Helena kilpailee karaten huipulla

Kizamitsuki ja mawashigeri ovat porilaisen sairaanhoitajaopiskelija Helena Kuusiston lempitekniikoita. Ensin mainittu on etukäden lyönti ja jälkimmäinen kiertopotku.
– Olen aika hyvä käsistäni ja pituudestani on hyötyä. Lajissa tarvitaan nopeutta ja räjähtävää voimaa, mutta myös taktista ajattelua.

Helena innostui shotokan-tyylisuunnan karatesta nähtyään yhdeksänvuotiaana lajinäytöksen.

Kilpakarate koukutti ja kolmentoista vuoden säntillinen sparraaminen on vienyt pitkälle: vuoden karateka-titteleitä, yli kymmenen Suomen mestaruutta ja mitaleja muun muassa EM- ja opiskelijoiden MM-kisoista.
– Olen jännittäjä-tyyppi, mutta tatamilla kumarrusten jälkeen tulee harmoninen ja rauhallinen olo. Tämän minä osaan.

Karate on antanut paitsi erinomaisen kunnon myös itsenäistänyt. Lajissa kaikki lähtee itsekurista ja vastustajan kunnioittamisesta. Tekniikat ovat monipuolisempia kuin muissa kamppailulajeissa, joten itseään voi toteuttaa paremmin.

Kilpaura on vienyt ympäri maailmaa yli pariinkymmeneen maahan, mikä on avartanut ajattelua jo nuorena. Turhasta ei kannata valittaa, ja elämästä pitää erottaa oikeasti tärkeät asiat.

Jäänaisen ilme ei värähdä.

Yleisin kysymys karatekoille on vyön väri. Helenalle se on vain matkan varrella kertynyt kiva bonus.
– Monet tulevat kädet auki kysymään kaiken maailman ninjatempuista ja kurkipotkuista, ensimmäisen danin mustan vyön taituri nauraa.

Helena treenaa kuutena päivänä viikossa puolitoista tuntia aamuisin ja iltaisin. Oheisharjoittelusta käyvät painonnosto ja loikkatreenit. Värikäs ja puhelias persoona muuttuu keskittyessään kuin toiseksi.
– Moni on sanonut jäänaiseksi, jonka ilmekään ei värähdä.

Opiskelukaverit Satakunnan ammatti-korkeakoulussa tsemppaavat täysillä. Viime vuoden EM-pronssin jälkeen koululla odottivat kakku ja banderolli. Menestyksekkään kilpauran ja opiskelujen yhdistäminen on nyt loppusuoralla, sillä tarkoitus olisi valmistua loppuvuonna.

teksti Minna Ruotsalainen

Julkaistu Tehy-lehdessä 7/2015