Kerran sensori ilmoitti toisella pojista hypoglykemiaa, mutta Nalle ei reagoinut millään tavoin. Verensokerin mittaus osoitti, ettei kyse ollutkaan matalasta verensokerista.
Nalle on opetettu tökkimään kuonollaan poikien jompaankumpaan kylkeen, jos verensokeriarvo on laskenut neljään millimooliin litrassa tai on hieman korkeampi mutta laskussa. Kun verensokeri laskee alle neljän, kyse on hypoglykemiasta eli liian alhaisesta verensokerista. Nalle ilmoittaa myös korkeista yli 12 millimoolin arvoista.
Hypoglykemia ja hengenvaarallinen insuliinisokki pelottavat perheenäitiä kuitenkin eniten.
Koiran kuono on ollut monesti nopeampi kuin nuorten diabeetikkojen omat insuliinituntemukset. Viimeksi Nalle meni tökkimään Alexanderia kylkeen heti aamulenkin jälkeen.
Koirat eivät ole mukana koulussa, mutta sitäkin useammin vapaa-ajalla. Kun Nallella on hypokoiraliivi päällä, se kantaa liivin taskussa mehua. Kun pojat pelaavat jalkapalloa, Nalle odottaa kentän reunalla. Se ilmoittaa pelin tauolla, jos verensokeri vaatii nopeaa huomioimista.
– Haluan, että pojat mittaavat koiran tökkäyksen jälkeen aina verensokerin. Koirallakin voi olla huonoja päiviä ja se voi tehdä virheitä.
Kaksospojat Severin ja Alexander ottavat usein koirat mukaan vapaa-ajan rientoihinsa.
Perhe hankki toisen koiran, jotta kummallekin pojalle olisi omat diabeteskoirat, kun he muuttavat pois kotoa. Nelivuotias Nalle tuli perheeseen koulutettuna hypokoirana kymmenen kuukauden iässä, mutta Astroa Kia kouluttaa tehtäväänsä kurssilla.
Astrosta tulee todennäköisesti loistava apu. Se on osoittanut tunnistavansa jo varhain matalia verensokeriarvoja, niin sanottuja hypoja. Arvoitus on, kuinka paljon nuorempi oppii suoraan Nallelta, joka haistaa matalan verensokerin joskus vierailtakin ihmisiltä vaikkapa raitiovaunussa.
Kun perheen pojat sairastuivat kolmen ja neljän vuoden ikäisinä, vanhemmat heräsivät kolmekin kertaa yössä mittaamaan verensokereita. Koirien ansiosta näin ei tarvitse enää tehdä. Nalle ja Astro nukkuvat poikien huoneessa omalla nukkumisparvella poikien kanssa samalla korkeudella, jotta sisä-ilman virtaukset eivät häiritsisi koirien hajuaisteja.
Kun Nalle haistaa hypon kotona, se hakee pillimehun poikien huoneen kaapin alta tai keittiön kätköstä. Jos pojat eivät herää Nallen havaittua liian matalan verensokerin, se käy herättämässä vanhemmat.
Hypokoiria on Suomessa kolmisenkymmentä. Suunnilleen kaksinkertainen määrä on parhaillaan koulutuksessa.
Suomen Diabetesliittoon tulee yhä enemmän kyselyitä aiheesta. Moni on kiinnostunut, sopisiko oma koira tehtävään.
– Diabeteksen hoito on yksilöllistä, ja hypokoira on toisille hyödyllisempi kuin toisille. Koira on arjen tuki ja turva etenkin ykköstyypin diabeetikoille, jos ei itse tunnista hypoglykemian oireita, sanoo Diabetesliiton Marianne Kukkasniemi.
Hypokoira on monelle tärkeä myös hoitomotivaation kannalta.
Ensimmäisiä hypokoiria alettiin kouluttaa Suomessa kuutisen vuotta sitten. Englannissa ja Yhdysvalloissa koirien koulutus alkoi 2000-luvun alussa.
Hypokoiran hankinta vaatii pitkää harkintaa ja sitoutumista, kuten lemmikin hankinta yleensäkin. Koulutus hypokoiraksi haukkaa myös aikaa ja vaivaa. Koiraa voi alkaa kouluttaa tehtäväänsä jo pennusta. Yli viisivuotiaana koiralla alkaa tulla ikä vastaan.
Hypokoirina on erityisen paljon noutajia, mutta rotua tärkeämpää on koiran sosiaalinen, rauhallinen ja ihmisystävällinen luonne. Koiralta ei saa viedä koulutuksella kuitenkaan oma-aloitteisuutta.
– Se ei saa olla liian tottelevainen. Sen täytyy uskaltaa toimia, jos omistaja käyttäytyy matalan verensokerin vuoksi poikkeavasti, sanoo Hypokoira-yhdistyksen Elisa Forsman.
Koulutus alkaa koiran totuttamisella hajunäytteisiin, jotka kuvaavat eri verensokeriarvoja. Diabeetikko pyyhkii esimerkiksi kasvojaan lappuihin, joihin tarttuu tunnistettava haju. Hän antaa näytteen myös hengityksestään.
Kun koira on oppinut hajun, sen tunnistamista harjoitellaan muiden hajujen joukosta. Lopulta koiran pitäisi osata haistaa matala verensokeri diabeetikon iholta tai hengityksestä.
Koulutus kestää noin vuoden, minkä jälkeen on puolen vuoden seurantajakso. Koulutuksissa käy paljon lapsiperheitä, mutta mukana on myös iäkkäämpiä, yksin asuvia diabeetikkoja.
Hypokoira-yhdistys on jättänyt eduskunnalle vetoomuksen, jotta hypokoirat saisivat samanlaisen laillisen aseman kuin avustaja- ja opaskoirat.
– Kun esittää asiansa ystävällisesti, hypokoiran saa yleensä ottaa esimerkiksi elokuvateattereihin. Toivoisimme kuitenkin, että tähän olisi laillinen oikeus kuten muillakin avustajakoiria käyttävillä, Elisa Forsman sanoo.
Teksti Minna Ruotsalainen, kuvat Liisa Takala
