Köyhän joulu

Kuvateksti
Kuva: Unsplash

Keskitalven upea juhla on jo nurkan takana. Joulun tunnelma syntyy pienistä hetkistä. Kauniisti koristellusta kodista pihavalaistuksineen, joulutervehdysten lähettämisestä ja vihdoin aattona mielipakettien avaamisen rapinasta. Joulu on juhlaruokien syömistä juhlavissa vaatteissa ja yhteistä aikaa ohjelmineen. Eikö totta?

Ajatus on kaunis, mutta köyhälle joulu on kulutusunelma, johon hänellä ei ole varaa. Arjen ja juhlan selviämispelissä kierrokset ja vaatimustaso uuvuttavat yhä useamman. Vajaa miljoona suomalaista on köyhyys- ja syrjäytymisriskissä, ja reilu puoli miljoonaa ihmistä ulosotossa, joulunakin.

Köyhällä on tietoa, miten joulun taika pakataan mahdollisimman pieneen pakettiin. Hänen joulunsa alkaa vasta uuden vuoden pyhien jälkeen. Silloin kannattaa lähteä penkomaan roskiksia. Ihmiset heittävät kilpaa vanhaa ja korjattavissa olevaa tavaraa pois uusien tieltä. Varakkain köyhä voi mennä ihailemaan toiveikkaana kauppojen alennusmyyntejä, vaikka ne tuntuvat tuhlailusuosituksilta. Mutta moni tyytyy rahapulassa joulunakin vain ikkunaostoksiin.

Jouluruuan hävikkikeskustelu ja kalliit erikoispöperöt ovat köyhälle kuin julma vitsi. Tyhjän jääkaapin jouluvalosta ei hävikkiä synny, mutta sähkölaskua sitäkin enemmän. Kynttilät tuovat köyhänkin jouluun tunnelmaa, jos ne saa sytyttimen kanssa hankittua jostain muutamalla kymmenellä sentillä. Kaikkein ahdistuneimmat, uni- ja moniongelmaisimmat hakevat apua ahdinkoonsa joulunakin kaikkialta, myös terveyskeskuksista tai päivystyksestä.

On selvä, että köyhyys tuo varsin pian mukanaan stressin, elämäntuskan ja monimutkaistuvat terveys- ja mielenterveysongelmat. Hoitohenkilökunta tapaa myös joulun pyhien yksinäiset. Iäkkäät ja yhden aikuisen taloudessa asuvat pistävät silmään joulun ajan turvattomasta ja nälkäisestä potilasjoukosta kaikkein eniten. Terveysala ei voi heidän elämäänsä yksin pelastaa. Siksi empaattista hoitajaa kylmää kotiuttaa ihminen sairaalasta nyssykkänsä kanssa jouluttomaan kotiin tai tutun nurkkiin.

Varaton haaveilee joulunakin perusturvan tason korotuksesta. Monen rikkaan ja keskituloisen mielestä Suomella ei ole yksinkertaisesti varaa hänen kaltaiseensa loiseen. Hädässä olevien ihmisten hakemusrumbaan, luukuilla pompotteluun, terveyserojen kasvattamiseen ja silmistä pois lakaisemiseen sen sijaan on. Ratkaisujen vaikutusten näkeminen yhä uudelleen omassa työssä muuttaa hoitajaakin ihmisenä. Puhumattakaan ihmisestä itsestään omassa elämässään.

Köyhien ja varattomien kastijaossa työssäkäyvät köyhät kuuluvat sen sijaan joulun onnekkaimpiin. Moni heistä saa viettää loppuvuoden pyhät kolmivuorotyössä. Sillä rahalla he voivat maksaa pois lainojen korkoja tai hankkia vaikkapa autoon tärkeän varaosan. Tänä vuonna työssä käyvää köyhää kohtaa pyhälisien lottovoitto, jos sellaisia hänelle maksetaan ja vuorot natsaavat juuri oikeille päiville.

Rikkailta moni köyhä on kuullut pahimmat tölväykset, kuten joulussahan on kyse tunnelmasta, ei materiasta tai rahasta. Lopulta jokainen alkaa uskoa valuvikaansa, kun hänelle riittävän kauan hoetaan köyhyyden olevan oma valinta. Kun on jatkuvaa puutetta kaikesta ja valo maksuhäiriöisen tulevaisuudesta sammuu, niin usko rikkaampien hyvyyteen loppuu. Silloin ihminen ajautuu mustaan pisteeseen, jossa hän turtuu olemaan päämärättömästi autettava ja muiden silmissä pelkkä menoerä.

Synkimmänkin hetken keskellä löytyy aina joku ymmärtäjä. Usein rikkaampi ihminen, joka kysyy tosissaan pää kallellaan, miksei köyhä nosta päätään pohjamudasta edes yrittämään. Mutta voisiko kysyjä vastata itse ensin yhteen kysymykseen. Olisiko hänellä vipata pari kymppiä, jolla köyhä voisi ostaa jotain itselleen tai läheisilleen jouluksi?

Lue myös: Keski-ikäisen äijän mietteitä hoitotyöstä.

 

Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.