Tällainen sairaus on sirppisoluanemia, jota on afrikkalaistaustaisilla enemmän kuin muilla. Toinen vastaavanlainen perinnöllinen sairaus on talassemia, jota taas esiintyy tavallista enemmän Välimeren ympäristössä. He voivat tarvita verta jopa kymmenen pussia kuukaudessa.
Potilaalle annetaan ensisijaisesti oman veriryhmän verta. O negatiivinen on niin sanottua hätäverta, jota voidaan hätätilanteessa antaa kaikille potilaille. Se onkin hyvin kysyttyä.
Oikea veriryhmä on verensiirrossa tärkeä, sillä pahimmillaan väärä veri voi aiheuttaa jopa hengenvaaran.
Erityisesti pääkaupunkiseudulla elää entistä enemmän Afrikasta kotoisin olevia. Veripalvelu toivoo saavansa uusia verenluovuttajia erityisesti Suomessa syntyneistä niin sanotuista toisen polven afrikkalaistaustaisista.
Verenluovutuksessa on pärjättävä ilman tulkin apua: Luovuttajan on pystyttävä kommunikoimaan suomeksi, ruotsiksi tai englanniksi.
Jos luovuttaja on syntynyt malaria-alueella tai asunut siellä alle 5-vuotiaana, häneltä testataan ensimmäisellä kerralla malarian vasta-aineet. Verta luovuttamaan hän pääsee vasta seuraavalla kerralla.
Verenluovutuksessa on pidettävä puolen vuoden tauko, jos on matkustanut malaria-alueella. Käytännössä Afrikasta kotoisin olevia verenluovuttajia karsii se, että jos on syntynyt tai asunut lapsena malaria-alueella ja matkustaa sinne nyt, verta ei pysty luovuttamaan turvallisuussyistä kolmeen vuoteen. Tähän ehtoon saattaa olla tulossa väljennyksiä.
– Monissa maissa on tapana luovuttaa verta, kun oma perheenjäsen on sen tarpeessa. Suomessa on totuttu siihen, että vastaanottaja on tuntematon. Tätä tapaa Veripalvelu tekee tutuksi, sanoo Veripalvelun yhteisömarkkinoinnin koordinaattori Kaisu Maijala.
Esimerkiksi Suomen somalialaisten liitto innostaa jäseniään luovuttamaan verta. Sopivia luovuttajia etsitään myös esimerkiksi oppilaitosten kautta.
Testaa, sovitko luovuttajaksi.
