Valtaosa keliakiaa sairastavista yhä diagnosoimatta

Gluteeniton ruokavalio vaatii tarkkuutta läpi elämän. Suolen limakalvo vaurioituu uudelleen pienestäkin gluteenimäärästä.

Kuvateksti
Jos keliakiaa esiintyy lähisuvussa, vanhemmilla, sisaruksilla tai lapsilla, sairastumisriski keliakiaan on 10–15 prosenttia. Kuva: iStock

Yli 100 000 suomalaista sairastaa keliakiaa, osa tietämättään. Diagnosoituja keliaakikkoja on nimittäin noin 40 000, joten valtaosa keliakiaa sairastavista on vielä löytymättä.

Keliakia on elinikäinen sairaus, jossa vehnän, ohran ja rukiin sisältämä valkuaisaine – gluteeni – aiheuttaa ohutsuolen limakalvolla tulehduksen ja suolinukan vaurion. Suolinukka madaltuu tai häviää kokonaan, jolloin ravintoaineiden imeytyminen häiriintyy.

Keliakia on koko elimistön ja kaikenikäisten sairaus, joka syntyy suolistossa, mutta heijastuu koko elimistöön. Oireet voivat olla hyvin monenlaisia, mutta keliakia voi olla myös vähäoireinen tai oireeton. Klassisia oireita ovat suolistovaivat, kuten vatsan turvotus, ilmavaivat ja ripuli.

Nykyisin keliakia diagnosoidaan usein muiden kuin suolisto-oireiden perusteella. Muita oireita ovat esimerkiksi anemia, osteoporoosi, väsymys, muutokset suun limakalvolla, erilaiset keskushermosto- ja niveloireet, masennus ja lapsettomuus.

Lapsilla tyypillisiä oireita ovat vatsavaivat, nivelkivut, anemia, väsymys, kasvun hidastuminen ja viivästynyt puberteetti. Yksi keliakian ilmentymä on ihokeliakia. Se on voimakkaasti kutiseva ja pienirakkulainen ihottuma, jonka mielipaikkoja ovat hiuspohja, pakarat, polvet, kyynärpäät ja hartiat.

Ainoa hoito on tarkka ja elinikäinen gluteeniton ruokavalio. Ihokeliakiassa voidaan hoidon alussa tarvita lisäksi lääkehoitoa. Ruokavalion avulla suolinukkavaurio korjaantuu vähitellen, ihokeliaakikon ihottuma paranee ja ravintoaineiden imeytyminen palautuu normaaliksi. Gluteeniton ruokavalio vaatii tarkkuutta läpi elämän, sillä suolen limakalvo vaurioituu uudelleen pienestäkin gluteenimäärästä.

Keliakia ja ihokeliakia ovat perinnöllisiä sairauksia. Keliakian tarkkaa syntymekanismia ei vielä tunneta, mutta siihen tarvitaan perinnöllinen alttius ja gluteeni. Lisäksi on mahdollisesti vielä jokin muu tekijä, joka vaikuttaa taudin puhkeamiseen.

Keliakiaa ja ihokeliakiaa voidaan alustavasti tutkia verestä mitattavien vasta-aineiden avulla. Lopullinen diagnoosi tehdään kuitenkin aina joko ohutsuolesta mahantähystyksen yhteydessä tai ihokeliakiassa terveeltä iholta otetusta koepalasta. Ruokavaliohoitoa ei saa aloittaa ennen kuin diagnoosi on varmistettu koepalasta. Gluteenittomalle ruokavaliolle ei kannata ylipäätään ryhtyä ennen kuin keliakian mahdollisuus on suljettu pois.

Keliakiaviikkoa vietetään 4.-9. syyskuuta.