– Sijaistamani työntekijä oli pitkällä sairauslomalla. Oli yleisesti tiedossa, että hän ei palaa työelämään.
Osastonhoitaja vastasi Miralle, että työsuhdetta ei jatketa raskauden vuoksi. Sijaisuutta tekemään otetaan uusi työntekijä.
Mira oli lukenut Tehy-lehdestä vastaavasta tapauksesta, joten hän tiesi oikeutensa.
– Sanoin heti, että näin ei saa tehdä ja otan yhteyttä Tehyyn.
Osastonhoitaja lupasi selvittää asiaa palvelussuhdepäälliköltä. Tämä ilmoitti, että määräaikaisuutta ei tarvitse jatkaa. Miran ei kuitenkaan tarvinnut lähteä työpaikalta pahoilla mielin, sillä osastonhoitaja kehui hänen ammattitaitoaan ja kirjoitti hyvän työtodistuksen.
Mira otti yhteyttä Tehyn Hyvinkään kaupungin pääluottamusmies Anne Nevarantaan, jonka mielestä tapauksessa oli vahvoja merkkejä syrjinnästä. Hän varmisti irtisanomisen laittomuuden Tehyn juristi Niina Nurmiselta. Nurminen otti yhteyttä Hyvinkään kaupunkiin, joka olisi halunnut sopia asian.
Mira ei suostunut sovintoon. Tarjottu rahasumma oli pieni, mutta vielä enemmän kyse oli periaatteesta.
– Sovinto olisi tarkoittanut asian lakaisemista maton alle. Jonkun on pakko uskaltaa puuttua laittomuuteen.
Mira palkkasi Tehyn oikeus- ja vastuuvakuutuksen turvin asianajajan ja nosti kanteen käräjäoikeudessa.
– Totta kai oikeuteen lähteminen mietitytti. Olin viihtynyt työpaikassa hyvin ja pitänyt työstäni. Mietin, onko sinne tämän jälkeen paluuta.
Olin varma asiastani ja halusin oikeuden toteutuvan.
Osastonhoitaja oli kannustanut Miraa selvittämään asiaa. Myös läheiset ja tutut kannustivat.
– Määräaikaisten irtisanominen raskauden vuoksi tuntuu olevan yleistä. Todella moni kommentoi, että noin hänenkin työpaikallaan toimitaan. Kaikki eivät tiedä, että niin ei saa tehdä.
Oikeudenkäynnin odottaminen oli raskasta. Raskas oli myös oikeudenkäyntipäivä, vaikka tukena oli asianajaja. Miraa jännitti. Hänestä tuntui vaikealta kohdata entistä lähiesimiestään, joka tuli todistajaksi. Mira oli jo aiemmin sanonut hänelle, ettei syytä tätä mistään, mutta kohtaaminen oli silti vaikea.
Oikeuden päätös ei Miraa pelottanut, sillä hän luotti Nurmisen ja oman asianajajansa tulkintaan tilanteesta.
– Olin varma asiastani ja halusin oikeuden toteutuvan.
Käräjäoikeus tuomitsi työnantajan maksamaan tasa-arvolain mukaista hyvitystä sekä korvausta syrjinnän aiheuttamasta vahingosta. Työnantaja joutui maksamaan myös oikeudenkäyntikulut.
Työnantaja ilmoitti olevansa tyytymätön tuomioon, joten Mira joutui vielä jännittämään valitusajan päättymistä. Työnantaja ei kuitenkaan valittanut tuomiosta.
Miralla on nyt kaksi lasta. Synnytysten välillä hän oli työttömänä. Jos asiat olisivat menneet oikein, hänellä olisi ollut vanhempainvapaan jälkeen työpaikka, johon palata.
Tulevaisuus on nyt avoin. Kun vanhempainvapaa nuoremman lapsen osalta päättyy, Mira suunnittelee ryhtyvänsä opiskelemaan.
– Ehkä jatkan fysioterapiaa ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon muodossa tai vaihdan kokonaan alaa.
Mitä laki sanoo?
- Tasa-arvolaki kieltää syrjinnän sukupuolen perusteella. Työntekijää ei saa asettaa eri asemaan raskaudesta johtuvasta syystä.
- Syrjintää koskevat säännökset koskevat myös määräaikaisia palvelussuhteita.
- Tasa-arvolain perusteella nostetuissa kanteissa todistustaakka on työnantajalla. Sen pitää todistaa, että irtisanominen on johtunut muusta syystä kuin raskaudesta.
