Sanoitko taas kyllä, vaikka olisit halunnut sanoa ei?

Ein sanominen on hyvä vastalääke stressille.

Kuvateksti
Rajojen asettaminen ja ein sanominen on monelle vaikeaa, sillä toiselle ei haluta tuottaa pettymystä. Kuvitus: Karoliina Pertamo

Oikeasti olisit halunnut kieltäytyä, mutta menit taas lupautumaan. Tunnistatko tilanteen?

Ehkä olet kiltti ja joustava ihminen. Haluat auttaa muita, mutta samalla toivot, että muut pitävät sinusta. Vai tunnistatko itsessäsi uhrautujan piirteitä: teet muidenkin töitä, mutta huokailet ja annat toisten ymmärtää, miten raskasta kaikki on?

Saatat olla myös ihminen, joka vaatii paljon itseltään. Kun pomo pyytää venymään, pakkohan sinun on pärjätä. Vai onko työpaikallasi niin huono ilmapiiri, ettet uskalla kieltäytyä, ettet joutuisi huonoon valoon?

Ein sanomista kannattaa opetella, sillä tutkimusten mukaan tunnolliset ja kiltit ihmiset sairastuvat usein uupumukseen.

– Tekemisilleen kannattaa oppia asettamaan rajoja. Kiltin tytön syndroomasta puhutaan paljon, mutta kieltäytyminen voi olla yhtä vaikeaa tunnollisille miehille, sanoo filosofian maisteri, valmentaja Heidi Alamikkelä.

Elämässä on paljon asioita, jotka tuntuvat epämiellyttäviltä, mutta jotka on vaan pakko tehdä. Ein sanomisessa ei olekaan kysymys tästä. Sekä työhön että muuhun elämään kuuluvat velvollisuudet tulee hoitaa.

Pitää olla kuitenkin tarkkana, jos työtehtäviin aletaan sisällyttää sellaista, joka ei niihin sopimuksien mukaan kuulu ja josta ei makseta palkkaa.

– Jatkuvasti muuttuvassa työelämässä pitää toki kehittyä ja oppia uutta, mutta kuormitus ei saa kasvaa liian isoksi.

Työnantajalla on jo lain mukaan velvollisuus huolehtia jokaisen jaksamisesta. Työntekijälle jää silti vastuu kertoa kuormittavasta tilanteestaan esimiehelleen, sillä muuten esimies ei välttämättä tiedä siitä. On parempi kertoa kuin jatkaa hammasta purren ja uupua.

– Käykää esimiehen kanssa läpi tehtävien kiireellisyysjärjestys ja sopikaa, mitkä pitää tehdä ensin ja mitkä jätetään myöhemmäksi. Miettikää yhdessä myös vaihtoehtoja, miten tehtäviä voisi järjestää uudelleen, Heidi Alamikkelä opastaa.

Rajojen asettamiseen kuuluu myös se, että osaa sulkea pois turhia häiriötekijöitä työpäivän aikana, jotta pystyy tekemään työnsä keskittyneesti. Myös työ- ja vapaa-ajan erottaminen on tärkeää: työmurheita ei kannata viedä vapaalle vaan nauttia muusta elämästä.

Tiimityössä toisten auttaminen on hyvä asia, kunhan tekee sen vilpittömästi ja saa vastavuoroisesti apua. Tilanne on eri, jos kollega yrittää ujuttaa hoidettavaksesi jatkuvasti omia töitään. Silloin pitää osata kieltäytyä ystävällisesti: ”Nyt en ennätä. Voitko tehdä itse tai voitko pyytää toiselta.” ”Nyt minulla on niin paljon omissa töissäni. Katsotaanko sitten myöhemmin.”

– Jos työtehtävät jakautuvat epätasaisesti, asiasta pitää keskustella ja työkuormia muuttaa. Se on pitempi projekti. Kukaan ei voi tietenkään jättää yhtäkkiä töitä tekemättä. Terveysalalla potilaat pitää hoitaa.

Rajojen asettaminen ja ein sanominen on monelle vaikeaa, sillä toiselle ei haluta tuottaa pettymystä. Sitä voidaan jopa pelätä. ”Mitä jos toinen suuttuu?” ”Jäänkö ulos ryhmästä?”

– Näin voi joskus käydä, mutta omien kokemusteni mukaan tällaiset pelot ovat ylimitoitettuja. Ein sanomisesta seuraa yleensä voittopuolisesti hyvää.

Tiimityössä toisten auttaminen on hyvä asia, kunhan tekee sen vilpittömästi ja saa vastavuoroisesti apua. 

Työntekijän itsetunto vahvistuu, kun hän rohkenee puolustaa oikeuksiaan. Hallinnantunne lisääntyy ja kiireentuntu vähenee. Stressille ein sanominen on hyvä vastalääke.

– Ein sanomisen tarkoitus on herättää sinut huomaamaan, että voit muuttaa itseäsi ja tilannetta, missä olet. Opit, ettei sinun tarvitse aina joustaa. Myös ihminen, joka tukeutuu sinuun jatkuvasti, oppii keksimään muita ratkaisuja.

Kaikki eivät välttämättä pidä muutoksestasi. Tilanne voi olla vaikea, jos esimiehesi tai työkaverisi on narsistinen ja epäjohdonmukainen. Esimies saattaa kieltäytyä kuuntelemasta, ja kollega voi alkaa piikitellä ja lietsoa eripuraa.

– Jos näin käy, pitää miettiä muita keinoja. Ikävän työkaverin tapauksessa voi ottaa yhteyttä esimieheen, ja esimiehestä voi kertoa ylemmälle taholle tai työterveyshuoltoon. Joskus on parempi vaihtaa työpaikkaa.

Työhistoria seuraa usein mukana. Heidi Alamikkelä on huomannut, että huonon johtajan lähellä työskennelleillä on myöhemminkin muita korkeampi kynnys omien rajojen asettamiseen.

Myös lapsuuden kokemuksilla on merkitystä. Jos lapselta on vaadittu mukautumista ja kiltteyttä, kieltäytymisestä voi seurata aikuisena voimakkaita syyllisyydentunteita: ”Olenko laiska tai itsekäs, kun en suostunut?”

– Syyllisyys on opittu ajattelutapa. Ihminen kokee, ettei hänellä ole oikeutta kieltäytyä. Syyllisyydentunteet saavat ihmisen sairastumaan marttyyritautiin.

Aina ei tarvitse olla suosittu henkilö tai pärjätä joka tilanteessa.

Jos huomaat käyttäväsi jatkuvasti sellaisia ilmaisuja kuin ”joudun aina hoitamaan”, ”en koskaan pääse minnekään” tai ”en koskaan saa kiitosta”, on aika muuttaa suhtautumista.

– Voisitko nyt aikuisena ottaa vastuun käytöksestäsi? Aina ei tarvitse olla suosittu henkilö tai pärjätä joka tilanteessa. Välillä voi opetella olemaan itseä kohtaan joustava ja anteeksiantava.

Hoitotyössä tulee eteen tilanteita, jolloin potilaille haluaisi antaa enemmän aikaa kuin pystyy. Se turhauttaa.

– Muista, että juuri siinä hetkessä teet parhaasi. Yksittäinen hoitaja ei voi muuttaa organisaatiota, mutta hän voi olla aktiivinen ja kertoa eteenpäin asioita, joita pitää korjata.

Kun ryhdyt sanomaan ei, voit paremmin ja pystyt tekemään enemmän itseäsi kiinnostavia asioita. Heidi Alamikkelä muistuttaa, että omia arvojaan ja toimintatapojaan kannattaa miettiä nyt eikä vasta sitten, kun kohtaa jonkin elämänkriisin. Annatko miellyttämisen halun tai menettämisen pelon ohjata tekemisiäsi? Onko sinun pakko menestyä? Miten tasapainoista arkea haluat elää? Mihin itse voit vaikuttaa?

Ala siis harjoitella ein sanomista.

– Tarkoitus ei ole olla joustamaton, aggressiivinen tai huonolla tavalla itsekäs. Terve itsekkyys on sitä, että pystyy auttamaan paremmin muita ja elämään omannäköistä elämää.

Aloittaa voi pienistä asioista, vaikkapa lounastauosta. Jos suostut aina muiden aikatauluun ja se otetaan itsestäänselvyytenä, ehdota joskus muiden toiveista poikkeavaa ajankohtaa.

Mitä enemmän harjoittelet, sitä luontevammaksi oman tahdon ilmaiseminen muuttuu.

Kun kieltäydyt jostakin, sano se ystävällisesti mutta jämäkästi. Tarvittaessa voit perustella, miksi et ehdi tai halua tehdä jotakin asiaa. ”Kiitos, kun kysyit, mutta minulla on kädet täynnä työtä. Tänään en pysty hoitamaan. Voitko kysyä jotakin toista?” Näin myös toinen joutuu perustelemaan omaa ehdotustaan.

Joskus kieltäytymistä ei uskalleta sanoa ääneen, vaan se tapahtuu hiljaisesti.

Jos et tiedä, mitä vastaisit, pyydä miettimisaikaa. ”Palaan asiaan huomenna.”

– Kannattaa olla rehellinen eikä keksiä tekosyitä. Valehtelusta tulee huono omatunto eikä se ole oikein kysyjääkään kohtaan. Valheen paljastuminen vie myös luottamusta.

Joskus kieltäytymistä ei uskalleta sanoa ääneen, vaan se tapahtuu hiljaisesti. Yleensä vastaanottaja ymmärtää kieltäytymisen, mutta hän voi jäädä myös epätietoisuuteen. Tämä ei ole hyvä tapa. Puhumattomuudesta voi seurata vääriä tulkintoja ja kolauksia ihmissuhteeseen.

Uhrautujien kannattaa Heidi Alamikkelän mielestä opetella pyytämään jotakin itselleen.

– Aloita siinäkin pienistä asioista: pyydä vaikka, että joku toinen tekee puolestasi vain vähän aikaa vievän työtehtävän.

Heidi Alamikkelä: Opi sanomaan EI töissä, Fitra 2019

Teksti Merja Perttula

Lue lisää:

Liian kiltin työntekijän muistilista