Uusien palovammojen määrä on vähentynyt Suomessa viime vuosikymmeninä. Vakavat tapaukset ovat yhä harvinaisempia.
Sekä palovammojen ehkäisyssä että hoidossa on keskittämisen ansiosta saavutettu hyviä tuloksia viime vuosikymmeninä.
Tilanne käy ilmi Lotta Purolan väitöstutkimuksesta, jossa tarkastellaan palovammojen esiintyvyyttä, syitä ja hoitoa.
"Vaikka suurin osa vammoista on lieviä ja paranee kotikonstein tai perusterveydenhuollon tuella, vakavat palovammat vaativat edelleen kirurgista hoitoa ja pitkäkestoista kuntoutusta", Purola sanoo.
Palovamman vakavuus määräytyy vamman syvyyden eli sen mukaan, miten syvälle ihoon vaurio ulottuu, sekä palovamman pinta-alan ja sijainnin perusteella.
Palovammapotilaista erottuvat itseään tarkoituksella vahingoittaneet.
Potilaat olivat nuorempia kuin muut palovammapotilaat, ja heidän hoitojaksonsa olivat keskimääräistä pidempiä. Useimmilla heistä oli aiempia psykiatrisia hoitokontakteja, ja kolmanneksella oli aiempaa itsetuhoista käyttäytymistä.
Toinen erottuva ryhmä ovat työperäiset palovammat. Ne ovat kuitenkin harvoin vakavia. Käsivammat olivat yleisimpiä.
"Työtapaturmiin liittyy vahvasti menetetty työpanos ja ne koskettavat usein nuoria ihmisiä, joilla on pitkä työura edessään. Siksi vammojen tehokas hoito ja hyvä kuntoutus ovat erityisen tärkeitä."
Vaikeiden palovammojen hoito on keskitetty vuodesta 2016 lähtien Husin Kansalliseen palovammakeskukseen. Hoidon keskittäminen ja ennaltaehkäisyn tehostuminen ovat parantaneet sekä hoidon laatua että potilaiden ennusteita.
"Suomessa on tehty pitkäjänteistä työtä palovammojen ehkäisemiseksi sekä kotona että työpaikoilla. Tulokset osoittavat, että nämä toimet todella toimivat."
Lotta Purolan lääketieteen alan väitöskirja Burn injuries in Finland in 2011-2015 - Analysis of national register data and patient records from the National Burn Centre tarkastetaan 23. tammikuuta Helsingin yliopistossa.
