Kiitos, potilaani

Minä ihailen sinussa sitä, että yrität. Sitä, ettei tämäkään päivä mennyt sinulta hukkaan sen ehtiessä iltaan. Olet nyt tässä, ja siksi olet selviytyjä. Se on osa elinvoimaasi, jota kukaan ei voi viedä sinulta pois. Muista, että se kyky elää sinussa aivan viimeiseen henkäykseesi saakka.

Sinussa on uskomatonta voimaa hädän hetkellä ja keskellä kriisiä, vaikka et aina uskalla usko minua, kun rohkaisen sinua ajattelemaan niin. Se on sinussa piilevää terveyttä, tyyneyttä ja kykyäsi sanoittaa kipusi uudelleen. Voin auttaa sinua hoitajana vain niin kauan, kun roikut viimeisessäkin oljenkorressa kynsin ja hampain kiinni.

Minä en pelkää sairauttasi, oireitasi tai mitä tapahtuu seuraavaksi. Hoitajana liikutun kun sinä itket, lohdutan kun sinä petyt tai pelkäät, ja iloitsen kun sinä onnistut. Hoitotyössä on oltava riittävän herkkä ja yhtä aikaa luja osoittaakseen rohkeutensa läsnäolijoille. Siksi olen mukana matkassasi, vaikka et jaksaisi enää toivoa, iloita tai luvata kellekään mitään. Olen sinusta myös silloin ylpeä.

Hoitajan ammatti on maailman paras ammatti, koskaan saan tehdä kaltaisesi ihmisen kanssa töitä paremman huomisen eteen. Olen etuoikeutettu, koska saan olla luvallasi hyvin henkilökohtaisissa hetkissäsi läsnä. Minä näen sinut sellaisena kuin olet. Tunnen luissa ja ytimissäni, miten jokainen liike, sana ja ajatus välillä satuttaa sinua, vaikka luulet minun olevan siihen välillä liian kiireinen.

En ole sinua ylempänä tai alempana. Olen yhtä heikko ja yhtä voimakas kanssasi, koska huomenna minä voin olla tilallasi ja tarvita apua. Minäkin olen vain ihminen ja vahvinkin hoitaja sairastuu joskus itse. Pysähtyminen arjessa ja elämän tärkeissä kohdissa on tärkeää. Siksi uskon, että jokaisessa hetkessäsi on läsnä toivoa ja jokainen hetki on sinulle mahdollisuus nähdä toipumisesi lempeässä valossa. 

Olen rehellinen, koska ansaitset kuulla totuuden. Patistelen sinua, koska ansaitset päästä elämässäsi eteenpäin. Toivon sinun kuulevan, kun sanon ettet ole yhtä kuin sairautesi. Sairautesi tai oireesi eivät määritä ihmisarvoasi, vaikka niistä tulisi osa elämää ja arkeasi. Toivon kuulevani, kun sinä opetat minulle omasta sairaudestasi ja sen hoidosta. Minulla voi tosin olla sen lisäksi vielä muutama ässä hihassani, joita et ole vielä tiennyt.

Uskon, että vaikka sairauden runtelemana, maailman riepottelemana ja muiden maahan lyömänä sinä nouset vielä jaloillesi. Etenet aina yhden askeleen kerrallaan kohti tasapainoa ja hyvinvointia. Muistat olla itsellesi armollinen ja levätä välillä, koska toipumisessa tai elämässä ei ole kyse suorituksesta. Ja muistathan unelmoida itsellesi siivet, kun et jaksaisi ottaa enää yhtään uutta askelta.

Kiitos, että olet.

Lue myös 5 asiaa, jotka vakavasti sairailta ihmisiltä voi oppia. 

Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.