Isyys opetti kieltäytymään jatkuvista ylitöistä – ”Kun voin itse hyvin, pystyn hoitamaan hyvin”

Sairaanhoitaja Garang Tor on opetellut tunnistamaan jaksamisensa rajat.

Kuvateksti
Garang perheineen viihtyy Kokkolassa. Siellä on puhdasta luontoa ja rauhaa.
Kuva: Nelly Björkholm

Kokkolalaisen sairaanhoitajan Garang Torin, 29, elämä muuttui 4. toukokuuta, kun perheen esikoinen sai pikkusiskon.

Nyt perheeseen kuuluu vaimo Janita, 2,5-vuotias Milea ja puolivuotias Liana.

Kun perheessä oli vasta yksi lapsi, Garang teki paljon tuplavuoroja ja tuli töihin myös vapaalta. Nyt hän on opetellut kieltäytymään jatkuvista ylitöistä.

”Pikkulapsivaihe on kuitenkin varsin lyhyt.”

Uusi elämänvaihe on saanut Garangin myös huomaamaan, kuinka tärkeää on pitää huolta omasta jaksamisesta ja hyvinvoinnista.

”En voi tehdä töitä, jos uuvun. Kun voin itse hyvin, pystyn antamaan laadukasta hoitoa.”

Garangin vakituinen työpaikka on Keski-Pohjanmaan keskussairaalan resurssi- ja rekrytointiyksikössä, jossa tehdään kaksivuorotyötä vaihtuvilla osastoilla ja tarvittaessa satunnaisia yövuoroja.

”Tykkään tehdä töitä eri osastoilla, sillä siinä pysyy mielenkiinto yllä ja oppii koko ajan jotain uutta. Keväällä vaihdoin kuitenkin päivätyöhön, jotta pikkulapsiarjen pyöritys onnistui paremmin ja sain lisää energiaa myös omaan jaksamiseeni.”

Olen saanut palautetta, että edustin televisiossa ihan hyvin Kokkolaa.

Päivätyössä Garang teki töitä kirurgisella poliklinikalla ja syöpäpoliklinikalla. Työaika oli kello 8–16.

”Kun työt alkoivat vasta kahdeksalta, ehdimme herätä rauhassa ja viedä vanhemman lapsen päivähoitoon.”

Töiden jälkeen Garangia odottaa kotona puoliso kahden pienen lapsen kanssa.

”Vauhtia ja tekemistä riittää. Välillä väsyttää, mutta tämä on hyvin arvokasta aikaa.”

Teeveestä tuttu

Garang oli mukana Ylen Elossa 24 h -sarjan uusimmalla, kuudennella kaudella. Sarja esitettiin televisiossa viime keväänä, ja se on nähtävissä edelleen Yle Areenassa.

Kameroiden läsnäolo tuntui Garangin mielestä varsinkin aluksi epänormaalilta. Sanomisiaan ja tekemisiään joutui miettimään hoitotyön ammattilaisena tarkkaan.

”Mutta kiva kokemus se oli. Olen saanut palautetta, että ihan hyvin edustin Kokkolaa.”

Garang toivoo, että ohjelmasta välittyi se, miten paljon hän pitää sairaanhoitajan ammatista. Hän on haaveillut ammatista siitä lähtien, kun seurasi lapsena hoitajien työtä pakolaisleireillä.

Garang pakeni Etelä-Sudanin alueelta sotaa ja nälänhätää. Hän saapui vuonna 2006 kiintiöpakolaisena Suomeen, jossa isä jo oli. Unelma-ammattiinsa sairaanhoitajaksi hän valmistui neljä vuotta sitten.

Rakas, raskas työ

Myös Garangin puoliso on ammatiltaan sairaanhoitaja mutta nyt kotona lasten kanssa. Kun molemmat kävivät töissä, tulot riittivät paremmin omakotitalossa asumiseen ja auton pitämiseen. Vuoro- ja ylityöstä tulevat lisät nostivat noin 2 600 euron peruspalkkaa 500–700 eurolla kuukaudessa.

Päivätyöläisen palkasta on jäänyt verojen jälkeen käteen noin 1 750 euroa.

Summat ovat Garangin mielestä aivan liian pieniä, kun ottaa huomioon hoitotyön vastuullisuuden. Esimerkiksi syöpähoidoissa hoitaja on tekemisissä solumyrkkyjen kanssa. Työssä tulee vastaan myös elvytystilanteita ja muita yllätyksiä.

Lokakuussa solmittu sote-sopimus tuo hoitajien palkkoihin korotuksia. Tehtäväkohtaisten palkkojen keskiarvo tulee nousemaan vuosina 2022–2027 vähintään 17,3 prosenttia, kun korotusprosentit lasketaan yhteen.

Hoitotyön raskaus on saanut Garangin miettimään rekkakuskin työtä.

Garang ajattelee, että terveydenhuollossa on kaiken kaikkiaan nyt ratkaisun paikka ja priorisointia on tehtävä. Hankitaanko lisää vaikkapa monitoreja vai palkataanko uusia hoitajia?

”Jos vakituisia hoitajia ei lisätä, vaihtoehtona on vähentää potilaspaikkoja. Potilaita on kuitenkin koko ajan enemmän ja enemmän, joten se tuskin onnistuu.”

Hoitoalan raskaus on saanut Garangin miettimään myös alan vaihtamista.

”Yksi vaihtoehto voisi olla rekkakuskin työ oppisopimuksella. Voisin tehdä toista työtä 80-prosenttisesti ja rakastamaani hoitotyötä 20-prosenttisesti.”

Oma aika vähissä

Perheen pikkulapsiaika on Garangista kivaa mutta stressaavaa. Hän odottaa jo vaihetta, kun vaippa-aika on takana ja lapset ovat noin 7- ja 5-vuotiaita.

”Silloin lapset ovat enemmän omatoimisia ja vanhempien tehtävänä on ohjata ja kasvattaa.”

Mutta onko pariskunnalle löytynyt omaa aikaa?

Garang kertoo, että monet pariskunnan ystävistä elävät samaa elämänvaihetta, joten heitä hän ei halua vaivata lastenhoidolla. Viime kesänä apua tarjosivat vaimon vanhemmat, jotka tulivat käymään Suomeen Espanjasta.

”Kun he olivat lasten kanssa, pääsimme kahvilaan ja shoppailemaan.”

Omaa aikaa Garangilla on varsin vähän. Aikaisemmin hän pelasi jalkapalloa ja lentopalloa, mutta polvivamma on nyt estänyt palloiluharrastukset. Jäljelle on jäänyt kävely.

”Kun lapset menevät illalla nukkumaan, menen silloin mieluiten itsekin lepäämään, että jaksan pyörittää arkea.”

Garang Tor lapsena.
Garangin ainoa lapsuudenkuva on vuodelta 2005, jolloin hän oli 9–10-vuotias. Kuva on otettu kiintiöpakolaishakemusta varten.

Garangin voimanlähteet

1. Usko. ”Uskolla on iso merkitys minun elämässäni. Se antaa toivoa. Saan uskosta rauhaa ja luottamusta, että Jumala pitää huolen, vaikka olosuhteet olisivat millaiset hyvänsä.”

2. Rauhallinen elämä. ”Olen aina toivonut tavallista, rauhallista perhe-elämää, johon kuuluu, että saa käydä koulua ja tehdä töitä. Kokkola on siihen sopiva pikkupaikkakunta.”

3. Itsestään huolehtiminen. ”Rakastan hoitoalaa, mutta en halua tehdä töitä oman hyvinvointini kustannuksella. Osaan kuunnella omaa jaksamistani ja sanoa tarvittaessa ei.”

4. Valo. ”Viime marraskuussa olimme kaksi viikkoa Espanjassa vaimon vanhempien luona. Se antoi energiaa ja auttoi jaksamaan talven yli. Olisi hienoa, kun voisi olla puolet ajasta täällä ja puolet Etelä-Euroopassa.”