Kolumni: Lääkärit menivät Keniassa lakkoon – köyhien on entistä vaikeampi päästä hoitoon

Yksityissairaalat ovat hyödyntäneet lakkoa ja nostaneet hintoja entisestään, kirjoittaa Keniassa asuva sairaanhoitaja Viola Wallenius.

Kaksivuotias tyttö oli pudonnut sängystä ja satuttanut kätensä. Tytön äiti oli päättänyt tuoda hänet vastaanotolleni, jota pidän Makongenin kylässä Keniassa. Äiti oli sitonut tytön kankaalla selkäänsä ja kävellyt parin kilometrin matkan paljain jaloin luokseni. Hän ajatteli, että voisin hieroa käden kuntoon tai antaa lääkettä.

Nopeasti kävi kuitenkin ilmi, että vamma oli ajateltua vakavampi ja käsi täytyisi kuvata. Koska perheellä ei ollut varaa sairaalamaksuihin, järjestömme antoi heille rahallista tukea röntgenkuvausta ja lääkäriä varten.

Mainos (teksti jatkuu alla)
Mainos

Normaalisti röntgenkuvaus ja lääkärikäynti onnistuisivat julkisessa sairaalassa ja maksaisivat noin 20 euron verran. Nyt tilanne oli kuitenkin toinen, sillä Kenian lääkärit ovat lakossa. He lakkoilevat, koska työolosuhteet ovat huonot, ylitöistä ei makseta ja koronan takia tarvittavista suojavarusteista on pulaa. Lakon aikana julkisen palvelun sairaaloissa ei ole ollut lääkäreitä lainkaan.

Lakon seurauksena erikoislääkäreille on vaikea päästä ja avun tarvitsijat jäävät yksityisen terveydenhuollon varaan.

Äidin lapsineen piti siis suunnata yksityiseen terveydenhuoltoon, jossa lääkäripalveluiden hinta on moninkertainen julkisiin palveluihin verrattuna. Käden kuvantaminen ja lääkärikäynti kustansivatkin nyt 80 euroa.

Monet yksityissairaalat ja -terveysasemat ovat hyödyntäneet tilannetta ja nostaneet hintoja entisestään. Jos synnytyskäynti maksoi ennen 20 euroa, lakon aikana hinta on noussut 100 euroon. On kai sanomattakin selvää, että kotisynnytysten määrä on lisääntynyt hurjasti.

Kenian lääkärilakosta kärsivät erityisesti äärimmäisessä köyhyydessä elävät ihmiset – kaikki ne, joilla on alun alkaenkin ollut vaikeuksia maksaa hoidostaan. Tilanne ajaa pitkäaikaissairaat ulos seurannoista ja hidastaa hoitoon hakeutumista akuuteissa tapauksissa.

Yhä harvemmalla on varaa hoitoon, puhumattakaan siitä, että erikoislääkäreitä ja asiantuntijoita on nyt vähemmän käytettävissä. Normaalissakin tilanteessa meiltä on esimerkiksi lähimmän neurologin vastaanotolle 12 tunnin ajomatka. Nyt tilanne on vielä ongelmallisempi. Varsinkin akuutissa tapauksessa hoidon saanti on hankalaa ja kallista.

Tilanne ei ole missään määrin mutkaton. Lääkäreiden vaatimukset ovat kohtuulliset. Moni lääkäri ja hoitaja on menehtynyt suojavarusteiden puutteen tai viallisten materiaalien vuoksi. Julkisuudessa on ihmetelty myös sitä, mihin kaikki Kenian valtiolle lahjoitetut suojavarusteet ovat päätyneet, kun niitä ei ole tuotu sairaaloihin.

Lakkoon ovat liittyneet nyt myös monet hoitajat ja muut terveysalan ammattilaiset. Kenian terveysministeriö on uhannut ammattilaisia erottamisella, mikäli lakko jatkuu.

Lakon odotetaan kestävän pitkään, jos sopua ei synny. Vuonna 2017 vastaava lakko kesti 100 päivää. Tuona aikana meidänkin kylässämme ja lähialueilla menehtyi lukuisia lapsia, joiden vanhemmilla ei ollut varaa yksityisen sairaalan hoitoon.

Lakon vaikutukset näkyvät myös vastaanotollani. Jonoa olisi loputtomasti ja ihmiset hakevat nyt apua vaivoihin, joita minun osaamisellani ei voida hoitaa. Mistä saada apua, kun sairaalat kaikuvat tyhjyyttään?

Sairaanhoitaja Viola Wallenius tekee avustustyötä Keniassa ja on kahdeksan ottolapsen äiti.

Lue lisää:

Kuka saa hoitoa koronaan? Tehy-lehden kolumnisti kertoo arjestaan Keniassa

Keniaan asettuneen Violan ensimmäinen projekti oli puuro: ”Työ täällä tuntuu merkitykselliseltä”

Mainos
Mainos