Kolmekin sekuntia riittää – oletko valmis kohtaamaan?

Olen se sairaanhoitaja minäkin – ylpeästi sairaanhoitaja – mutta rehellisyyden nimissä olisin onneton valinta mihin tahansa, missä hoidetaan somaattisia sairauksia. Olen opiskeluuni liittyvän harjoittelun lisäksi työskennellyt yhden kesän sisätautien vuodeosastolla ja tämä on tapahtunut 2000-luvun alkumetreillä. Siitä on aikaa. Substanssiosaamisella on merkitys, mutta mikä muu on merkittävää?

Olin taannoin tilaisuudessa, jossa minulta kysyttiin sairaanhoitajuudesta ja hoitotyöstä, ajatustani siitä, mitä pidän tärkeimpänä taitona sairaanhoitajalle. Tottakai substanssiosaaminen on se tärkein asia, mahdotontahan se työ olisi ilman oman alansa erityisosaamista. Sitä kaikkea tietoa ja taitoa ja näiden yhteensovittamista sekä soveltamista käytännön hoitotyössä. Mutta ammattiosaamisen lisäksi on yksi asia, jonka vastaavissa keskusteluissa nostan aina esiin: kohtaamisen taidot.

Kohtaamisen taito ei tietenkään ole tärkeä taito vain terveydenhuollossa - se on tärkeä taito kaikille. Yhtä tärkeä taito ammattiryhmästä riippumatta. Tärkeä taito opetettavaksi myös lapsille ja nuorille. Mutta erityisesti jokaisen terveydenhuollossa työssä olevan soisin pohtivan omia taitojaan kohdata. 

Omat ajatukseni ja kokemukseni kohtaamisesta liittyvät toki työyhteisön jäsenenä oloon, mutta myös kokemuksiin terveydenhuollon asiakkaana/potilaana ja liki kolmen vuoden ajalta omaisena. Aivan liian usein kohtaamisen taidoista puhuttaessa vedotaan kiireeseen ja ajan puutteeseen. Ajattelen, ettei kohtaamisen taidoilla ole aikamääreiden kanssa mitään tekemistä. Kohtaaminen kestää toisinaan kolme sekuntia, toisinaan paljon pidempään ja taito kohdata on kaikissa tilanteissa yhtä tärkeää. 

Jokainen meistä pystyy palauttamaan mieleen ne tilanteet, joissa meitä ei ole kohdattu tai kohtaaminen on ollut epämiellyttävä. Aika ei useinkaan näissä ole se ratkaiseva tekijä. Pystymme muistamaan tilanteen kaupan kassalla tai kerrostalon rappukäytävässä, jossa meidät on kohdattu töykeästi, välinpitämättömästi tai jopa vihamielisesti. 

Muistele hetkiä, jolloin olet saanut kaupassa ostoksesi liukuhihnalle, siirryt maksamaan ja katseesi kohtaa kassahenkilön kanssa. Millaisia kohtaamisia muistuu mieleen? Tai tilanteita, jolloin kannat painavia kauppakasseja kotiin ja kohtaat kerrostalon alaovella vastaantulijan. Hymyileekö, nyökkääkö tervehdyksen merkiksi ja pitääkö sinulle ovea sen kaksi sekuntia auki, että pääset kantamuksinesi sisään? Vai kulkeeko ohitsesi vilkaisematta ja saat painavan oven nenillesi, kun koitat selviytyä kasseinesi oven välistä sisään?

Kiire ei selitä epämiellyttäviä kohtaamiskokemuksia - asenne ja taidot selittävät.

Yhdenkään meidän aika ei ole koskaan niin kortilla, ettemme ehdi kohdata katseella, hymyllä tai pienellä pään nyökkäämisellä tervehdykseksi.

 Terveydenhuollossa kohtaamme ihmisiä, jotka useimmiten vähintäänkin jännittävät, ovat peloissaan, kauhuissaan tai surun murtamia. Heidän tapauksessaan kohtaamisen merkitys on tietysti vielä suurempi. Lämmin ja myötätuntoinen kohtaaminen vähentää pelkoa ja jännitystä valtavasti, sillä viestimme toiselle: olet turvassa, voit luottaa minuun. Jos jätämme tämän tekemättä vedoten niukkaan henkilöstömäärään tai organisaation rakenteisiin, vaikuttaa se väistämättä kaikkeen tulevaan - siihen yhteistyöhön, jota asiakkaan tai potilaan kanssa teemme.

Olen aiemmissa teksteissäni kirjoittanut itsetuntemuksen merkityksestä. Palaan niihin jälleen. Kysy itseltäsi ja vaadi itseltäsi rehellisyyttä: millaiset ovat minun taitoni kohdata?

Kysy itseltäsi sekin, millainen on sinun mielestäsi hyvä kohtaaminen? Millaisia kohtaamisia muistat joko erityisen hyvinä tai erityisen huonoina? Mikä kohtaamisista teki hyvän, mikä huonon?

Kykyyn kohdata vaikuttaa toki taitojen lisäksi oma jaksaminen. Uupumus ja kova kuormitus vähentävät jokaisen kykyä olla läsnä ja sitä kohtaaminen vaatii. Kykyä olla läsnä kulloisessakin hetkessä - kestipä se kaksi sekuntia tai pidempään. Kohtaamisen taidot liittyvät toki myös asenteisiin, vuorovaikutustaitoihin ja myös työyhteisöjen toimintakulttuuriin. Mitä painotamme ja pidämme meidän yksikössämme tärkeänä?

Minä uskon kohtaamisen taitojen merkitykseen työelämässä, vapaa-ajalla, parisuhteessa ja vanhemmuudessa. Uskon niihin pieniin eleisiin, toisen huomaamiseen, katseisiin ja läsnäoloon. Muuta sinä omaa toimintaasi ja huomaat, miten muiden toiminta ympärilläsi muuttuu. Tee testi jos et usko.

Huomenna saapuessasi päiväkoti-ikäisen kanssa päiväkodista kauppakasseinesi kotiin - tietäen, että on jo kiire saada ruoka valmiiksi, että ehditään jalkapalloon tai satubalettiin – istukin kaksi minuuttia eteisen lattialla ja kuuntele lapsesi päivän kohokohta. Se, mikä oli hänelle mieleenpainuvinta tässä päivässä. Kaksi minuuttia. Siirry vasta tämän jälkeen kiirehtimään ruokaa hellalle. Pieni läsnäolon hetki saattaa muuttaa koko loppuillan kulkua myönteisesti. 

Hymyile enemmän, kohtaa katseella työpaikan ruokalassa. Älä lannistu, vaikka et saisi heti vastakaikua. Sinä voit silti kohdata lämmöllä, vaikka joku toinen ei vielä osaisi. Älä lannistu siitäkään, jos kohtaamisen taitosi ovat päässeet ruostumaan, etkä aina hyvästä tarkoituksestasi huolimatta onnistu – ei kukaan aina onnistu. Oleellista on halu ja tahto. Mikä parasta, lämmin kohtaaminen parantaa omaa hyvinvointiasi yhtä paljon, kuin kohdattavankin.