Hassuttelu saa vanhukset puhumaan: ”Matkimme eläimiä ja nauramme itsemme kipeiksi”

Ensi-ilta päättyy pitkiin taputuksiin. Sylvia, Tuija ja pihapuhe -näytelmän kirjoittaneen Heli Laaksosen ilmeistä ja eleistä päätellen kantaesitys onnistui mainiosti. Näytelmän ohjaaja, näyttelijä ja teatterin johtaja Teija Söderholm saa komean kukkakimpun.

Naantalin Teatteri imaisi Teijan jo 35 vuotta sitten. Hän on näytellyt ainakin sadassa näytelmässä ja ohjannut 60–70 näytelmää. Teatterielämä on treenaamista, näyttelemistä ja taas uuden näytelmän hiomista ympäri vuoden.

Työt sairaanhoitajana Teija aloitti Raision terveyskeskuksen akuuttiosastolla vuonna 1991. Hän on kiitollinen, että osastonhoitajat ovat aina joustaneet työvuorojen laadinnassa, kun teatterin esitysrumba on ollut käynnissä.

– Jokainen on ymmärtänyt, että tarvitsen teatteria ruokaakin enemmän, Teija lohkaisee.

Tarvitsen tätä ruokaakin enemmän.

Nykyisin Teija työskentelee Raisiossa ikäihmisten päiväkuntoutuksessa. Siellä hän pääsee hyödyntämään teatteriosaamistaan varsinkin yksin asuvien ikäihmisten kanssa, joiden vähälle jäänyt puhuminen pitää saada elpymään.

– Teemme jotain hassuttelua, matkimme eläimiä ja nauramme itsemme kipeiksi.

Teatteriharrastus on vaatinut perheeltä joustamista, mutta on tarttunut myös lapsiin. Kaikki lapset ovat olleet mukana harjoituksissa ja myös näyttämöllä. Esimerkiksi Myrskyluodon Maijassa olivat mukana Teijan ja Ben-puolison lisäksi viisi omaa lasta.

Äitiyslomaa Teija ei ole teatterista malttanut juurikaan pitää. Esimerkiksi nuorimman lapsen synnytykseen Teija lähti melkein suoraan harjoituksista.

Alkuvuonna Teija joutui kohtaamaan dramaattisen tilanteen kotipiirissä: puoliso sai aivoinfarktin. Onneksi toipuminen on jo hyvässä vauhdissa.

Omaisen rooliin joutuminen kirkasti Teijalle, miten tärkeää on, että hoitaja kohtaa potilaan ja omaisen aidosti ja silmiin katsoen.

Teksti Lassi Lähteenmäki