Apulaisosastonhoitaja Anette Rautapuro työskenteli aiemmin vartijana. Kuva: Päivi Karjalainen

Monen ammatin Anette: ”Vartijan koulutus auttaa kohtaamaan aggressiivisia potilaita”

Anette Rautapuro kuljetti vuosia arvokuljetuksia paikasta toiseen. Hoitoalalla hän innostui päivystyksestä, jossa hän työskentelee nykyään apulaisosastonhoitajana.

Anette Rautapuro kantaa molemmissa käsissään 20 kilon painoisia arvokuljetuslaukkuja autosta kohteisiin. Tämä toistuu päivässä useita kymmeniä kertoja, joten punttisalilla ei tarvitse käydä.

– Aluksi vartija-arvokuljettajan työ oli nuorelle naiselle kivan liikkuvaa ja vähän jännittävääkin. Esimerkiksi silloin kun markka vaihtui euroihin vuonna 2002, oli kauhea rumba vaihtaa valuuttaa liikkeisiin, pankkeihin ja pankkiautomaatteihin.

Mainos (teksti jatkuu alla)
Mainos

Muutaman vuoden kuluttua Anette alkoi pohtia, että hänen selkänsä ei kestä painavien arvokuljetuslaukkujen nostelua lopunikää. Työ oli fyysisesti raskasta kantamista ja nostamista.

– Ja miten kivaa olisi mennä aamulla vain yhteen paikkaan töihin! Vartijana olin koko ajan autossa menossa jonnekin. Kuumat työvaatteet, turvaliivit ja turvakengät olivat päällä 30 asteen lämmössäkin.

Toisaalta oli niitä työpäiviä, kun yöllä oli tullut puoli metriä lunta, oli liukas keli tai pakkasta yli 30 astetta. Pääkallokeleillä Anette pelkäsi ajavansa ojaan.

– Minulla oli taustalla emäntäkoulu ja kodinhoitajan koulutus. Työskentelin pitkään ennen vartijatyötä Kokkolan kaupungilla kunnallisena kodinhoitajana vanhustyössä. Tuumin, että hoitoala voisi olla hyvä jatko sille.

Anette alkoi suorittaa lähihoitajaopintoja ensihoidon koulutusohjelmassa parina iltana viikossa. Hän valmistui ammattiin työn ohessa ja innostui alasta täysillä.

Anette haaveili lähihoitajan työstä ambulanssissa, mutta työtä kokeiltuaan hän huomasi, että päivystäminen ambulanssissa ja keikkojen odottaminen ei ollut mieluisaa.

– Mutta mentyäni päivystykseen tiesin heti, että tämä on minun paikkani. Ja siellä olen edelleen.

Valmistuttuaan vuonna 2007 Anette jäi Kokkolan yhteispäivystykseen ensin kesätöihin ja sitten sijaiseksi.

– Työni oli vaihtelevaa, mutta ikuinen opiskelija heräsi minussa taas. Aloin kiinnostua sairaanhoitajien työstä päivystyksessä ja huomasin haluavani tehdä enemmän.

Sairaanhoitaja oli viides koulutukseni, ja tunsin olevan juuri oikealla alalla.

Niinpä Anette hakeutui työn ohella sairaanhoitajan koulutukseen. Opintojen ajan hän teki 50 prosentin työaikaa, jotta hänellä riitti aikaa myös kahdelle lapselle.

– Sain helposti sumplittua työvuorot, koulupäivät ja harjoittelut. Valmistuin sairaanhoitajaksi vuonna 2013. Se oli viides koulutukseni, ja tunsin olevan juuri oikealla alalla.

Parhaimpia hetkiä työssä on, kun Anette saa potilaalta kiitosta. Se lämmittää mieltä.

Sairaanhoitajan työ päivystyksessä on täynnä yllätyksiä. Koskaan ei tiedä, mitä ovesta tulee sisään.

– Kun potilaan kunto romahtaa käsiin, täytyy laittaa itsensä ja osaamisensa 100-prosenttisesti peliin. Pitää hallita itsensä, laitteet ja lääkkeet sekä pitää pakka kasassa. Toki tämä on ryhmätyötä muiden ammattilaisten kanssa.

Joskus Anette on huomannut työskennelleensä viisi tuntia saman huonokuntoisen päivystyspotilaan kimpussa.

– Parasta on se, kun potilas selviää ja lähtee teho-osastolle. Huomaan usein, kuinka sydämeni on hakannut ja olen aivan poikki. Sen jälkeen haluan olla hetken ihan rauhassa ja kerätä ajatukset. Tästäkin selvittiin!

Anette on opiskellut elämässään paljon. Hän ihmettelee itsekin, mistä virtaa riittääkin. Peruskoulussa kotipaikallaan Perhossa hän oli laiskahko seiskan oppilas. Varsinkin kielet olivat hänelle vaikeita.

Anette on käynyt työn ohessa myös päivystävän sairaanhoitajan täydennyskoulutuksen ja suorittanut tuotekehitystyön erikoisammattitutkinnon.

– Joka kerta aloittaessani opiskelun olen vannonut, että tämä on vihoviimeinen. Mutta aina tulee uusi ja hullumpi idea. Hoitoalalla on helppo opiskella, koska omaa työaikaa voi vähentää joustavasti opiskeluaikana.

Puolitoista vuotta sitten Anette alkoi tehdä viransijaisena yhteispäivystyksen apulaisosastonhoitajan työtä.

– Samalla oli luontevaa hakea pätevyys työhön. Syksyllä 2019 aloin sitten opiskella ylempää ammattikorkeatutkintoa, hoitotyön kehittämistä ja johtamista.

Rivihenkilöstä esimiestyöhön siirtyminen vaatii isoa asennemuutosta.

Anette osallistuu jonkin verran hoitotyöhön, mutta iso osa ajasta menee esimerkiksi työvuorolistojen tekemiseen, raporttien kirjoittamiseen, tavaroiden tilaamiseen, uusien työntekijöiden perehdyttämiseen ja sairaslomasijaisuuksien järjestämiseen.

Anetta on työskennellyt yhteispäivystyksessä lähihoitajana, sairaanhoitajana ja apulaisosastonhoitajana.

– Nykyinen työ on haastavin, koska se on minulle niin uutta. Rivihenkilöstä esimiestyöhön siirtyminen vaatii isoa asennemuutosta. Välillä koen olevani kahden tulen välissä: täytyy osata pitää henkilöstön puolta, mutta huomioida myös työnjohdolliset asiat ja talousnäkökulmat.

Vartijan koulutuksesta on ollut Anetten mielestä paljon hyötyä myös sairaanhoitajan työssä.

– Tänään päivystykseen tuli aggressiivinen ja levoton asiakas. Takaraivostani tuli vartija-minä, joka ei provosoidu herkästi ja puhuu tällaisessa tilanteessa rauhallisesti ja rauhoittavasti. Jälleen kerran sain todeta, että vanhasta koulutuksesta oli hyötyä.

Teksti Reija Ypyä

Lue lisää:

Leffabisneksestä lähihoitajaksi: ”Nyt saan onnistumisen tunteita päivittäin”

Työttömyys olikin onnenpotku, sanoo ensihoitajaksi opiskeleva puuseppä

Mainos
Mainos