Suuri ongelma on se, ettei koulutuksien ohjelmaa mietitä tarpeeksi oppimisen näkökulmasta. Koulutukset ovat kalliita. Jos niistä ei saada tavoiteltua hyötyä, ne menevät osin hukkaan.
Koko päivän kestävä tilaisuus, jossa käsitellään valtavaa tekstimäärää, on huono ratkaisu.
Usein kaikki tietyn yksikön ihmiset halutaan pakottaa samaan koulutukseen. Jos joku tarvitsee esimerkiksi jotakin raportointiohjelmaa tai laitetta vain kerran kuussa tai harvemmin, järkevämpää olisi, jos hänen ei tarvitsisi kouluttautua siihen vastentahtoisesti vaan hän saisi tarvittaessa apua muilta. Hän voi olla hyvin kiinnostunut jostakin toisesta, omaa työtä tukevasta koulutuksesta.
3. Miten opin tehokkaasti?
Paikan, missä opitaan, tulee olla rauhallinen. Itseopiskellessa ei voi tehdä samaan aikaan muuta työtä, kuten päivystää puhelimessa. Keskeytykset pitää minimoida.
Kokonaisen koulutuspäivän sijaan on parempi, että opittava asia omaksutaan pala kerrallaan. Ihmiset oppivat tehokkaasti videoiden avulla tai kun näytetään, miten uusi asia tehdään ja sitten harjoitellaan itse. Kun oppimista jaetaan useammalle päivälle, mieleenpainaminen helpottuu aivojen järjestellessä uutta tietoa nukkuessa.
Koulutusmateriaalia pitää voida kerrata ja opiskella itsekseen. Aina kannattaa tehdä omaan työhön soveltuvia muistiinpanoja. Samaa työtä tekevät voivat tehdä ja hyödyntää myös yhteisiä muistiinpanoja. Työnantajan tulee tarjota lisäksi lähitukea, josta asioista voi tarvittaessa kysyä.
Koulutuksen pitää olla myös oikea-aikaista. Usein koulutetaan liian aikaisin, jolloin asiat ovat jo unohtuneet, kun niitä tarvitaan.
4. Miten paljon motivaatio vaikuttaa?
Koko oppiminen lähtee halusta oppia. On hienoa, jos hoitotyöntekijä haluaa kouluttautua lisää ja siihen annetaan mahdollisuus. Milloinkaan ei voi kouluttautua liikaa. Jos koulutus ei ole vapaaehtoista, ihmiset kannattaa kouluttaa vain niihin asioihin, joita he tarvitsevat työssään oikeasti. Kun jokin uusi asia pitää hallita jokapäiväisessä työssä, ihmisten motivaatio oppimiseen on yleensä hyvä.
5. Lisääkö oppiminen työssä jaksamista?
Ehdottomasti. Se, että on innostunut kehittämään omaa työtään, on yhteydessä työssä jaksamiseen. Ihminen kokee, että hän pystyy vaikuttamaan omaan työhönsä ja opiskelun tuomilla uusilla ideoilla on merkitystä. Tämä edellyttää, että myös työnantaja suhtautuu myönteisesti opiskeluun.
6. Entä jos en opi? Mistä voi olla kysymys?
Tunne siitä, ettei ole oppinut koulutuksessa juuri mitään, on varsin tavallinen. Usein koulutus on ollut silloin huonolaatuista: kouluttaja on vastahakoinen eikä omaa pedagogisia taitoja, materiaalit ovat kehnoja, oppimistilanne on täynnä häiriötekijöitä tai opiskelutapa vääränlainen. Kouluttaja saattaa myös olettaa virheellisesti, että tietyt asiat ovat ihmisillä hallussa. Jos näin ei ole, koko koulutus menee osalta hukkaan. Tällöin kannattaa ehdottomasti antaa palautetta kouluttajille ja koulutuksen tilaajille.
Työelämässä on paljon oppimisvaikeuksista kärsiviä työntekijöitä, vaikka he eivät itse edes tiedä sitä. Heillä voi olla oma tapansa oppia, mikä tulisi voida tuoda rohkeasti esiin. Vaikka valtavan pumaskan lukeminen ei onnistu, he voivat oppia hyvin toisen näyttäessä tai lyhyiden ohjeiden ja videoiden avulla.
7. Miten tuen oppimistani elintavoilla?
Opiskeluun kannattaa suhtautua samalla tavalla kuin näyttelijä ensi-iltaan tai urheilija suureen koitokseen. He haluavat olla niissä parhaimmillaan.
Aivojen toiminta heikkenee, jos verensokeri laskee liian alas tai nousee liian korkealle. Verensokeri kannattaa pitää tasaisena syömällä riittävän usein ja riittävän pieniä annoksia päivän mittaan. Suosi hitaita hiilihydraatteja.
Laadukas ja kestoltaan riittävän pitkä uni auttaa uusien asioiden mieleen painamisessa. Arvosta siis untasi. Rauhoita iltasi yhdestä kahteen tuntia ennen nukkumaanmenoa. Jos sinulla on univaikeuksia, etsi niihin apua. Työterveyshuollon lääkkeettömän unettomuuden hoidon kursseista on saatu hyviä kokemuksia.
Liikunta ja fyysinen aktiivisuus lisäävät aivojen dopamiinituotantoa. Paras tapa tukea oppimistaan on liikkua kolmesti viikossa niin, että tulee hiki ja hengästyy sekä harrastaa muuta aktiivista tekemistä. Aivotutkimuksissa on korostunut erityisesti arkiaktiivisuus. Aktiivinen tekeminen voi olla vaikkapa koiran ulkoilutusta tai pihan haravointia. Istumista kannattaa välttää.
8. Oppiiko ikääntyväkin?
Kokeneiden työntekijöiden laaja osaaminen auttaa oppimisessa. Heillä uudet asiat tulevat käytännössä koetellun vanhan tiedon päälle. Tuttuun osaamiseen lisätään pieni pala toisin kuin nuorilla, joille kaikki on lähes uutta.
Kokeneet työntekijät ovat nähneet vuosien ja vuosikymmenten aikana valtavia muutoksia, oppineet ja sopeutuneet niihin. Miettikää, mikä matka on ollut esimerkiksi kirjoituskoneista nykyisiin tietoteknisiin järjestelmiin. Arvostakaa siis itseänne!
Minna Huotilainen on Helsingin yliopiston kasvatustieteen professori ja aivotutkija. Häneltä on ilmestynyt vastikään kaksi teosta: Näin aivot oppivat, PS-kustannus 2019, sekä Mona Moisalan kanssa Keskittymiskyvyn elvytysopas, Tuuma 2018.
Teksti Merja Perttula
