Menen tauolla vessaan pitkälle pissille ja laitan silmät kiinni ja hengittelen. Lasi vettä taukohuoneessa. Takaisin vastaanottohuoneeseen ja muutama kyykky reippaasti. Maadoitus istuen. Joskus voiman pyytäminen ylhäältä.
Näin kuvaili eräs Tehy-lehden stressikyselyyn vastannut hoitaja niksejään, joihin hän turvautuu, kun stressitaso uhkaa nousta liian korkealle. Moni muukin oli samoilla linjoilla. Syvään hengittely ja itsekseen kiroilu, tiivisti eräs.
Hoitotyöhön, kuten kaikkeen työhön – ja elämään ylipäätään – kuuluu stressi. Tulee kiirettä, painetta, keskeytyksiä, yllättäviä tilanteita. Stressitason noustessa sympaattinen hermosto aktivoituu: syke kohoaa, hengitys kiihtyy, keskittyminen vaikeutuu.
Stressistä ei voi päästä kokonaan eroon eikä ole tarvekaan, sillä sopiva määrä stressiä auttaa pysymään vireessä ja suoriutumaan tehtävistä, huomauttaa helikopterilääkäri ja stressinhallinnan kouluttaja Heini Harve-Rytsälä.
On kuitenkin tärkeää osata säädellä stressitasoaan, jotta se ei nouse liian korkealle ja pystyy toimimaan paineenkin alla järkevästi.
”Jos työvuoron aikana ei pysty palautumaan, jokainen ärsyke nostaa stressitasoa vääjäämättä ylöspäin. Tavoitteena on, että stressikäyrä tekisi aaltoliikettä eli että stressihuippujen jälkeen tultaisiin taas vähän alemmas.”
Hengitä ja hidasta
Hengitys on helppo ja aina saatavissa oleva apu. Se rauhoittaa, sillä se aktivoi parasympaattista hermostoa.
Hengitystekniikoita on monenlaisia. Muutama stressikyselyyn vastannut mainitsi laatikkohengityksen. Se tarkoittaa syvähengitystä, jonka jokaisessa vaiheessa – sisäänhengityksessä, hengityksen pidättämisessä, uloshengityksessä ja hengityksen tauolla – lasketaan neljään.
”Jännittyneenä alamme herkästi hengittää pinnallisesti vain keuhkojen yläosalla. Silloin on tosi tärkeää alkaa tietoisesti syventää hengitystä niin, että pallea liikkuu”, Harve-Rytsälä painottaa.
Kiire on usein vain tunne omassa mielessä. Jos tunteelle antaa vallan, moni asia voi mennä pieleen.
Hengitä, hidasta, hymyile. Tätä Harve-Rytsälä toistaa mielessään, kun paine kasvaa.
Hidasta-hokema muistuttaa häntä siitä, että kiire on usein vain tunne omassa mielessä. Toki hoitotyön akuuteissa tilanteissa on toimittava ripeästi, mutta jos kiireen tunteelle antaa vallan, moni asia voi mennä pieleen.
Niinpä Harve-Rytsälä keskittyy tekemään asian kerrallaan, vaikka ympärillä olisi onnettomuuskaaos. Hän myös hidastaa tietoisesti käsien liikkeitä esimerkiksi hengityskoneen säätöjä valitessa.
Myös mielessä itselle annettu hymyile-kehotus rauhoittaa häntä.
”Se vie minut kohti turvallista mielentilaa, jossa tuntuu, että mitään pahaa ei voi tapahtua.”
Hetken harkintapysähdys ja asia kerrallaan tekeminen korostuivat myös stressikyselyn vastauksissa.
Pysähtyä ja hengittää, aloittaa kiireisimmät ja edetä sen jälkeen seuraavaan. Sinkoilu ja juoksu eivät auta vaan pahentavat epäjärjestyksen tunnetta.
Nykyisin olen hidastanut työtahtiani (ei aina onnistu). Kiire kun jää asumaan kehoon ja virheet kasautuvat. Kävellen, ei juosten.
Pikkiriikkiset tauot
Palautuminen ei vaadi vippaskonsteja. Kahvitauko tai juttutuokio kollegan kanssa toimivat stressikyselyn mukaan useimmilla.
Pidän taukoja useasti. Yritän miettiä tauolla muuta. Luen uutisia tai somea tai juttelen ihan muista asioista kuin töistä kollegoiden kanssa.
Mielikuvalla rakkaasta järvimaisemasta on ihmeellinen vaikutus.
Mikrotauoilla tarkoitetaan lyhyitä omatoimisia taukoja työn lomassa. Joku tekee muutaman jumppaliikkeen, toinen kävelee kauemmas vessaan. Aina edes mikrotauko ei ole kuitenkaan mahdollinen.
”Silloin voi katsahtaa vaikka ikkunasta ulos tai sulkea silmänsä. Minulla on tapana katsella ulos helikopterin ikkunasta tai tuoda mieleen kuva rakkaasta järvimaisemasta. Sillä on ihmeellinen vaikutus. Tuntuu kuin pään sisälle tulisi lisää tilaa”, Harve-Rytsälä kuvailee.
Toisaalle katsominen voi myös antaa etäisyyttä. Paineisessa tilanteessa se voi auttaa ymmärtämään, mitä kannattaa seuraavaksi tehdä.
Puhu kuin ystävälle
Hoen pääni sisällä jotain ”calm down” -tyyppistä.
Hoen itselleni, että nyt vaan rauhassa teen. Kaikesta selviää.
Muun muassa näin tehyläiset tsemppaavat itseään tiukoissa tilanteissa. Erilaisissa hokemissa on kyse myönteisestä sisäisestä puheesta, joka on kielteisen, arvostelevan ja syyttävän puheen vastakohta. Myös Harve-Rytsälä kannustaa itseään hiljaa mielessään, ja epäonnistumisten jälkeen hän puhuu itselleen lohduttavasti.
Harve-Rytsälä kertoo, että hänelle sisäisen puheen tunnistaminen oli aluksi vaikeaa.
”Olin tottunut pitämään itsekriittisyyttä ja kriittistä sisäistä puhetta merkkinä tavoitteellisuudesta ja halusta kehittyä. Kun lopulta tunnistin oman sisäisen puheeni sävyn, kauhistuin. Mietin, etten koskaan puhuisi kenellekään muulle sillä tavalla, miksi siis puhuisin itselleni.”
Harve-Rytsälä kannustaakin puhumaan itselleen kuin puhuisi hyvälle ystävälle.
Myönteiseen sisäiseen puheeseen kuuluu myös armollisuus. Ulkoisiin olosuhteisiin, kuten työkuormaan ja resurssipulaan, kun on vaikea vaikuttaa.
Teen parhaani niillä resursseilla, mitä on annettu.
Harjoitellen mestariksi
Stressinhallinnan työkaluja on harjoiteltava silloin, kun kaikki on hyvin, Harve-Rytsälä korostaa. Näin niistä tulee pikkuhiljaa rutiinia ja ne on helppo ottaa käyttöön tarvittaessa.
”Jos ottaa keinot käyttöön vasta paineen alla, niiden vaikutus voi pahimmillaan olla päinvastainen. Voi käydä niin, että esimerkiksi syvä hengitys ehdollistuukin stressaavaan tilanteeseen, eikä se silloin rauhoita vaan kiihdyttää.”
Hengitysharjoituksia voi tehdä vaikkapa kauppakeskuksessa ruuhka-aikaan.
Hidastamista Harve-Rytsälä harjoitteli muun muassa kaupungilla kävellessään. Kun hän näki, että liikennevalot alkavat vilkkua, hän pakotti itsensä hidastamaan vauhtia, pysähtymään ja odottamaan sen sijaan, että olisi kiirehtinyt tien yli.
”Hengitysharjoituksia varten voi miettiä, mikä on itselle arjen ahdistava kauhuskenaario, ja hakeutua sinne. Se voi olla vaikkapa kauppakeskus ruuhka-aikaan.”
Harve-Rytsälä alkoi aikoinaan opiskella stressinhallinnan metodeja poliisien kurssilla. Hän hämmästyi, miten suuri vaikutus opeilla oli.
”Työsuoritukseni muuttuivat paremmiksi ja myös yleinen tyytyväisyys ja hallinnan tunne koko elämässä kasvoivat.”
Heini Harve-Rytsälän kirja Helikopterilääkäri – Työtä paineen alla ilmestyi lokakuussa 2025.
