D-vitamiinin saannilla on yhteys MS-tautiin. Mitä lähempänä päiväntasaajaa ihminen asuu, sitä epätodennäköisemmin hän sairastuu MS-tautiin. Kuva: iStock

MS-tauti diagnosoidaan aiempaa nopeammin

Vielä ei tiedetä, mikä MS-taudin aiheuttaa. Sen diagnosoiminen on lisääntynyt ja nopeutunut magneettikuvauksen ansiosta.

Autoimmuunisairaus MS-tautia diagnosoidaan yhä enemmän ja yhä nuoremmilla ihmisillä. MS-tauti eli multippeliskleroosi onkin Suomessa nuorten aikuisten vakavin neurologinen sairaus. Tauti on krooninen, ja sille ei ole keksitty parannuskeinoa, mutta sen kulkuun voidaan vaikuttaa nykyään paljon.

Taudin lisääntynyt diagnosointi johtuu siitä, että magneettikuvauslaitteet ovat kehittyneet ja tahto varhaiseen diagnosointiin on suuri. Tiedetään, että mitä aiemmin taudin hoito voidaan aloittaa, sen parempi on ennuste.

Mainos (teksti jatkuu alla)
Mainos

D-vitamiinin saannilla on merkitystä.

Vielä ei ole selvillä, miksi toinen ihminen sairastuu ja toinen ei. Perintötekijät vaikuttavat sairastumisalttiuteen, mutta geeneistä sitä ei voi nähdä. Lisäksi lapsuusajan infektioilla, maantieteellisellä sijainnilla ja syntymäkuukaudella on osansa.

Mitä lähempänä päiväntasaajaa ihminen asuu, sitä epätodennäköisemmin hän sairastuu MS-tautiin. D-vitamiinin saannilla on merkitystä.

Esimerkiksi toukokuussa syntyneiden joukossa tauti on yleisempää kuin loppuvuodesta syntyneillä.

Loppuvuoden vauva on saanut äitinsä kautta enemmän D-vitamiinia kuin kevätvauva.

– Länsimainen elämänlaatumme, niin liikalihavuus kuin naisten myöhäinen synnyttäminenkin saattavat vaikuttaa. Taudista tehdään paljon sekä perus- että lääketutkimusta. Uskon, että seuraavassa kymmenessä vuodessa hoito kehittyy valtavasti, vastaava ylilääkäri, neurologian dosentti Juhani Ruutiainen MS-liitosta arvelee.

MS-tautia sairastavan immuunijärjestelmä alkaa tuntemattomasta syystä vaurioittaa keskushermoston myeliiniä.

Myeliini eli hermovaippa on hermosolujen jatkeita peittävää ainetta, joka parantaa tiedonkulkua hermosoluissa.
Taudin ensioireet kehittyvät yleensä selkäytimessä, näköhermossa tai aivorungossa. Oireita ovat esimerkiksi jalkojen epänormaali toiminta, virtsaamisongelmat tai näköhäiriöt, kuten usvainen kuva toisessa silmässä.

Ensioireiden perusteella potilas ei vielä yleensä osaa hakeutua lääkäriin.

MS-taudin diagnosointiin ei ole yhtä ainoaa tutkimusta, vaan siihen tarvitaan neurologin tekemä perusteellinen haastattelu, aivojen ja selkäytimen magneettikuvaus sekä selkäydinnestenäyte.
– Aika ensioireista diagnoosiin on noin kuusi vuotta, mutta se on lyhenemässä. Potilas laitetaan terveyskeskuksesta aika herkästi jatkotutkimuksiin, jos epäily MS-taudista herää, Ruutiainen kertoo.

Tautia sairastaa Suomessa 7 000 ihmistä. Vuosittain diagnosoidaan noin 250 uutta tapausta. MS-tauti on kaksi kertaa yleisempi naisilla kuin miehillä, ja se on yleisempi maan länsi- kuin itä- tai eteläosissa. Tauti todetaan useimmiten 20–50-vuotiailla. 

Jos potilas on sitä nuorempi tai yli 50-vuotias, diagnosointi hankaloituu. Vanhemmilla ihmisillä alkaa olla paljon muitakin poissuljettavia tauteja.

Nuorilla taas voidaan usein havaita aivoissa MS-taudin kaltaisia löydöksiä eli valkean aineen muutoksia aivokammioiden ympärillä, vaikkei potilaalla olisikaan taudin oireistoa.

Tauti jaetaan kliinisen kulkunsa perusteella kahteen pääryhmään. Aaltomaisesti etenevässä (relapsoiva-remittoiva) MS-taudissa potilaan vointi pysyy vakaana – joskus hyvin pitkäänkin – pahenemisvaiheiden välillä. Tätä aaltomaisesti etenevää muotoa sairastaa 80–85 prosenttia sairastuneista.

Harvinaisempi muoto on ensisijaisesti etenevä (primaarisprogressiivinen) MS-tauti, jossa oireisto etenee ilman selkeitä pahenemisvaiheita heti taudin alusta lähtien.
– Puolet kaikista sairastuneista ei tarvitse apuvälinettä liikkumiseen vielä 15–20 vuoden kuluttua diagnoosin saatuaan. Monet potilaat saattavat olla työelämässä vanhuusikään saakka. Tauti on hyvin monimuotoinen ja etenee niin yksilöllisesti, että ennustetta ei kenenkään kohdalla voida sanoa, kertoo Ruutiainen.

Lääkehoito on tärkeää aloittaa heti diagnoosista. Lääkkeitä tautiin on olemassa kymmeniä. Niiden tarkoituksena on hillitä immunologista virhetapahtumaa eli estää tai vähentää valkosolujen pääsy keskushermostoon.

Lääkkeitä otetaan pistoksina ja muutamaa valmistetta myös tablettina. Yleisimmät sivuoireet ovat pistoskohtien ihovauriot, flunssan kaltaiset oireet ja maksan vajaatoiminta.

Yhteistyö fysioterapeutin kanssa alkaa jo taudin toteamisesta.

Influenssarokotusten ottaminen on tärkeää, koska influenssa saattaa pahentaa oireita.

Fysioterapeutti kannustaa löytämään oikeat lajit liikkumiseen, sillä reipas liikunnallinen aktiviteetti ja kunnon kohottaminen helpottavat potilasta. Monille on apua joogasta, kestävyysharjoittelusta ja lantionpohjan lihasten harjoittelusta.

Taudin edetessä fysioterapeutti auttaa liikkeiden virhetoimintojen kompensoinnissa. Jos sairaus invalidisoi vakavasti, fysioterapeutti hoitaa spastisuutta lihaksistossa.

Fysioterapeutin ja hoitavan lääkärin lisäksi voidaan tarvitaan esimerkiksi uroterapeuttia, psykoterapeuttia, ravintoterapeuttia, toimintaterapeuttia ja sosiaalialan ammattilaisia.

Tauti on niin monisyinen, että kuntoutus räätälöidään jokaisen sairastuneen mukaan yksilöllisesti. Myös vertaistukea on hyvin saatavilla. Lähes jokainen sairastunut kuuluu johonkin potilasyhdistykseen.

Työkyvyttömyyseläkkeelle jäädään keskimäärin kymmenen vuoden päästä diagnoosin saamisesta.

Työkyvyttömyyteen johtaa esimerkiksi tautiin kuuluva uupumus, lämpöherkkyys ja lihasväsymys.
– Potilaan omahoito on tärkeää. Kannustan aina aloittamaan liikunnan ja lopettamaan tupakoinnin. Myös influenssarokotusten ottaminen on tärkeää, koska influenssa saattaa pahentaa oireita. Jos hoitaja kohtaa työssään MS-tautipotilaan, häntä kannattaa tukea lääkehoidossa ja kannustaa aktiivisuuteen.

MS-liitto ja Käypä hoito

MS-taudin oireet

  • Liikeratojen vaurion aiheuttama raajojen lihasheikkous ja spastisuus.

  • Tuntoratojen vaurion aiheuttama, keskushermostoperäiseksi sopiva tuntopuutos, parestesia tai neuralgia.

  • Raajakoordinaation häiriöt ja ataksia, jotka ilmenevät esimerkiksi kävelyvaikeutena ja tasapainohäiriöinä.

  • Huimaus

  • Kaksoiskuvat

  • Virtsarakon ja suolen toimintahäiriöt

  • Poikkeava uupumus (fatiikki)

  • Ylempien aivotoimintojen häiriöt

  • Oireet riippuvat tulehduspesäkkeiden sijainnista keskushermostossa.

Teksti Maija Joutjärvi

Julkaistu Tehy-lehdessä 16/2014. Päivitetty 27.12.2017

 

Mainos
Mainos