– Aamulla luulen tietäväni, missä työpisteessä työskentelen, mutta todellisuus voi olla toista. Jokainen potilas tekee päivästä erilaisen, ja työnkierto saa työn pysymään mielekkäänä. Sopeutumiskykyä toki vaaditaan.
Usein potilas ei tutkimuksiin tullessaan tiedä, mikä häntä vaivaa. Tilanne saattaa jännittää paljon. Tuire kertoo, että ihmiset puhuvat peloistaan hyvin avoimesti.
Laboratorio sijaitsee Jyväskylässä Sädesairaalassa, joka yhdistetään vahvasti syöpähoitoihin. Tämä aiheuttaa potilaissa vielä ylimääräistä pelkoa. Ongelma poistuu, kun Keski-Suomen uusi keskussairaala Nova valmistuu.
Koneiden käyttäminen ei ole aina ollut Tuiren juttu. Peruskoulun jälkeen hän opiskeli lähihoitajaksi ja työskenteli kymmenisen vuotta päiväkodissa.
– Kun sain omat lapseni, ajattelin, että ei ole mukava pyörittää samaa rumbaa sekä töissä että kotona. Halusin jotakin muuta. Jyväskylässä alkoi silloin Tampereen amk:n bioanalyytikkojen aikuisopiskeluryhmä, mikä soveltui elämäntilanteeseeni hienosti.
Päiväkodissa työskenneltiin Tuiren mielestä maalaisjärki edellä, mutta bioanalyytikon työtä ohjaavat käyrät, numerot ja tieto.
Tuire sanoo aina tienneensä, että hän haluaa bioanalyytikon uralla nimenomaan potilastyöhön. Opiskellessaan hän pystyi ennustamaan, kuka ryhmästä tahtoi suuntautua enemmän potilastyöhön ja kuka työhön ilman potilaita. Nyt Tuire on työskennellyt keskussairaalalla nelisen vuotta.
– Koneet toimivat yleensä samalla tavalla, mutta potilas on se muuttuva tekijä. Koen onnistuneeni, kun saan pelokkaan potilaan rauhoitettua, pystymme tekemään tutkimuksen ongelmitta ja kaikille jää tilanteesta hyvä mieli.
Tutkimusten tekeminen kahmaisee ajasta ison osan, mutta yhdessä työpisteessä Tuire pääsee hoitamaankin. TMS eli transkraniaalinen magneettistimulaatio on hoitomuoto, jota käytetään masennuksen akuuttihoidossa. Hoidosta on ollut hyötyä myös kroonisesta kivusta kärsiville potilaille.
Tuire on tehnyt TMS-hoitoja vuoden eli siitä saakka, kun laite otettiin sairaalassa käyttöön. Mielenkiintoiseksi työn tekee yhteistyö psykiatrian hoitajien kanssa.
– Kun hoitoa alettiin antaa, psykiatrian puolen ihmisiä arveluttivat laitteet ja niiden käyttö – meitä taas vieraampi potilasryhmä. Hienosti olemme tulleet toimeen toisiltamme oppien, Tuire toteaa.
Hoidossa stimuloidaan potilaan aivoalueita magneettisilmukan avulla puolen tunnin ajan viisi kertaa viikossa. Potilaskontakti on pitkä, sillä hoitojakso kestää neljästä kuuteen viikkoa.
Hoito on suosittua, koska sillä ei ole juuri haittavaikutuksia. Päänsärkyä ja väsymystä kuitenkin esiintyy.
Hoidon aikana huoneessa on usein niin kova meteli, että Tuire pitää kuulosuojaimia päässä. Magneettikela pitää konekiväärimäistä naksutusta ja potilas saa halutessaan katsella televisiota, joka pauhaa korkealla volyymilla.
Hoidon vaikuttavuutta seurataan kyselykaavakkeilla. Se on ollut Tuirelle oppimisen paikka.
– On pitänyt hyväksyä, että potilaan omat tuntemukset ratkaisevat. Hoidon vaikuttavuutta ei voi seurata numeroista tai käyristä. Loppujen lopuksi on yhdentekevää, johtuuko olon kohentuminen hoidosta vai säännöllisestä potilaskontaktista.
Laboratoriohoitajan täytyy huomioida samanaikaisesti potilas ja kone. Potilaan pitää tuntea, että hänet huomioidaan, mutta samalla hoitajan on tiedettävä, mitä koneella tapahtuu.
– On inhottavaa, jos koneet eivät jostain syystä toimi. Potilasaikojen siirtäminen on aina ikävää sekä potilaan että hoitohenkilökunnan kannalta.
Työssä saa käyttää päätä oikein kunnolla, sillä siihen kuuluu itsenäistä päätöksentekoa ja tutkimusten analysointia. Tuire esimerkiksi analysoi Holter-tutkimuslaitteiden avulla tehtyjä sydänfilmejä, jotka on tallennettu vuorokauden tai kahden aikana. Lääkäri tekee lausunnon analyysin pohjalta.
– Analysointi on vastuullista työtä, koska sillä on tärkeä rooli potilaan hoidossa. Analysoinnissa etsitään filmistä kaikki poikkeavuudet, esimerkiksi rytmihäiriöt ja niiden hyvän- tai pahanlaatuisuus. Selvitän myös, onko potilas tunnistanut häiriöitä ja missä tilanteissa ne tulevat. Potilaan omat päiväkirjamerkinnät ovat tässä suurena apuna.
Sydäntutkimuksissa käy paljon sepelvaltimotaudista kärsiviä ja rytmihäiriöpotilaita. Tavanomaisia tutkittavia ovat myös pienet lapsipotilaat, joilla on esimerkiksi synnynnäinen sydänvika.
Bioanalyytikkojen kesken puhutaan paljon robotisaatiosta. Koneilla on jo nykyään suuri rooli. Tarvitaanko väliin enää ihmistä?
– Tiedon analysoinnissa koneet voivat auttaa vielä paljon enemmänkin. Uskon kuitenkin, että menee vuosia, ennen kuin tutkimustilanteissa halutaan luopua ihmiskontaktista.
Tuire opiskelee ylempää amk-tutkintoa ja hänestä tulee kliininen asiantuntija. Kehittämistehtävät kiinnostavat. Parhaillaan hän edustaa yksikkönsä henkilöstöä ryhmässä, joka suunnittelee uutta sairaalaa. Sen on määrä valmistua vuonna 2020.
– Uudesta sairaalasta tulee terveellinen, turvallinen ja hyvä työympäristö henkilöstölle. Työtä helpottavat uudet tietojärjestelmät, toimiva logistiikka ja käyttötarkoitusta varten suunnitellut tilat.
Haasteena Tuire pitää sitä, että tutkimuksia tarvitaan yhä enemmän päivystysluontoisesti.
– Mutta perustyö tulee säilymään tulevat vuodet ennallaan, Tuire uskoo.
TMS-hoito
Transkraniaalista magneettistimulaatiota käytetään masennuksen ja kroonisen kivun hoidossa.
Hoidossa stimuloidaan aivoja magneettisilmukan avulla.
Korkeataajuinen hoito kohdennetaan yleensä vasemman aivopuoliskon etuaivokuorelle. Joskus käytetään matalataajuista stimulaatiota oikeanpuoleiselle vastaavalle alueelle. Bilateraalisessa hoidossa yhdistetään nämä menetelmät.
Tutkimukset ovat osoittaneet, että hoito toimii depression akuuttihoidossa ainakin lyhytaikaisesti.
Lähde: Käypä hoito.
Teksti Maija Joutjärvi
