On mahdollista, että alhaisen rokotuskattavuuden alueilla puhkeaa paikallisia epidemioita.
– Kun rokotuskattavuus on vuosia liian matala, alueelle syntyy rokottamattomien pooli, jotka sairastuvat, asiantuntijalääkäri Ulpu Elonsalo Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta sanoo.
Paikallinen vastuu tuhkarokon torjunnasta on kunnilla, jotka kantavat vastuun rokotuksista.
Tuhkarokko on erittäin tarttuva tauti. Yksi potilas voi tartuttaa jopa 22 muuta, joten rokotuskattavuuden olisi oltava mielellään 97 prosenttia. Kaksi annosta MPR-rokotetta tai sairastettu tauti antaa suojan tuhkarokkoa vastaan.
– MPR-rokotuksen tai immuniteetin on oltava kunnossa matkustaa Suomesta mihin päin maailmaa hyvänsä.
Suomi onnistui rokotteiden avulla ensimmäisenä maailmassa poistamaan kotoperäisen tuhkarokon. Rokote on kuulunut kansalliseen rokotusohjelmaan vuodesta 1975.
– Tuhkarokon vakavuutta ei enää ymmärretä, koska sitä ole Suomessa sairastettu pitkään aikaan.
Ennen rokotuksia vuosina 1963–1974 tuhkarokkoon kuoli keskimäärin kolme henkilöä vuodessa. Ongelmia aiheuttivat myös tuhkarokon jälkitaudit: kouristukset, keuhkokuume, välikorvantulehdus ja aivotulehdus.
Vakavin jälkitauti on subakuutti sklerosoiva panenkefaliitti. Aivoja vähitellen tuhoava sairaus puhkeaa 5–15 vuotta rokon sairastamisen jälkeen. Siihen ei ole parannuskeinoa.
