Fysioterapeutti Anu Kaasalainen ja sairaanhoitaja Mari Kettula saavat asunsa työnantajalta, mutta lastenhoitaja Päivi Salonen joutuu ostamaan vaatteensa itse. Kuvat: Jari Lifländer ja Antti Ekola

Tykkäätkö työasustasi? Fysioterapeutti, sairaanhoitaja ja lastenhoitaja esittelevät vaatteensa

Työvaate suojaa ja luo ammatti-identiteettiä. Mitä Anu, Mari ja Päivi ajattelevat asuistaan?

”Työvaate on eräänlainen suojakuori”

Mainos (teksti jatkuu alla)
Mainos

Fysioterapeutti Anu Kaasalainen, Valkeakosken terveyskeskuksen apuvälinelainaamo:

”Aamupäivät työskentelen apuvälinelainaamon luukulla. Asiakkaat hakevat kyynärsauvoja, pyörätuoleja, suihkutuoleja, rollaattoreita. Työasentoni ovat välillä hankalia, kun säädän välinettä ja opastan käytössä. Tulee kykittyä lattialla ja välillä kontattuakin.

Käytän tummansinisiä housuja ja nepparillista, vaaleanvihreää yläosaa. Olen työasuuni ihan tyytyväinen. Arvostan isoja taskuja, sillä mukana kulkee puhelimen lisäksi muun muassa mittanauha ja muistiinpanovälineet. Kesäksi toivoisin kevyempiä housuja, vaikka capreja.

Työvaate on minulle eräänlainen suojakuori. Kun puen sen päälle, olen työroolissa. Silloin haastavaa asiakastilannetta ei ota niin henkilökohtaisesti.

Tuunaan asua itse tehdyllä kynätaskulla.

Iltapäivisin teen kotikäyntejä. Vaihdan nepparitakin tilalle oman t-paidan ja harmaankirjavan vetoketjupusakan. Koteihin on kiva mennä rennommin pukeutuneena. Työnantaja tarjoaa kenkiin liukuesteet, muuten käytän omia ulkovaatteita. Teen kodeissa esimerkiksi apuvälinearviointeja.

Tuunaan asua itse tehdyllä kynätaskulla. Sukkani ovat nyt vähän tylsää harmaata ja mustaa. Kenkäni ovat mustat sporttisandaalit. Haluan, että niissä on remmi kantapään takana turvallisuussyistä.”

”Vertaus Marianne-karkkiin on kuultu usein”

Sairaanhoitaja Mari Kettula, Esperi Kärjenpuiston hoivakoti, Seinäjoki:

”Työasuuni kuuluu punavalkoinen raitapaita, valkoiset housut sekä valinnan mukaan liivi tai essu. Valitsin liivin. Se on kätevämpi, kun on monta puhelinta ja avainta. Siihen saa myös vihkon ja kynät.

Aikaisemmissa työpaikoissani ei ole ollut yhtenäistä työasua. Se sekametelisoppa on ottanut silmiin. Samanlaiset asut antavat siistin yleisvaikutelman. Omaisiltakin on tullut mukavaa palautetta – vertaus Marianne-karkkiin on kuultu aika usein.

Tykkään siitä, etteivät vaatteet kiristä tai tunnu kovilta. Tykkään myös valkoisen raikkaista housuista, vaikka toki niistä näkyy heti, jos niille sattuu purskahtamaan ruokaa.

Vaatteita on myös yhteiskäytössä, jotta niitä riittää sijaisille ja opiskelijoille.

Viimeisimmät vaatteet on tilattu henkilökohtaisesti minulle. Vaatteita on myös yhteiskäytössä, jotta niitä riittää sijaisille ja opiskelijoillekin. Työasu on merkki siitä, että ollaan samaa sakkia.

Kun valmistuin 1999, käytössä oli vielä mekkoja. Yhdessä työpaikassa minua odotti aivan hirveä tanttu. Olen tyytyväinen, että niistä on päästy.

Löysin nettikaupasta ihanat kimaltavat työsandaalit. Niistä olen saanut varsinkin naispuolisilta asukkailta kehuja. Arjessa pitää olla vähän säihkettä! Varasandaalini ovat metallihohdon punaiset.

Nuoremmilla työkavereilla on värikkäitä avainnauhoja, mutta minä ­käytän Esperin punaista. Avainnauhassa pitää olla avautuva lukko. Turvaseikat on tärkeä huomioida siltä varalta, että joku sattuu riuhtaisemaan.”

”Sääennusteet tulee katsottua tarkkaan”

Lastenhoitaja Päivi Salonen, Vuokkokujan päiväkoti, Orivesi:

”Housujen polvet kuluvat lattialla kontatessa. Joskus askartelun jäljiltä on vesiväriä vaatteissa. Sisävaatteet nukkaantuvat ja kuluvat nopeaan, kun pesen ne usein. Työskentelen päiväkodissa 4–6-vuotiaiden erityisryhmässä. Pienten puolella käväisen toisinaan auttamassa.

Minulla on työpaikalla eri kelien varalta vaatetta niin paljon, etteivät ne oikein mahdu pieneen pukukaappiin: talvella on toppavaatteiden lisäksi monenlaista pipoa ja hanskaa. Saappaat ja sadevaatteet tarvitaan myös. Kunnon kengät ovat tärkeät, ja niitä on oltava moneen säähän. Myös sisäkenkien pitää olla hyvät, ettei tulisi selkävaivoja.

Ostamme kaikki työvaatteet itse omalla rahalla.

Kaikki eivät miellä työtämme ulkotyöksi, vaikka lastenhoitaja on ulkona oli keli melkein mikä hyvänsä. Talvella pakkasraja on meillä noin 15 astetta. Sääennusteet tulee katsottua tarkkaan. Olen mielelläni ulkona, ei siinä mitään. Työ lasten kanssa on antoisaa.

Ostamme kaikki työvaatteet itse omalla rahalla. Joskus aikoinaan työnantaja maksoi vaaterahaa, mutta se loppui ilmeisesti säästösyistä. Monilla työpaikoilla, esimerkiksi rakennuksilla, työnantaja kustantaa turvakengät ja vaatteet. Mietimme työkavereiden kanssa, että pukeudumme mielellämme omiin vaatteisiimme – onhan se kotoisampaa lastenkin kannalta – mutta vaateraha olisi tarpeen.”

Työvaate on myös suojavaate

  • Monessa työehtosopimuksessa on sovittu, että työnantaja vastaa työasusta ja sen huollosta. Näin todetaan esimerkiksi kunta-alan, yksityisen terveyspalvelualan ja yksityisen sosiaalialan sopimuksessa. Jos ehdosta sovitaan toisin, työnantajan täytyy korvata työasun hinta ja sen huoltokustannukset. Työnantaja ei voi edellyttää, että työntekijä pyykkää työvaatteita vapaalla.
  • Varhaiskasvatuksen vaateraha oli Tehyllä yksi viime työehtosopimusneuvottelujen tavoite, mutta työnantajapuoli ei siihen suostunut.
  • Työvaatteiden tarkoitus on suojata omia vaatteita roiskeilta, vereltä ja muilta eritteiltä sekä estää infektioiden tarttumista potilaasta hoitajaan ja hoitajasta potilaaseen. Muut suojaimet ovat asia erikseen. Ne työnantajan pitää kustantaa joka tapauksessa.
  • Myös työturvallisuuslaki voi edellyttää työnantajaa hankkimaan työvaatteet. Esimerkiksi kotihoidossa vaarana saattavat olla loistartunnat, bakteerit ja virukset, minkä takia erilliset työvaatteet ovat tarpeen.

Lue lisää:

Hoitajat arvioivat asujaan: mitoitus mättää ja housut näkyvät läpi – kiitosta raskausaikaan sopivista vaatteista

Mainos
Mainos