Uskalla lähteä vaihtoon! Ranskassa, Italiassa ja Itävallassa käyneet hoitajaopiskelijat kertovat, mitä reissu opetti

Bettina, Aliisa ja Oona rohkaisevat lähtemään vaihtoon ja kertovat, mitä reissu opetti ammatista ja itsestä.

Kuvateksti
Vieras kieli, uusi kulttuuri ja erilaiset hoitokäytännöt haastavat, mutta juuri siksi ulkomaanharjoittelusta on paljon hyötyä.
Kuva: iStock

Ranska: ”Harjoittelu Pariisissa alkoi dramaattisesti”

Ensihoitaja Bettina Koistinen, 29, oli vaihdossa Pariisissa Ranskassa vuonna 2024 sekä Åressa ja Östersundissa Ruotsissa 2026. Hän opiskeli Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu Xamkissa.

”Ranskani ei ole vielä sujuvaa, vaikka olen opiskellut sitä pitkään. Se on vaikea kieli. Harjoittelu Pariisissa alkoikin dramaattisesti. Ensimmäisenä päivänä kävimme läpi asioita englanniksi mukavan sairaanhoitajan kanssa. Osaston esihenkilö tuli silloin paikalle ja totesi, etten voi työskennellä sairaalassa, jos en osaa sujuvasti ranskaa.

Olin kauhuissani, mutta onneksi kv-opettajani Suomessa ja Ranskassa hoitivat asian hienosti. Tilanteeseen löydettiin ratkaisu.

Osallistuin ensin viikon ajan sairaanhoitajaopiskelijoiden opetukseen ja simulaatioharjoituksiin paikallisessa oppilaitoksessa. Minua pyydettiin simuloimaan potilastilanteita ranskaksi luokan edessä. Kokemus oli haastava ja opettavainen, mutta myös hauska.

Bettina Koistinen Louvre-museon edustalla.

Harjoittelemaan pääsin Saint-Antoinen sairaalan hematologian osastolle. Sen esihenkilö otti minut lämpimästi vastaan. Hän esitteli minulle sairaalan toimintaa laajasti ja painotti henkilökunnalle, että koska Bettinalla oli hankala aloitus, niin nyt otamme hänet hyvin vastaan.

Perehdyin osaston toimintaan ja käänsin hoitosanastoa suomeksi. Sain toteuttaa leukemiapotilaiden nestehoitoa sekä kanyloida potilaita. Yritin parhaani mukaan puhua potilaille ranskaa, sillä harva osasi englantia. Moni ohjaajista puhui vähän englantia, mutta enimmäkseen mentiin ranskalla ja välillä Google-kääntäjällä.

On kuormittavaa puhua koko päivä vieraalla kielellä. Se vie paljon energiaa, ja työpäivän jälkeen kaipasin lepoa.

Mainos alkaa
Nainen lukemassa kännykkää merimaisema takana. Tekstissä kannuste tilata Tehy-lehden maksuton uutiskirje.
Mainos päättyy
Mainos alkaa
Uutiskirjemainos.
Mainos päättyy

Teho-osastolla Pitié-Salpêtrièren-sairaalassa tein 12 tunnin päivävuoroja. Teholla hoidettiin muun muassa maksakirroosi- ja sepsispotilaita sekä eri syistä sedatoituja hengityskonehoitoa tarvitsevia potilaita. Osastolla oli reilut 20 paikkaa tarkkailu- ja intensiivisen hoidon yksiköissä. Aloitin tarkkailupuolella ja parin päivän kuluttua siirryin intensiivisen tehohoidon yksikköön.

Harjoittelusta tulee CV:hen hyvä merkintä, joka auttaa hakemaan kansainvälisiin töihin.

Hyvää englantia puhuva ohjaajani kävi kanssani läpi osaston ja potilashuoneiden käytännöt. Vastasin aina ranskaksi parhaani mukaan. Tehtäviini kuului muun muassa lääkehoito, intuboitujen potilaiden hoitaminen, vitaalielintoimintojen mittaaminen sekä potilaiden voinnin jatkuva seuranta ja raportointi.

Työyhteisö teholla vaikutti samankaltaiselta kuin Suomessa. Puhuttelukulttuuri oli Ranskassa tosin muodollista. Harjoittelun edetessä siirryimme ohjaajan kanssa sinutteluun, mutta potilaita teititeltiin.

Tänä vuonna ennen valmistumistani suoritin viimeisen viiden viikon harjoittelun Ruotsissa, Jämtlandin läänissä Åressa ja Östersundissa. Ruotsin taitoni oli hyvin vähäinen – sekoitin usein englantia, ruotsia ja ranskaa. Potilaiden kanssa opettelin ensihoidossa tarvittavia perusfraaseja ruotsiksi.

Harjoittelu Ruotsissa oli antoisa, sillä työilmapiiri oli rento ja hyväntuulinen. Sain hyvän perehdytyksen ja tukea ammatilliseen kehittymiseen. Kokemus vahvisti kiinnostustani ensihoitoon. Nyt työskentelen Lapin ensihoidossa.

Rohkaisen kaikkia lähtemään vaihtoon. Niistä jää CV:hen hyvä merkintä, joka auttaa hakemaan kansainvälisiin töihin.”

Italia: ”Olin väsynyt mutta onnellinen ihanasta seikkailustani”

Sairaanhoitaja Aliisa Puumala, 27, oli vaihdossa kolme kuukautta Genovassa Italiassa reilu vuosi sitten. Hän opiskeli Centria-ammattikorkeakoulussa Kokkolassa.

Aliisa Puumala.

”Alun perin halusin vaihtoon Belgiaan, koska olen kiinnostunut palliatiivisesta hoidosta ja halusin tutustua maahan, jossa myös kuolinapu on laillista. Luokkakaverini, jonka kanssa olin lähdössä, oli kuitenkin innostunut enemmän Italiasta. Taivuin hänen toiveeseensa ja opiskelin syyslukukauden 2024 italian alkeita kahdesti viikossa. Kuukautta ennen matkaa kaveri lopettikin opiskelun, mutta minä lähdin Genovaan.

Olin tutustunut Kokkolassa vaihdossa olleeseen italialaiseen sairaanhoitajaopiskelija Annaan, joka oli Genovasta. Hän neuvoi minulle paikkoja. Asunnon löysin Genovan yliopiston verkkosivuilta. Jaoin huoneen tunisialaisen sairaanhoitajan kanssa. Asunnossa asui myös kaksi tunisialaista insinööriopiskelijaa. Jaoin heidän kanssaan vessan ja suihkun. Aluksi se tuntui hiukan kiusalliselta, mutta armeijan käyneenä totuin järjestelyyn. Majoitus maksoi vain 250 euroa kuussa. Tunisialaiset kämppikset viettivät paastokuukausi ramadania. He kokkasivat vasta illalla ja tarjosivat minullekin herkullista tunisialaista ruokaa. Kaikki osasivat hyvin englantia.

Olin Genovassa kaikkiaan kolmisen kuukautta. Ensin työskentelin sydän- ja keuhkokirurgisella osastolla ja sitten endokrinologisella osastolla. Näin sain suoritettua sisätautien ja kirurgisen harjoittelun.

Sydän- ja keuhkokirurgisella osastolla oli lisäkseni viisi italialaista opiskelijaa. Saimme tehdä vain arkipäivien aamuvuoroja kello 7–14. Me opiskelijat otimme verikokeita potilaista, osallistuimme perus- ja lääkehoitoon ja avustimme erikoissairaanhoitajia. Ekg oli rutiininomainen toimi varsinkin sydän- ja keuhkokirurgisella osastolla.

Osastolla työskenteli myös perushoitajia, joiden tehtävä oli yhdistelmä laitoshuoltajaa ja lähihoitajaa. He eivät saaneet koskea lääkkeisiin ollenkaan.

Potilaat olivat ymmärtäväisiä ja huumoria löytyi, jos en osannut sanoa jotain italiaksi. Muutama puhui englantiakin. Endokrinologinen osasto vastasi meidän yleislääketieteen osastoamme. Siellä eräs hoidettavista oli ollut petipotilaana jo vuoden. Pitkään olleilla potilailla oli usein makuuhaavoja.

Kokemus oli mahtava. Olisi ollut hullua jättää näin hieno mahdollisuus käyttämättä.

Tapasin osastoilla muutamia englantia puhuvia sairaanhoitajia, mutta moni osasi englantia vain muutaman sanan. Opiskelijoista vastuussa oleva mieshoitaja sanoi minulle tylysti italiaksi, että Italiassa puhutaan italiaa. Opiskelinkin italiaa joka iltapäivä ja pärjäsin mielestäni kohtuullisesti.

Tauot olivat tosi lyhyitä viiden minuutin hetkiä. Tauoilla siemailimme espressoa, ehkä kuivan leipätikun kanssa. Lounastauolla söin yleensä eväitä tai myslipatukan espresson kera. Endokrinologisella osastolla hoitajat söivät toisinaan potilailta ylijäänyttä ruokaa. He tarjosivat sitä ystävällisesti myös minulle.

Harjoittelu oli tosi kuormittavaa, sillä jouduin keskittymään kieleen koko päivän. Arkisin olin väsynyt, mutta onnellinen ihanasta seikkailustani. Kukaan muu luokaltani ei lähtenyt ulkomaille vaihtoon, vaikka siihen sai tosi hyvin tukea. Kun vaihtohakemukseni hyväksyttiin, sain koululta 1600 euroa Erasmus-tukea ja myöhemmin vielä 400 euroa lisää. Käytin rahat lentoihin, asumiseen ja ruokaan.

Olisi ollut hullua jättää näin hieno mahdollisuus käyttämättä. Kokemus oli mahtava. Alussa oli vaikeuksia, mutta kulttuurishokin laannuttua sain lisää rohkeutta mennä uusiin paikkoihin.”

Itävalta: ”Kun tilanteista selvisi saksaksi, tuli voittajafiilis”

Sairaanhoitajaopiskelija Oona Zerni, 28, oli vaihdossa kolme kuukautta Salzburgissa Itävallassa viime syksynä. Hän opiskelee kolmatta vuotta Tampereen ammattikorkeakoulussa.

Oona Zerni

”Opiskelin koulussa monta vuotta saksaa ja hakeuduin Itävaltaan elvyttääkseni ruostuneita saksan taitojani. Harjoittelupaikkani oli Krankenhaus der Barmherzigen Brüder Salzburg. Se on perinteikäs, kristillinen sairaala, joka on osa Itävallan julkista terveydenhuoltoa.

Olin ensin kolme viikkoa kirurgisella vuodeosastolla, jossa oli esimerkiksi gynekologisia, urologisia ja plastiikkakirurgisia potilaita. He olivat hyväkuntoisia, joten hoito koostui lähinnä vitaalien tarkkailusta, haavahoidosta ja lääkehoidosta. Hoitojaksot olivat vain yhdestä kahteen päivää. Ensimmäiset viikot olivat mukavan helppoja. Niiden aikana lähinnä seurasin hoitajien työtä.

Sitten työskentelin yhdeksän viikkoa sisätautien osastolla, jossa potilaat olivat pääosin iäkkäitä monisairaita. Työ koostui perushoidosta, vitaalien tarkkailusta, lääke- ja nestehoidosta sekä verinäytteiden otosta. Osastolla oli lähihoitajia, hoiva-avustajia ja sairaanhoitajia. Kaikki osallistuivat perushoitoon. Sitä oli työstä varmaan 90 prosenttia.

Raportointi tehtiin sairaalassa suullisesti, mikä tuntui vanhanaikaiselta. Myös potilastietojärjestelmä oli vanhanaikaisempi kuin Suomessa, vaikea käyttää ja vähän sekava. Kielikin tietysti vaikeutti järjestelmän käyttöä.

Kavereita sain muista ulkomaalaisista vaihtareista. Vapaalla kävimme vuorilla ja viihteellä.

Omahoitajamallia ei ollut, vaan hoitajat jaettiin kahteen tiimiin, joista kumpikin vastasi puolesta osastosta. Yhdessä tiimissä oli 4–5 hoitajaa ja heistä jokaisella oli oma tehtävänsä: yksi mittasi potilaiden vitaalit, yksi painon, yksi verensokerin ja yksi antoi lääkkeet. Tämän jälkeen kaikki osallistuivat kaikkien potilaiden perushoitoon. Tämä tuntui sekavalta, sillä Suomessa olin tottunut hoitamaan 3–4 ’omaa’ potilasta. Harjoittelussa joutui juoksemaan sinne tänne ja arvailemaan, kuka viidestä hoitajasta vastaa potilaskutsuun. Toisaalta käytäntö korosti tiimityötä ja kommunikointia. Kaikki auttoivat kaikkia.

Yksi harjoittelun parhaista puolista oli se, että opiskelijat saivat ilmaisen lounaan sairaalan ruokalassa. Tarjolla oli leikkeitä ja bratwurstia, hyvää ja laadukasta ruokaa omasta keittiöstä. Potilaat söivät samaa ruokaa.

Vuokra-asuntoni oli Puchin kylässä, josta oli hyvät kulkuyhteydet sairaalaan. Ikkunasta oli komeat vuorinäkymät. 

Kavereita sain muista ulkomaalaisista vaihtareista. Vapaalla kävimme vuorilla ja viihteellä. Pidän heihin edelleen yhteyttä.

Vaihto oli kasvattava kokemus. Sain valtavasti itsevarmuutta saksan puhumiseen ja rakastuin itävaltalaiseen kulttuuriin. Koen kasvaneeni myös ammatillisesti. Oli mielenkiintoista nähdä, miten eri tavalla asioita tehdään Itävallassa. Toisaalta opin arvostamaan sitä, miten asiat tehdään Suomessa.

Aluksi työ tuntui todella kuormittavalta, mutta opin sietämään epämukavuuden tunnetta. Kun tilanteista selvisi saksaksi, tuli voittajafiilis. Ennen lähtöä pelkäsin, haukkaanko kielen suhteen liian ison palan, mutta nyt en vaihtaisi kokemusta mistään hinnasta!

Valmistun vuoden kuluttua. Ehkä hakeudun vielä joskus Itävaltaan töihin.”

Harjoittelut ulkomailla ovat vähentyneet

Opiskelijoiden mielenkiinto ulkomaan vaihtoihin on vähentynyt koronan jälkeen, harmittelee terveysalan kansainvälisyyskoordinaattori Anna-Maija Uusoksa Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu Xamkista. Heikon taloustilanteen vuoksi moni tekee mieluummin töitä kotimaassa.

”Yhdestä ryhmästä saattaa lähteä vaihtoon vain yhdestä kahteen opiskelijaa. Aikaisemmin esimerkiksi ensihoitajaryhmistä lähti harjoitteluun Namibiaan jopa 14 opiskelijaa.”

Kun terveysalan opiskelija lähtee Xamkista ulkomaille, hänellä pitää olla suoritettuina lääkelaskut ja harjoitteluun kuuluva teoria. Kielitaidon täytyy olla riittävä ja keskiarvon vähintään 3.

Ulkomaan harjoittelu korvaa suomalaisen harjoittelun, eikä vaihto saa hidastaa valmistumista. Koko opiskeluaikana voi olla ulkomailla yhteensä vuoden. Aikaisemmin tavallisin oli kolmen kuukauden jakso, mutta nyt monelle riittää 2–6 viikkoa.

Suosituimmat vaihtokohteet Xamkista ovat Skotlanti, Belgia, Espanja, Kreikka, Portugali ja Pohjoismaat, Anna-Maija Uusoksa kertoo.

”Ne ovat paikkoja, joihin minulle on kehittynyt 30 vuoden aikana hyvät suhteet.”

Espanjaan lähteviltä toivotaan espanjan alkeita, ja opiskelijoille tarjotaan nettikurssia kielestä ennen maahan tuloa.

”Harjoittelun ohjaus täytyy kuitenkin pystyä järjestämään kohdemaassa englanniksi”, Uusoksa sanoo.

Englannin taitonsa vaihtoon lähtevä opiskelija arvioi itse. Uusoksa on hyväksynyt vähäisenkin kielitaidon, sillä hän tietää, että kielitaito ja itsevarmuus kehittyvät vaihdossa.

”Ulkomailla oppii rohkeasti yrittämällä. Kun itse valmistuin sairaanhoitajaksi, menin vuodeksi töihin Norjaan, vaikka en osannut yhtään norjaa. Kahden kuukauden kuluttua homma alkoi sujua. Vaihdossa rohkaistuu puhumaan, ja se on valtavan hieno elämänkokemus. Opiskelijat palaavat vaihdosta innoissaan, kun pärjäsivät englannillaan.”

Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa opiskelija voi hakea ulkomaan harjoitteluun Erasmus+-, Xamk- tai Nordplus-apurahaa. Otsakorpi-säätiö myöntää apurahoja Kymenlaaksossa opiskeleville suomalaisille opiskelijoille.