Ethän panttaa kiitoksia? Jokainen voi antaa kollegalleen myönteistä palautetta

Kahdeksan tunnin työpäivää ei ole säädetty sattumanvaraisesti. Sen tarkoitus on pitää yllä työkykyä, kirjoittaa päätoimittaja Päivi Jokimäki.

Miksi joku uupuu työssään ja toinen ei? Työuupumus nousee usein esiin lukijoidemme juttutoiveissa. Hoitotyö on selvästi riskiala. Moni kysyy, miten työuupumukselta voisi välttyä. Mistä tietää, että on aika kohtuullistaa asioita ja tehdä muutoksia?

Tiedämme toki, että taustalla vaikuttavat tekijät ovat yksilöllisiä. Joku on perfektionisti, joka haluaa tehdä työn täydellisesti ja pitää kaiken hallinnassa. Se ei onnistu millään hektisissä työoloissa. Toinen on suorittaja, jolle on tärkeää tehdä paljon ja hyvin. Hän mittaa arvonsa työmäärällä ja tuloksilla. Näissä on usein kyse lapsuudessa ja nuoruudessa muodostuneista ajattelumalleista, joille saattaa olla itse sokea.

Kaksi työuupumuksesta selvinnyttä kertoo jutussamme, mihin merkkeihin heidän olisi kannattanut reagoida.

Pyrimme usein Tehy-lehdessä lähestymään asioita ratkaisukeskeisesti: mitä voisi itse tehdä tai mistä hakea apua? Työhyvinvointi ei ole silti yksin omissa käsissä. Jos kuorma on kohtuuton, se väsyttää ketä tahansa. Ei kahdeksan tunnin työpäivää ole säädetty sattumanvaraisesti. Sen tarkoitus on pitää yllä työkykyä.

Mutta pysyykö työmäärä ja kiireen kokemus siedettävänä sosiaali- ja terveysalan työpaikoilla? Monin paikoin on jo aikaa sitten tullut tavaksi totuttautua kohtuuttomaan. Pitkän päälle se syö ja kyynistää ammattilaista. Tällainen on hyvin lyhytnäköistä toimintaa työnantajalta.

Työilmapiirillä on erityisen suuri merkitys sosiaali- ja terveysalalla jaksamisessa. Useimmilla ammatillinen suojaus auttaa käsittelemään työssä syntyvää tunnekuormaa. Suuremmaksi ongelmaksi koetaan suhde työtovereihin. Työyhteisöstä johtuvia jaksamisongelmia on huomattavasti vaikeampi käsitellä kuin kiireen tai potilaskohtaamisten aiheuttamia.

Myönteinen palaute auttaa jaksamaan. Siksi palautetta ei kannata pantata. Hyvä poikii hyvää. Toivottavasti esimiehet ja kollegat ehtivät pysähtyä kiireessäkin ­– sanomaan välillä kiitos ja kiinnittämään huomiota onnistumisiin. Siihen voi jokainen osaltaan vaikuttaa. Positiivinen kierre voi alkaa juuri siitä.