Ongelma korostuu, jos opiskelija ei asu opiskelupaikkakunnallaan. Haaveet harjoittelupaikasta kotipaikan läheltä voi yleensä unohtaa, sillä aluksi järjestelmä päästää hakemaan vain koulun lähellä olevia paikkoja. Kun haku muualle avautuu, tarjolla on yleensä ei-oota.
”Ensinnäkin on typerintä typeryyttä, että harjoittelupaikkojen varausjärjestys menee koulun sijainnin mukaan. Nykyään on esimerkiksi runsaasti monimuotototeutuksia, ja opiskelijat eivät välttämättä asu lähelläkään omaa korkeakouluaan.” – Terveydenhoitajaopiskelija
Tilanteen helpottamiseksi on kehitetty oppilaitoksissa epävirallisia ratkaisuja. Joissakin opiskeluryhmissä paikkojen jakamisesta sovitaan keskenään etukäteen.
”Pääsääntöisesti olemme sopineet oman ryhmän kanssa etukäteen, mitä kukakin varaa.” – Röntgenhoitajaopiskelija
Erään kätilöopiskelijan mukaan hänen oppilaitoksessaan on puolestaan kirjoittamaton sääntö, jonka mukaan jokainen tekee vähintään yhden harjoittelun toisella paikkakunnalla, jotta paikat riittäisivät kaikille.
Paikkaa etsimässä
Osa opiskelijoista ottaa yhteyttä suoraan työpaikkoihin.
”Otin yhteyttä muutamaan Jobiilin ulkopuoliseen paikkaan, ja sain viimein harjoittelupaikan useiden yhteydenottojen jälkeen.” – Sairaanhoitajaopiskelija
Oma-aloitteisuudesta ei ole aina hyötyä. Työpaikat eivät välttämättä vastaa tai ne ilmoittavat, että harjoittelupaikat on jo täytetty.
Yksi vastaaja oli opetellut harjoittelupaikan varaamista etukäteen.
”Olen harjoitellut paikan hakua monta tuntia ja keksinyt kikkoja, joilla säästän sekunteja. Tällä tavalla olen saanut melkein aina paikat, jotka haluan.” – Ensihoitajaopiskelija
Aiemmasta työkokemuksesta voi olla hyötyä silloin, kun harjoittelupaikkaan kelpaavat vain loppuvaiheen opiskelijat.
”Olen laittanut paikkaan sähköpostia, jossa olen kertonut olevani lähihoitaja, jolla on takana useampi vuosi töitä. Tämän perusteella ovat ottaneet sitten harkkaan.” – Sairaanhoitajaopiskelija
Satojen kilometrien päähän
Harjoittelupaikan saaminen voi tarkoittaa lähtöä toiselle paikkakunnalle, jopa satojen kilometrien päähän.
Kyselyyn vastanneista lähes 200 opiskelijasta 60 kertoi tehneensä harjoittelun yli sadan kilometrin päässä koulustaan. Heistä kolme neljästä etsi itselleen myös asunnon harjoittelupaikkakunnalta. Jotkut kertoivat vastauksessaan, että työnantaja auttoi asunnon saamisessa.
Lisäksi 30 vastaajaa oli ollut harjoittelussa 50–100 kilometrin päässä. Heistä joka kolmas muutti harjoittelun ajaksi harjoittelupaikkakunnalle.
Kaukana suoritettava harjoittelu tietää opiskelijalle yleensä lisäkustannuksia.
”Harjoittelujen suorittaminen toisella paikkakunnalla on ollut mahdollista vain siksi, että minulla on ollut omien verkostojen kautta mahdollisuus majoittua maksutta. Ilman tätä mahdollisuutta en olisi välttämättä voinut ottaa vastaan harjoittelupaikkoja kauempaa, sillä majoitus- ja matkakulut olisivat muodostuneet liian suuriksi.” – Sairaanhoitajaopiskelija
Toinen vastaaja kuvasi, kuinka harjoittelu toisella paikkakunnalla vaikuttaa koko muuhun elämään.
”Kun on valmis lähtemään useiden satojen kilometrien päähän opiskelukaupungista, harjoittelupaikkoja on hyvin saatavilla. Itse olen hyödyntänyt kotikaupunkia ja vanhempien luona majoittumista. Näissä tilanteissa opiskelukaupunkiin rakentunut elämä täytyy laittaa ’tauolle’ ja järjestellä esimerkiksi harrastukset uudelleen.” – Suuhygienisti
