Paula hankki nuorena hoitajana pesämunan Sveitsistä: ”Ammattini on tuntunut seikkailulta”

Terveydenhoitaja Paula Paavola hankki uransa alkuvuosina pesämunan Sveitsistä.

Kuvateksti
Paula kuvattiin 60-vuotispäivänsä kieppeillä Hämeenlinnan Aulangolla. Kuvat: Harri Nurminen ja Paula Paavolan kotialbumi

”Opintieni alkoi tavallaan ennen kouluikää, sillä veljeni halusi leikkiä innokkaana ekaluokkalaisena opettajaa minulle ja toiselle isoveljelleni. Lapsuuteni nokialaisella rintamamiestaloalueella oli turvallinen ja onnellinen. Sotainvalidi-isäni oli jäänyt orvoksi 11-vuotiaana, ja äitini menetti varhain oman äitinsä tuberkuloosille, mikä vaikutti varmasti heidän vanhemmuuteensa.

Lähdin lukion jälkeen vaihto-oppilaaksi Saksaan. Työskentelin Heidelbergissä vanhainkodissa ja Ulmin lähellä eräänlaisessa kehitysvammaisten palvelukeskuksessa. Työelämä ei säikäyttänyt vaan näytti konkreettisesti, kuinka paljon olisi opittavaa.

Sain onneksi keskeyttää vaihto-oppilasvuoteni, jotta pääsin piipahtamaan pääsykokeissa. Sairaanhoitajaopintojen vuodet olivat mukavia. Toinen veljeni opiskeli insinööriksi ja toinen oli lääketieteellisessä, joten jaoimme yhteisen asunnon Helsingin keskustassa.

Valmistuin sairaanhoitajaksi 1984. Työurani alkoi Töölön sairaalan kirurgisella osastolla. Halusin muuttaa takaisin Hämeeseen, ja pääsin töihin Taysiin korva-, nenä- ja kurkkutautien osastolle.

Parin vuoden päästä lehti-ilmoituksella etsittiin sairaanhoitajia sveitsiläiseen sairaalaan Zürichin lähelle. Minulla oli kieli niin hyvin hallussa, että saksankielisille vitseilleni naurettiin. Palkka oli niin hyvä, että sairaanhoitajana pystyi tekemään rahaa. Elin vaatimattomasti hoitajien asuntolassa, jonka parvekkeelta näkyivät Alpit. Työskentelin akuuttiosastolla, jossa oli niin kirurgisia, sisätauti- kuin geriatrisiakin potilaita. Vapaa-aikana retkeilin paljon.

Vanhimmat potilaat muistelivat, että he olivat lähettäneet vaatteita suomalaisille lapsille sotien jälkeen. Heistä tuntui siksikin mukavalta, että heitä oli hoitamassa suomalaishoitaja. Se oli pysähdyttävä kokemus.

Puolentoista vuoden jälkeen palasin Suomeen. Ehdin saada pesämunan, jolla pystyin ostamaan asunnon Hämeenlinnasta.

Minua oli alkanut poltella erikoistuminen ja kätilön työ. Oma heräilevä vauvakuumekin saattoi vaikuttaa asiaan. Kuin tilauksesta minulle avautui mahdollisuus työskennellä synnytysvuodeosastolla. Opiskelin kätilöksi ja ajauduin terveydenhoitajan sijaiseksi äitiysneuvolaan. Olin vastavalmistunut ja täynnä itsetuntoa. Vapaalla ei jaksanut aina käydä lavatansseissakaan, joten keikkailin kätilönä Kanta-Hämeen keskussairaalassa.

Kerran iltavuoron ja aamuvuoron välissä piti päästä Riutaharjun tanssilavalle Riihimäelle. Tuona iltana jalat menivät erään miehen kanssa tangoa tanssiessa heti täydellisesti yksiin.

Olin viisi vuotta kotiäitinä, kun perheeseemme syntyivät tytär ja poika vuosina 1998 ja 2000. Vuodet menivät nopeasti, sillä samaan ajanjaksoon ajoittui vanhempieni saattohoito. Aika oli yhtä tunteiden vuoristorataa: uutta elämää ja elämästä luopumista.

Hoitotyö on ollut elämäntapa, joka on taipunut eri elämäntilanteisiin. Ammatti on tuntunut seikkailulta, vaikka palkan suhteen olen mennyt alamäkeä kuin Alppien laskettelurinteillä.

Terveydenhoitajaksi valmistuin vuonna 2008. Ylemmän amk-tutkinnon suoritin 2015. Työssäni neuvolan terveydenhoitajana ja imetyskouluttajana kruununjalokiveni on viikoittainen imetysvastaanotto.

Lavatanssit, huumori ja laulaminen ovat olleet tärkeitä asioita elämässäni. Viime vuodesta olin puolet vuorotteluvapaalla. Otimme eläkkeellä olevan mieheni kanssa irtioton – päätimme elää nyt eikä sitten joskus. Vietimme ajan koronan vuoksi mökillä, jossa syötin kesyyntyneitä sinitiaisia kädestä.”

 

Paula vuonna 1987. Kuva on otettu vaellukselta Sveitsin Einsiedelnistä. Paula oli siellä työkavereidensa kanssa. 

 

Paula Paavola

60-vuotias terveydenhoitaja Hämeenlinnasta.

Jos en olisi hoitoalalla, olisin saksan kielen opettaja.

Teksti Minna Ruotsalainen

Lue lisää:

"Opetin lapsilleni, ettei raha tule tuosta vaan", sanoo sairaanhoitaja ja poptähden äiti Tuula Tuisku