Epävarmuus syö sote-henkilöstöä: työmäärä pelottaa, uniongelmat lisääntyvät

Sote-ammattilaiset pitävät työstään saamaa palkkiota entistäkin surkeampana, paljastaa Työterveyslaitoksen tutkimus.

Kuvateksti
Sote-henkilöstö kokee antavansa työlleen paljon. Työstä saatu palkkio koettiin kyselyssä entistäkin surkeammaksi. Kuva: Liisa Takala

Lähes 40 prosenttia sote-henkilöstöstä pelkää työmääränsä kasvavan yli sietokyvyn. Muutos on melkoinen kahden vuoden takaisiin lukemiin, sillä silloin sietämättömäksi käyvää työmäärää pelkäsi 29 prosenttia. Muutos näkyy kaikissa ammattiryhmissä: lääkäreillä, yli- ja osastonhoitajilla, sairaanhoitajilla ja lähihoitajilla.

Osastonsihteereillä, sairaala-apulaisilla ja siivoojilla samankaltainen hyppäys tapahtui jo aiemmin.

Tiedot ilmenevät Työterveyslaitoksen seurantatutkimuksesta, johon vastasi yli 9 000 työntekijää syksyllä 2017.

Sote-ammattilaiset ovat aiemmissakin kyselyissä kokeneet, että he panostavat työhönsä paljon. Työ vaatii osaamista ja vie voimavaroja. Sen sijaan työstä saatu palkkio koettiin nyt entistäkin surkeammaksi. Sekä rahallinen palkkio että työstä saatu arvostus ja tunnustus koettiin entistä vähäisemmiksi.

Kattava kysely vie sote-henkilöstön terveiset poliittisille päättäjille: pitkittynyt sote-vatkaaminen ja epävarmuus koettelevat hyvinvointia.

Yhä useampi sote-ammattilainen kokee työn muutosten tulevan yllättäen ilman, että heillä olisi mahdollisuutta vaikuttaa niihin. Näin koki 45 prosenttia. Työpaineita oli paljon, mutta mahdollisuudet hallita työtään koettiin vähäisiksi.

– On näyttöä siitä, että huonoimmat tulokset hyvinvointitutkimuksissa tulevat ennen varsinaista muutosta, kun kaikki on epävarmaa. Kun tuloksista on kerrottu organisaatioissa, keskusteluissa on noussut esiin sote-uudistus ja alan muutenkin monet muutokset. Työtä on myös tehostettu, sanoo tutkimusprofessori Mika Kivimäki.

Työntekijöiden uniongelmat lisääntyivät. Alle 50-vuotiaista joka neljäs raportoi uniongelmista, yli 50-vuotiaista 30 prosenttia. Yleinen psyykkinen rasittuneisuus, kuten jaksamisen ongelmat, lisääntyi etenkin alle 40-vuotiaiden joukossa.

Toki aina unettomuus tai psyykkinen rasittuneisuus ei johdu työstä.

Hyvääkin tuloksissa oli. Työyhteisö on perinteisesti koettu voimavaratekijäksi, ja sitä se oli edelleen. Myös arviot johtamisen oikeudenmukaisuudesta paranivat.