Kuva: Pixabay

Timantinkovaa ammattitaitoa

Suomessa sairaanhoitajakoulutus käsittää 210 opintopistettä ja kestää noin 3,5 vuotta. Koulutukseen kuuluu mm. psykologiaa, sosiologiaa, lääketiedettä ja hoitotiedettä. Koulutuksen sinetöi päättötyö. Sairaanhoitajan koulutus ei siis ole lyhyt kirjekurssi tai nopea tietopaketti puolessa vuodessa, vaan vaativa ja kokonaisvaltainen koulutus vaativaan asiantuntijatyöhön. Koulutuksen aikana sairaanhoidon opiskelija kasvaa niin ihmisenä kuin ammattilaisenakin. 

Sairaanhoitajan työ on moniammatillista asiantuntijatyötä. Hoitaja tekee yhteistyötä muun muassa lääkäreiden, fysioterapeuttien, farmaseuttien, toimintaterapeuttien, röntgenhoitajien, sosiaalihoitajien ja sihteerien kanssa. Muiden ammattiryhmien osaamisen ja työn merkityksen ymmärtäminen on tärkeää ja yhteistyötä tehdään tavoitteena potilaan etu ja hyvinvointi.

Hoitajan tulee tietää potilaansa sairaudet, oirekuva ja lääkitykset. Sairaanhoitajan tulee myös tietää lääkkeiden sivuvaikutukset. Tulee osata tilata erilaisia laboratorionäytteitä ja ottaa niitä itse, varata aikoja poliklinikoille ja erilaisiin röntgentutkimuksiin. Hoitaja on myös se, joka valmistelee potilaan tutkimuksiin ravinnotta oloineen, kanylointeineen ja varjoaineineen. Hoitaja tilaa potilaille kuljetukset tutkimuksiin ja jatkohoitopaikkoihin, hän antaa ohjeet kotiutumisen yhteydessä ja varmistaa, että potilas pärjää ison leikkauksen jälkeen kotonaan. Hoitaja kuntouttaa, ohjaa leikkauksen jälkeisessä liikkumisessa, tarkkailee potilaan vointia ja muutoksia siinä sekä raportoi tarvittaessa lääkärille. Kaiken aikaa hoitaja on valmiina reagoimaan yllättäviin ja äkillisiin tilanteisiin, joita sairaiden ihmisten kanssa työskentelyyn kuuluu aina. Peruselvytys on perusosaamista ja lisäavun hälyttäminen selkäytimessä. 

Mainos (teksti jatkuu alla)
Mainos

Kaiken teknisen ja lääketieteellisen osaamisen lisäksi sairaanhoitaja huomioi samalla potilaan psyykkisen tilanteen; hoitaja on empaattinen ja tarjoaa tukea vaikeassa elämäntilanteessa. Hän on lohduttanut pelkäävää, tsempannut jännittäjää ja rauhoitellut vihaista. Vastannut kysymyksiin tulevasta, kuunnellut huolia perheestä ja kuivannut kyyneleitä potilaan poskelta. On pidetty kiinni kädestä, silitetty käsivartta sekä lausuttu rohkaisevia sanoja. Hoitaja on myös vastaanottanut kirosanoja, solvauksia ja ehkä nyrkin iskujakin. Hoitaja on kaiken työnsä keskellä pelännyt myös oman turvallisuutensa puolesta.

Sairaanhoitaja kohtaa potilaan kokonaisuutena. Moniulotteisena ihmisenä. Kuka tämä potilas on? Mikä häntä vaivaa? Miten lääkkeet auttavat? Onko tämä oikea hoitopaikka? Osaammeko antaa tarvittavan avun? Miksi potilas ei syö määrättyjä lääkkeitään? Miten hän päätyy aina uudestaan ja uudestaan sairaalaan? Onko meiltä jäänyt jotain huomaamatta? Miten hän jaksaa elämäntilanteessaan? Kuinka potilaan perhe voi? Onko potilaan lemmikeille hoitaja? Miten saada potilas voimaan paremmin? 

Kaikki edellä mainitut kysymykset pyörivät sairaanhoitajan päässä kunkin potilaan kohdalla ja tämä kertoo hänen ammattitaidostaan. Potilas ei ole vain potilashuone ja vuodepaikka, jonne hoitaja pieni kiiruhtaa toteuttamaan lääkärin määräyksiä. Sairaanhoitajalle potilas on ihminen, suruineen ja iloineen. Se kaikki huomioidaan potilasta kohdattaessa. Tämä vaatii sairaanhoitajalta empatiaa ja kykyä olla läsnä. Se vaatii vuorovaikutustaitoa, ymmärrystä ja sen tueksi tietoa. Sairaanhoitaja on siis myös ihminen ihmiselle. Me hoidamme yhtä lailla kaikki, jotka syystä tai toisesta hoitoon päätyvät.

Kaiken keskellä hoitajakin on ihminen, jolla on tunteet, ajatukset ja kokemukset. Hoitajakin väsyy, uupuu, kyllästyy, hermostuu, vihastuu ja loukkaantuu.

Ja sairaanhoitajalla on oikeus tuntea kaikkia näitä tunteita, sillä ilman niitä hoitajan inhimillisyys häviäisi. Siinä kohtaa työmme voisi hyvin hoitaa robottikin.

Onkin timantin kovaa ammattitaitoa ja ammatillisuutta osata pitää nuo tunteet kurissa ja suorittaa työnsä kunkin potilaan kohdalla yhtä hyvin ja empaattisesti.

Mainos
Mainos