Tehohoitaja Markus Pikkarainen työskentelee ambulanssilentokoneessa.
Ambulanssilentokone kiihdyttää Tromssan lentokentän kiitoradalla, ja kohta ilmaan nousee kolarilaissyntyinen tehohoitaja Markus Pikkarainen. Hän työskentelee Norjan kansallisen ilma-ambulanssipalvelun lentokoneessa jo kymmenettä vuotta.
Ambulanssilentokone on korvaamaton apu Norjassa, jossa etäisyydet ovat pitkiä. Esimerkiksi syrjäisille Huippuvuorille kestää Tromssasta lentokoneella 2,5 tuntia suuntaansa. Säät yltyvät välillä hurjiksi.
– Olen niin tottunut turbulenssiin, että minua ei häiritse, vaikka kone tärisisi kuin pesukone. Työ on minulle napakymppi, sillä ensihoito ja tehohoito ovat tässä samassa paketissa.
Markusta viehättää työn vaihtelevuus. Potilaita on vastasyntyneistä vanhuksiin. Koskaan ei tiedä, millaisia potilaita päivä tuo tai mihin päin Norjaa päätyy. Aina ei ole edes varmaa, pääseekö työvuoron jälkeen heti kotiin. Sää voi muuttua äkkiä lentokelvottomaksi.
Pääasiassa Markus tekee töitä maan sisäisillä ambulanssilennoilla, mutta silloin tällöin sairastuneita ja loukkaantuneita turisteja siirretään kotimaihinsa muihin Pohjoismaihin.
Ambulanssilentokone Beech KingAir B250 herättää Markuksen kollegoissa kiinnostusta. Viimeksi koneeseen halusi kurkistaa suomalaiskollega, kun kone oli käymässä Suomessa – hämmästeltyään ensin sitä, että norjalaiskoneesta astuikin ulos maanmies.
Liikelennoilla vastaavassa pienkoneessa olisi 12 matkustajapaikkaa, mutta ambulanssikoneen matkustamossa on kolme istumapaikkaa ja kaksi potilaspaikkaa. Potilas tuodaan koneeseen sisälle patjalla, josta hänet liu’utetaan koneen paareille.
Elvytystilanteissa tulee apuun lentokoneen perämies.
Yleensä Markus on lentokoneen ainoa hoitaja, mutta esimerkiksi elvytystilanteissa lentokoneen perämies tulee apuun ennen kuin paineluelvytyslaite on valmiina käyttöön. Joskus mukana lentää lääkäri, ja psykiatrisia potilaita saattaa hoitoon myös poliisipartio.
Varusteiltaan ambulanssilentokonetta voi verrata hyvin varusteltuun suomalaiseen lääkäriambulanssiin. Mukana kulkevat niin hengityskoneet, ruiskupumput kuin laaja lääkevalikoimakin. Viime vuonna potilaan luokse lensivät kerran myös kirurgi ja sydän-keuhkokone.
Korona-aikaan on varauduttu helikopterilla ja lentokoneella, jotka on varustettu siirrettävällä ja alipaineistetulla EpiShuttle-eristysyksiköllä. Toistaiseksi Markus on ainoastaan treenaillut tällaisessa koneessa työskentelyä.
Työ lentokoneessa on hyvin itsenäistä. Oikeudet ovat tavallista laajemmat: tehohoitaja voi aloittaa esimerkiksi potilaan lääkityksen.
Päästääkseen töihin ambulanssilennoille tehohoitajalla täytyy olla erikoistumisen jälkeen vähintään kolmen vuoden työkokemus. Myös terveydentilan ja fyysisen kunnon on sovelluttava lentotyöhön. Ennen töiden aloittamista järjestetään ilmailulääketieteen koulutus, joka perehdyttää G-voimiin ja hoitotyöhön paineistetussa ilmassa.
Erilaiset potilastapaukset voivat muuttaa lentokorkeutta. Esimerkiksi paineilmarintapotilas täytyy kuljettaa huomattavasti tavallista matalammalla lentokorkeudella, kolmen tuhannen metrin korkeudella merenpinnasta.
Hypotermiapotilaita on Norjassa paljon enemmän kuin monessa muussa paikassa. Yksi kiitollisimmista keikoista oli se, kun syvästi alilämpöinen, hieman alle 16-asteinen potilas selvisi lennolla usean tunnin elvytyksen jälkeen sairaalahoitoon ja parani työkykyiseksi.
Kerran Markus ja potilas sopivat leikkisästi, etteivät enää tapaisi samalla lentoreitillä. Markus oli ollut kuljettamassa potilasta vähän aiemmin sairaalaan, ja nyt hän oli viemässä tätä jatkohoitoon kotikaupungin sairaalaan.
Markus on työskennellyt lähes kolmekymmentä vuotta tehohoidon parissa Norjassa.
Kun hän valmistui aikoinaan sairaanhoitajaksi Vaasasta, lamavuodet pätkätöineen painoivat päälle. Ensimmäinen työpaikka oli kotiseudulla Kolarin ambulanssissa, mutta määräaikaisuus kyllästytti. Tutkiva ja innostuva mieli kaipasi uutta.
Tiedusteltuaan sujuvalla ruotsilla töitä Hammerfestistä, hänet toivotettiin saman tien tervetulleeksi vakituiseen työsuhteeseen sairaalan teho-osastolle. Pieni sairaala ei ollut Markuksen mielestä kuitenkaan riittävän kiinnostava ammatillisesti, joten hän haki vuoden kuluttua töihin Oslon yliopistollisen sairaalan sydän- ja rintaelinkirurgian teholle. Siellä vierähti viisi vuotta.
– En ole koskaan työskennellyt tavallisella vuodeosastolla. Pidän siitä, että voin keskittyä yhteen potilaaseen, Markus miettii.
Ylitöitä oli niin paljon kuin ehti tehdä, enimmillään 500 tuntia vuodessa. Erään kolmen viikon yövuoroputken päätteeksi Markus irtisanoutui. Nukkuminen oli alkanut käydä vaikeaksi, ja hän mietti, että ehkä elämässä voisi tehdä muutakin kuin töitä.
Rauhanturvaajana oppi pitämään pään kylmänä.
Markus lähti lomalle Karibialle. Soittaessaan sieltä kotiin hän kuuli, että Puolustusvoimilta oli tullut odotettu kirje. Seuraavassa kuussa hän oli jo rauhanturvaajana Libanonissa. Myöhemmin häntä pyydettiin vielä Kosovoon. Välillä Markus ehti palata uuteen työpaikkaansa teholle Tromssaan, kunnes hän otti virkavapaata viimeiseen operaatioonsa Afganistanissa 2004.
Maailman kriisipesäkkeistä saadusta kokemuksesta on hyötyä nykyisessä työssä.
– Rauhanturvaajana oppi pitämään pään kylmänä.
Puolet työajastaan Markus työskentelee Pohjois-Norjan yliopistollisen sairaalan teho-osastolla Tromssassa.
– Kyseessä on hyvä kombo. Osaaminen ja sorminäppäryys voisivat vähitellen kärsiä, jos työskentelisi vain lentokoneessa.
Työvuorot ambulanssilentokoneessa ovat kaksitoistatuntisia. Viiden tai kuuden työvuoron jälkeen on yleensä viikon vapaa. Se on iso bonus kahden lapsen isälle, joka toimii myös luottamusmiehenä.
Ammattiyhdistystoimintaan Markus naurahtaa ajautuneensa puolivahingossa. Viime vuonna hän oli esillä laajasti norjalaismediassa ilma-ambulanssin henkilöstön luottamusmiehenä. Hän nosti esiin vakavia turvallisuusriskejä, jotka huolestuttivat henkilöstöä monivuotisen ambulanssilento-operaattorin vaihduttua.
Ambulanssilentokoneen hoitaja on täällä ainoa hoitoalan työ, johon on jonoa.
Sairaalan puolella Markus toimii sairaanhoitajien varapääluottamusmiehenä. Korona-aikana työnantaja ei palkannut aluksi sijaisia. Tehohoitajat joutuivat tekemään alkusyksyyn asti enemmän yövuoroja ja viikonloppuja sekä luopumaan korvausvapaista. Onneksi sovintoratkaisu löytyi.
– Moni kokenut tehohoitaja väsyi ja irtisanoutui. Kohta heistä alkaa olla jo pulaa.
Tehohoitajan vuosiansio kaikkine ikälisineen on Markuksen mukaan noin 538 000 Norjan kruunua eli noin 50 000 euroa.
Yhteiskunnallinen vaikuttaminen ollut antoisaa mutta aikaa vievää. Markus on saanut äänensä kuuluville mediassa ja päässyt politiikkojen puheille. Mielessä on käynyt, pitäisikö hoitotyö lentokoneessa jättää kokonaan.
– Toisaalta ambulanssilentokoneen hoitaja on täällä ainoa hoitoalan työ, johon on jonoa. Kovin moni ei lopeta ennen eläkeikää.
