi järjestelmäviat ovat usein korjattavissa. On lääkehoitoja, terapioita ja sähköhoitoja. On elämäntapavalmennusta, kuntouttavia ryhmiä ja vertaistukitoimintaa. Ihmismieli on silti siitä erityinen tietojärjestelmä, että sen tehokkain korjaussarja on aika. Tämä fakta estää juuri sopivasti ajattelemasta oman työn merkityksestä liikoja.