Omahoitajalla on koko homma hyppysissä – näin hoidon jatkuvuutta yritetään parantaa eri puolilla Suomea

Erilaisia omahoitaja- ja omalääkärimalleja kokeillaan monella hyvinvointialueella. Sairaanhoitaja Henriikka Priha on ensimmäinen, joka on työskennellyt yrittäjäpohjalta toimivan omalääkärin työparina.

Kuvateksti
Sairaanhoitaja Henriikka Priha työskentelee yrittäjäpohjalta toimivan omalääkärin työparina Espoossa.
Kuva: Kirsi Tuura / Helena Syrjä

Länsi-Uusimaa: Yrittäjälääkärin työparina

Työpaikkailmoituksessa haettiin kehittämismyönteistä, innostunutta hoitajaa, jolla on halukkuus ja palo muutokseen. Kun sairaanhoitaja Henriikka Priha näki ilmoituksen, hän ajatteli heti, että tuo Kalajärven terveysasemalla Espoossa sijaitseva työpaikka on hänen.

Kyseessä on Länsi-Uudellamaalla pilotoitu omalääkärimalli, jossa lääkäri toimii ammatinharjoittajana terveyskeskuksen tiloissa ja hänen työparinaan on hyvinvointialueen palkkalistoilla oleva sairaanhoitaja. Mallia laajennetaan Kalajärven terveysasemalta muuallekin Länsi-Uudellemaalle.

Väestövastuualueeseen kuuluu 1 100 asukasta. He kaikki ohjautuvat hoidon tarpeen arvioon Henriikalle. Pieni osa kävelee suoraan paikan päälle, jolloin Henriikka tekee hoidon tarpeen arvion työhuoneessaan.

Mallissa hoitajan työnkuva on laaja, sillä se kattaa kaikki hoitoa tarvitsevat alueen asukkaat sairaudesta riippumatta. Myös päivystykselliset asiat kuuluvat lääkäri–hoitaja-työparille.

”Tavallisestihan terveysasemilla on hoitajia, jotka ovat erikoistuneet vaikkapa diabeteksen tai astman hoitoon ja heille ohjautuvat nämä asiakkaat. Minulle tulevat kaikki, joten osaamista tarvitaan. En sano, että tiedän kaikesta jo kaiken. Opin joka päivä uutta.”

Henriikalla on neljännesvuosisadan kokemus hoitoalalta. Aiemmin hän on työskennellyt lähihoitajana vuode­osastoilla ja sairaanhoitajana pienellä terveysasemalla.

Vastuun lisäksi työhön kuuluu vapaus. Lääkäri–hoitaja-työpari voi suunnitella työpäivänsä itsenäisesti. Henriikalla on ollut vastaanottoja keskimäärin 4–6 päivässä. Puheluja on päivässä kymmenkunta. Jos aikaa jää, hän hoitaa terveysaseman muuta asiakasvirtaa.

Hoitaja ja lääkäri työskentelevät vierekkäisissä huoneissa. Yhteisvastaanottoja heillä ei ole. Henriikka korostaa, että työparityöskentelyssä tärkeintä on kommunikaatio – asioista on juteltava ja sovittava yhdessä.

”On mietittävä, miten mikäkin tapaus hoidetaan asiakkaan parhaaksi. Jos molemmat puksuttavat kuin juna eteenpäin vilkuilematta sivuille ja miettimättä kaveria, silloin mennään metsään.” 

Plussia on valtavasti. Hoidon jatkuvuus toteutuu paljon paremmin kuin perinteisessä mallissa.

Palkkauksessa on lisä, joka perustuu hoidon tavoitettavuuteen ja saatavuuteen eli siihen, kuinka nopeasti asiakkaan soittopyyntöön vastataan ja kuinka nopeasti hän pääsee hoitoon. Kalajärven omalääkärimallissa kiireettömään hoitoon on päässyt viikossa.

”Plussia on valtavasti. Hoidon jatkuvuus ja saatavuus toteutuvat paljon paremmin kuin perinteisessä mallissa. Minun on vaikea nähdä, että asiakkaalle olisi mitään hyötyä siitä, että hän joutuu odottamaan kiireetöntä vastaanottoa yli kuukauden.”

Henriikka huomauttaa, että omalääkärimallissa myös hoidon laatu on parempi.

”En tarkoita, etteikö meillä olisi valtavan ammattitaitoisia lääkäreitä ja hoitajia perusterveydenhuollossa, mutta jos lääkäri ja hoitaja vaihtuvat koko ajan, hoidon laatu jää auttamatta heikommaksi.”

Asiakkailta tullut palaute on ollut kannustavaa.

”He ovat olleet kiitollisia ja helpottuneita siitä, että heillä on omalääkäri ja omahoitaja ja että apua on saatavissa nopeasti.”

Mallin heikkoutena Henriikka näkee sen haavoittuvuuden. Jos lääkäri tai hoitaja esimerkiksi sairastuu, ei hoitoon pääsy ja hoidon jatkuvuus toteudu enää samalla tavalla.

Sairaanhoitajat Maria Eloniemi ja Jarno Friimäki.
Sairaanhoitajat Maria Eloniemi ja Jarno Friimäki toimivat omahoitajina Oulussa.

Pohjois-Pohjanmaa: Omahoitajan ja omalääkärin yhteistyötä

Tuiran ihmeeksikin kutsuttu Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueen (Pohde) uusi käytäntö perustuu omalääkärin ja omahoitajan työparityöskentelyyn.

Mallin kehittäminen alkoi Tuiran sote-keskuksesta Oulusta ja toissa syksynä se laajeni muuallekin. Tällä hetkellä runsaalle 70 prosentille väestöstä on nimetty oma lääkäri ja hoitaja. Hoidon jatkuvuusmalli koskee vain kiireetöntä hoitoa.

Sairaanhoitajat Maria Eloniemi ja Jarno Friimäki pitävät uudenlaista työtapaa aiempaa mielekkäämpänä ja tehokkaampana.

”Kun potilaat tulevat tutuiksi, ei tarvitse joka kerran käydä läpi potilaan tarinaa alusta asti tyyliin ’jo muinaiset roomalaiset’. Myös hoidon linja pysyy selkeänä ja päällekkäinen työ vähenee”, Jarno sanoo.

”Pahimmillaanhan tilanne on se, että hoitajat konsultoivat eri lääkäreitä samoista asioista, ja tulos on sillisalaattia. Tässä mallissa hoitaja pitää hyppysissään tietyn potilaan koko hoidon ja konsultoi yhtä ja samaa lääkäriä”, Maria lisää.

Omahoitajan työssä korostuu hoitajan työn laatu ja vastuu. Maria ja Jarno kertovat, että kun mallia kehitettiin Kaakkurin-Oulunsalon alueella, joitakin hoitajia pelotti se, että onko jatkossa osattava hoitaa kaikenlaisia potilaita.

Näin ei ole, sillä kaikki väestövastuualueen asukkaat eivät ohjaudu omahoitajalle. Tietyt asiakkaat, kuten insuliinihoitoa saavat diabeetikot ja astmaa sairastavat, ohjataan edelleen näiden sairauksien hoitoon erikoistuneille hoitajille.

Hoidon jatkuvuusmalliin kuuluu myös joka toinen viikko pidettävä yhteinen työpariaika, jossa lääkäri ja hoitaja tapaavat kasvokkain ja käyvät läpi potilaiden asioita yhdessä. 

”Meille hoitajille on hyvin tärkeää, että on näitä tapaamisia omalääkärin kanssa. Moniongelmaisten asiakkaiden, kuten mielenterveys- ja päihdepotilaiden kanssa, ovat mahdollisia myös yhteisvastaanotot ”, Maria mainitsee.

Yhteistyö lääkäreiden kanssa on parantunut entisestään.

Maria ja Jarno huomauttavat, että heillä hierarkia on aiemminkin ollut vähäistä ja yhteistyö lääkäreiden kanssa toimivaa, mutta uuden toimintamallin myötä yhteistyö on parantunut entisestään.

”Voi vaikka lounaalla huikata lääkärille, että hei – se meidän yhteinen potilaamme kävi tänään vastaanotolla ja tätä ja tuota sovimme”, Maria sanoo.

Haasteita hoidon jatkuvuudelle aiheuttavat lääkäri- ja hoitajapula sekä henkilökunnan vaihtuvuus. 

Väestövastuualueet ovat isoja, eikä lääkärille edelleenkään pääse tuosta vain. Hoidon arvio on tiukkaa.

”Nyt kun hoitotakuu piteni kolmeen kuukauteen, me melkein pääsemme siihen”, Jarno sanoo.

Tulokset Tuirasta ovat olleet lupaavia. Palveluiden kokonaistarve on vähentynyt, ja myös lähetteet erikoissairaanhoitoon ovat vähentyneet. Saman suuntaisia tuloksia on jo nähtävillä muualtakin. 

”Kustannushyötyjä ei ole vielä tässä vaiheessa laskettu tarkasti koko Pohteen osalta. Toiminnan kehittäminen jatkuu tulevina vuosina. Mallia on kehitettävä niin, että useammat saavat asioida omahoitajillaan- ja lääkäreillään. Siihen tarvitaan lisää pysyviä ammattilaisia”, sanoo projektipäällikkö Essi Järvinen, joka vastaa hankkeesta Pohteen alueella.

Pilotteja siellä ja täällä

Hoidon jatkuvuutta pyritään parantamaan erilaisilla kokeilulla. Tässä joitakin:

  • Länsi-Uusimaa: Hoidon jatkuvuuden ammatinharjoittajamalli
  • Pohjois-Pohjanmaa: Hoidon jatkuvuusmalli ja mallia tukevat digitaaliset ratkaisut Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueella
  • Pohjois-Savo: OmaTiimi Pohjois-Savossa
  • Varsinais-Suomi: Taimi-hanke
  • Päijät-Häme: Hoidon jatkuvuusmalli Päijät-Häme
  • Satakunta: Satakunnan omalääkäri 2.0
  • Kainuu: Hoidon jatkuvuuden turvaajat – omalääkäri ja omahoitaja