Syövän hoito on kehittynyt huimasti parinkymmenen viime vuoden aikana. Nykyhoidossa korostuvat yksilöllisyys, geenitiedon hyödyntäminen ja entistä tarkemmat hoitomuodot. Perinteisten menetelmien rinnalla käytetään yhä enemmän immuunijärjestelmää valjastavia hoitoja ja molekyylitasolla vaikuttavia täsmälääkkeitä. Käytettävissä on yhä enemmän suun kautta otettavia tablettimuotoisia ja pistettäviä lääkkeitä.
”Olen saanut olla aitiopaikalla todistamassa suun kautta otettavien syöpälääkkeiden lisääntymistä. Ensimmäinen suun kautta otettava syöpälääke tuli markkinoille 2000-luvun alussa, ja nyt meillä on niitä käytössä kymmeniä”, sanoo Turun yliopistollisen sairaalan syöpäpoliklinikalla työskentelevä asiantuntijasairaanhoitaja Heidi Salmenoja, 54.
Heidi on erikoistunut juuri tablettimuotoisiin lääkkeisiin. Hän on työskennellyt yli 20 vuotta syöpäpoliklinikalla.
Kokemus auttaa
Heidin potilaista suurimmalla osalla on joko rinta- tai suolistosyöpä, mutta hän hoitaa myös muita potilasryhmiä, kuten munuais- ja melanoomapotilaita. Veri-, keuhko- ja gynekologiset syövät hoidetaan Tyksissä muilla klinikoilla.
Kaikki Heidin tapaamat potilaat ovat vakavasti sairaita. Etenkin nuoren sairastuminen syöpään menee ihon alle ja tuntuu epäoikeudenmukaiselta, mutta omat vaikeat tunteet pitää osata käsitellä.
”Kokemus auttaa oman mielen rauhoittamisessa. Itsensä takia omaa työtään pitää osata rajata. Myös työnsä sisällön ymmärtäminen auttaa toimimaan ammattimaisesti. Kyynistyä ei pidä.”
Oma vastaanotto
Heidi kertoo, että syöpäpoliklinikalla alettiin kehittää hoitajien itsenäistä vastaanottotoimintaa 2000-luvun puolessa välissä. Kehitystyö jatkuu yhä. Suuri osa Heidin työstä on pitää itsenäisesti vastaanottoa potilaille, joilla on suun kautta otettava syöpälääkitys. Työnkuvaan kuuluu potilasohjaus, omahoitajuus ja potilaan tukeminen hoitopolun aikana.
”Panostamme alkuohjaukseen, jota olemme kehittäneet niin, että se tukee potilaan pärjäämistä kotona. Käymme läpi lääkkeenottoa ja siihen mahdollisesti liittyviä haittavaikutuksia. Potilasohjauksen tavoitteena on, että potilas osaa ehkäistä ja tunnistaa mahdolliset haittavaikutukset ja olla hoitoyksikköön ajoissa yhteydessä.”
Heidi vastaa omien potilaiden oiresoittoihin ja hoitoa koskeviin kysymyksiin. Haastattelupäivän ensimmäisen soittajan hän ohjasi päivystykseen ja tauottamaan syöpälääkityksen korkean kuumeen ja yleiskunnon laskun vuoksi. Tyypillinen soitto liittyy syöpälääkkeiden haittavaikutuksiin tai hoidon aikataulutukseen.
Potilaiden oiresoittojen määrä vaihtelee päivittäin.
”Tämä osaltaan hankaloittaa päivän aikataulun suunnittelua, koska joissain tapauksissa potilaan voinnista tai oireista on konsultoitava lääkäriä. Koulutus ja kokemus auttavat itsenäisessä päätöksenteossa, mutta on tärkeää osata tunnistaa tilanteet, joissa on konsultoitava lääkäriä.”
Klinikalla kiinnitetään paljon huomiota myös hoitojakson loppuvaiheeseen. Kun potilaan hoidot ovat ohi, hänen tulisi jälleen osata elää ”normaalia” arkea, jota syöpähoidot eivät rytmitä.
Vaihtelevat viikot
Asiantuntijasairaanhoitajana Heidi tekee syöpäpoliklinikalla arviolta 80 prosenttia kliinistä työtä ja 20 prosenttia kehittämistyötä.
”Työnjako määräytyy kliinisen tarpeen mukaan. Työpäivät ja -viikot voivat olla keskenään hyvin erilaisia, mikä on myös työn suola.”
Eri puolilla Varsinais-Suomen hyvinvointialuetta työskentelee kolmisenkymmentä asiantuntijasairaanhoitajaa. Työ vaatii joustavuutta, oma-aloitteisuutta, itseohjautuvuutta ja uskallusta tehdä päätöksiä. Vahva kliininen osaaminen omalta asiantuntija-alueelta on välttämätön.
”Silloin pystyy tunnistamaan kehittämiskohteita ja tarttumaan niihin.”
