Olenko maailman paras? Vai kaikista surkein! Kun lapsen itsetunto horjuu, aikuisen tehtävä on auttaa

1. Mitä iloa hyvästä itsetunnosta on lapselle?

Hyvä itsetunto kertoo itsetuntemuksesta. Itsetunto tarkoittaa kokemusta omasta pystyvyydestä ja arvokkuudesta ja käsitystä omista vahvuuksista ja heikkouksista. 

Hyvä itsetunto auttaa lasta selviämään vastoinkäymisistä. Sen turvin lapsi uskaltaa yrittää ja kokeilla uusia asioita: mennä mukaan muiden leikkiin ja nousta pyörän selkään. Kun lapsi onnistuu tekemisissään, itsetunto vahvistuu.

Itsetunto ei välttämättä ole huono, vaikka lapsi menisi uuteen tilanteeseen toista varovaisemmin: kyse saattaa olla temperamenttieroista. Hitaammin lämpiävät lapset tarvitsevat uusissa tilanteissa enemmän aikuisen tukea.

2. Koheneeko itsetunto kehuilla?

Lapselle tärkeiltä aikuisilta saatu palaute ohjaa hänen käsitystään itsestään. Yksittäiset sanat eivät ole olennaisia. Tärkeintä on, että lapsi saa olla ihmissuhteessa, jossa rakkautta ei mitata suorituksilla.

Aikuisen tehtävänä on uskoa lapseen ja kannustaa lasta kokeilemaan uutta: sinä osaat ja pystyt. Onnistumiset palkitaan kehuilla, mutta kehuja tarvitaan erityisesti, kun lapsi epäonnistuu, mutta sietää epäonnistumisensa ja yrittää uudelleen. Jos kaatuu pyörällä, se ei tarkoita, ettei osaisi ajaa sillä. Taito vaatii harjoittelua. Nyt tsempataan ja treenataan!

3. Mitä moitteet tekevät itsetunnolle?

Turvalliset rajat tukevat hyvää itsetuntoa. Lapsen on helpompi onnistua, kun hän tietää, mitä häneltä odotetaan ja mitä seuraamuksia hänen teoillaan on. Joskus tekemisistä seuraa sanomista, mutta tilanteeseen ei kannata jäädä kiinni.

Jos lapsi vaikka kaataa tahallaan maitolasin, olennaista on ymmärtää syy käytöksen taustalla. Hakiko lapsi teollaan huomiota? Halusiko hän vain nähdä, mitä maidolle tapahtuu, kun lasi kaatuu? Vaikka aikuinen joutuu rajaamaan lasta esimerkiksi ottamalla maitolasin pois, aikuisen on helpompi olla empaattinen lasta kohtaan, kun tämän käytöksen syy on selvillä. Kun lapsi saa empatiaa ja kokee tulevansa nähdyksi ja hyväksytyksi kaikkine tunteineen, hänen käsityksensä itsestään arvokkaana ja hyväksyttynä vahvistuu.

4. Millaisissa tilanteissa itsetunto on kovilla?

Alle kouluikäinen lapsi on melko mustavalkoinen ajattelussaan. Kun hän epäonnistuu jossakin, hän on omasta mielestään kaikessa maailman surkein. 

Lapsi elää tässä ja nyt, eivätkä tapahtumat asetu lapsen maailmassa samalla tavalla perspektiiviin kuin aikuisella. Lapsi voi kokea epäonnistuneensa jo silloin, kun ketsuppi osuu pursotettaessa lautasella oleviin lihapulliin eikä spagettiin. 

Ryhmätilanteet haastavat itsetunnon, sillä itsetunto on altis vertailulle. Jos lapsella on motorisia vaikeuksia, esimerkiksi ulkovaatteiden pukeminen voi saada hänet tuntemaan itsensä muita huonommaksi. Lasta kannattaa auttaa siihen saakka, että hän selviää tehtävästä ja saa siitä onnistumisen kokemuksia. Aikuinen voi vaikka vetää vetoketjun alkuun ja antaa lapsen hoitaa se loppuun.

Lapsen maailma ei kaadu siihen, että arjessa on kiire ja aikuinen välillä hoputtaa. Yksittäiset tilanteet eivät määritä lapsen itsetuntoa. Yleinen, kannustava ilmapiiri ja lapsen saama hoiva ratkaisevat.

5. Miten voi auttaa lasta, kun itsetunto horjuu?

Itsetunto ei ole vakaa. Jokainen tuntee itsensä välillä huipputyypiksi ja välillä maan matoseksi. Aikuisen ei kannata silotella liikaa lapsen arkea, eikä pelätä pettymyksiä. Lapselle on tärkeä kokea, että pettymyksen hetkellä hän saa aikuiselta empatiaa. ”On ihan ok, että nyt harmittaa. Me selviämme tästä.” Aikuisen tuki vastoinkäymisten hetkellä vahvistaa lapsen psyykkistä selviytymiskykyä, eli resilienssiä. 

Lapsi voi mennä ja hoitaa homman kuin homman. Sama lapsi voi olla itselleen tosi ankara silloin, kun asiat menevät pieleen. Aikuiselle lapsen pettymykset ovat riipaisevia tilanteita, joissa aikuinen lähtee herkästi korjaamaan omaa ahdistustaan selittämällä tilanteita parhain päin. ”Jäit juoksussa porukan viimeiseksi, mutta se ei haittaa. Olet niin hyvä tekemään palapelejä.”

Jos aikuinen vähättelee lapsen kokemusta, lapsesta voi tuntua, ettei häntä oteta tosissaan eikä hänen kokemuksillaan ole merkitystä. Aikuisen ei tarvitse ymmärtää, miksi tietty tilanne herätti lapsessa niin voimakkaan reaktion. Hän voi silti olla empaattinen lapsen tunnetta kohtaan: ”Voi kurjaa, että kävi näin. Ymmärrän hyvin, että tuntuu pahalta.” Kun aikuinen toimii lapselle myötätunnon äänenä, itsemyötätunto alkaa vähitellen kehittyä.

6. Voiko lapsen itsetunto olla liian hyvä?

Kun päiväkotiryhmässä kysyy esimerkiksi porukan parasta piirtäjää, useampi nostaa kätensä. Silloin aikuinen voi ajatella, että ryhmässä on monta ylimielistä, itseään muita parempana pitävää lasta. 

Oikeasti minäkeskeisyys kuuluu lapsen kehitykseen. Lapsi tarvitsee kokemuksen siitä, että hän on tosi hyvä. Se rohkaisee häntä kokeilemaan ja oppimaan uutta, ja suojaa hänen mieltään epäonnistumisen hetkellä. Pikkuhiljaa käsitys itsestä muuttuu realistisemmaksi.

Jos lapsi toistuvasti ylikorostaa omaa paremmuuttaan, kyse ei ole välttämättä minäkeskeisyydestä. Lapsi voi kokea huonommuutta ja asemansa ryhmässä uhatuksi. Muiden lyttääminen voi olla yritys nostaa omaa sosiaalista statusta. Kun ryhmässä on turvallinen ilmapiiri, tarve tällaiseen käyttäytymiseen vähenee. Kun aikuinen tukee lapsen itsetuntoa, lapsi pikkuhiljaa oppii, että on hyvä ja arvokas omana itsenään.

Heidi Livingston on tunnetaitoihin keskittynyt psykologi ja Fanni- ja Miu-tunnetaitokirjojen tekijä.