Emmi Suomalainen

Oppimista, valintoja ja jälkiviisautta

Unirytmi on kuin sisäinen aikavyöhyke, joka ei aina suostu yhteistyöhön työelämän kanssa. Tässä tekstissä pohditaan, mitä tapahtuu, kun aamuihminen viettää vuodet yötöissä ja tajuaa vasta myöhemmin, miksi elämä tuntui jatkuvasti sumuiselta.

On fakta, että ihmisille sopivat erilaiset työajat. On aamuvirkkuja, jotka heräävät mielellään viideltä ja kokevat olevansa parhaimmillaan aamun ensimmäisinä tunteina samalla kun erilaisilla taipumuksilla varustetut kollegat tarvitsisivat silmäluomiaan varten nostokurjen ja kunnon tukitolppaukset. Vastaavasti iltaa kohti aktivoituvat eivät aina tunnu käsittävän, ettei joku jaksa valvoa puoli yhdeksän uutisille asti.

Itse olen ollut jo pienestä pitäen enemmän aamu- kuin iltaihminen, mutta kesti kauan, ennen kuin ymmärsin ottaa sen työpaikan valinnassa huomioon. Tämä johtunee siitä, että työurani ensimmäiset pidemmät työsuhteet olivat pelkkää yötyötä ravintolamaailmassa. Siitä sitten siirryin sairaanhoitajan epäsäännölliseen, mutta ilta- ja yötyöpainotteiseen kolmivuorotyöhön päivystyspoliklinikalle. 

Olin nuori, sopeutuvainen ja vähän ahne, joten suunnittelin listoihin pitkiä yövuoroputkia ja niiden jälkeen useamman päivän vapaat tarkoituksenani ottaa ylityövuoroja. Välillä kävikin niin, että kaikki vapaapäivät kuittaantuivat puuteöissä ja pakollisen makuupäivän jälkeen jatkuivat omat suunnitellut työvuoroni listan mukaisesti. 

Näin jälkikäteen ajateltuna ei ollut fiksua käyttää nuoruuttani sillä tavalla, vaikka sainkin säästettyä käsirahan nykyiseen asuntooni.

Vasta vaihdettuani työpaikkaa ja samalla siirryttyäni kolmivuorotyöstä aamuvuoropainotteiseen arkena tehtävään kaksivuorotyöhön ymmärsin, miten syvässä aivosumussa olin kulkenut edeltävät vuodet. Myös sosiaalinen elämäni virkistyi kertaheitolla, kun viikonloput vapautuivat harrastuksille sekä läheisten kanssa vietettävälle ajalle, ja suunnitelmien tekeminen pidemmälle kuin kolmen viikon jaksolle tuli mahdolliseksi. Koin saaneeni takaisin elämäni, jonka en ollut edes huomannut kadonneen.

Nykyisessä päätyössäni noudatetaan tavallista kahdeksasta neljään virastotyöaikaa, joskin aamu- ja iltaliukumilla varustettuna. Ylitöitä ei kannattaisi tehdä, koska päivittäisen työajan ylittävät tunnit kertyvät saldopankkiin vain tunti tunnista ilman minkäänlaista korotusta, eikä saldoja ole mahdollista nostaa rahana. En silti ole vielä keksinyt, miten selvitä kaikesta työstä kahdeksassa tunnissa eli opeteltavaa riittää. Mutta siitähän tässä elämässä on lopulta kyse: oppimisesta ja valinnoista, itselle parhaiten sopivan polun löytämisestä.

Mainos alkaa
Turvan mainos.
Mainos päättyy
Mainos alkaa
Turvan mainos.
Mainos päättyy
Emmi Suomalainen.
Kirjoittajana

Emmi Suomalainen

Olen sairaanhoitaja, joka luottaa työssään naurun eheyttävään voimaan. Pidän kunnia-asianani, että itkuisinkin asiakas poistuu vastaanotolta hymy huulilla.

Katso kaikki kirjoitukset